Raskaaksi 2024

[Mustikkatäplä]

Täällä on kp8 ja ovulaatio noin viikon päästä, jos menee normikierron mukaisesti. Tää olis ensimmäinen yrityskuukausi, mutta ollaankin pian kaikki vatsataudissa Esikoinen aloitti oksentamisen tänä yönä. Ärsyttää, kun joutuu jännittämään, meneekö koko kierto ihan harakoille, jos ei sattuneesta syystä sängyn puolella mitään tapahdu lähipäivinä...

edit: Tiedän toki, että kiertoja tulee uusiakin eikä tämä todellakaan maailmanloppu ole, kävi miten vain. Mutta olin vain niin innoissani ja toiveikas, että harmittaa.

Voi ei! Onneksi vatsataudit on yleensä kuitenkin nopsaa itäviä ja sairastettavia, et siinä vaiheessa kun ovis on, niin vatsatauti voi olla kaukainen muisto vain. Ja todellakin saa harmittaa, jos yksittäinen kierto menee ohi. Onhan se aina pitkä aika odottaa seuraavaa kiertoa. Mut kuhan mies olis suurin piirtein kuosissa, niin yks hyvin ajoitettu kerta riittää. Muistelen, et meilläkin joskus sairastaessa on ollu kerta, missä mies hoiteli itsensä ja tuli sit vaan ihan lopuks laittaa tavaran oikeaan osoitteeseen. Tai muumimukimenetelmä myös vaihtoehto. Mut toivotaan ensisijaisesti nopeasti ja helposti väistyvää tautia!

 

[Litenmy]

Täällä on kp8 ja ovulaatio noin viikon päästä, jos menee normikierron mukaisesti. Tää olis ensimmäinen yrityskuukausi, mutta ollaankin pian kaikki vatsataudissa Esikoinen aloitti oksentamisen tänä yönä. Ärsyttää, kun joutuu jännittämään, meneekö koko kierto ihan harakoille, jos ei sattuneesta syystä sängyn puolella mitään tapahdu lähipäivinä...

edit: Tiedän toki, että kiertoja tulee uusiakin eikä tämä todellakaan maailmanloppu ole, kävi miten vain. Mutta olin vain niin innoissani ja toiveikas, että harmittaa.

Jos nyt yhdessä päätetään että mahatauti hyppää teidän muiden yli, tai vaihtoehtoisesti tulee tosi lievänä niin että pääsette jokatapauksessa yrittämään. Ja niinkun itsekin sanoit niin tuleehan niitä kiertoja uusiakin, mutta ymmärrän kyllä TÄYSIN harmituksen

 

[Helmet]

Pakko tulla avautuu. Alkaa mennä järki ku ihan kaikki läheiset ketkä yrittää lasta tulee tosta noin vaan raskaaksi, nyt yks jopa niin, että eivät olleet es suunnitelleet. Parhaimmillaan yks tullu ehkäisystä huolimatta raskaaks. Mulla ei oo lähipiirissä ketään kuka jakais tän tuskan että ei raskaudu ja kierto toisensa perään pettyy.

 

[Litenmy]

Pakko tulla avautuu. Alkaa mennä järki ku ihan kaikki läheiset ketkä yrittää lasta tulee tosta noin vaan raskaaksi, nyt yks jopa niin, että eivät olleet es suunnitelleet. Parhaimmillaan yks tullu ehkäisystä huolimatta raskaaks. Mulla ei oo lähipiirissä ketään kuka jakais tän tuskan että ei raskaudu ja kierto toisensa perään pettyy.

Osaan samaistua. Esikoista kun yritettiin niin kaikki naiset meidän lähipiiristä raskautui mikä oli ihan hiton turhauttavaa. Mun työkavereistakin 7 sai lapsen sinä aikana kun me vaan junnattiin paikallaan ja yritettiin. Nyt alettiin vasta yrittämään toista ja mua pelottaa jo valmiiksi miten pää kestää sen itse "yrittämisen".

Hirveesti tsemppejä sinne

 

[Pilkki24]

Pakko tulla avautuu. Alkaa mennä järki ku ihan kaikki läheiset ketkä yrittää lasta tulee tosta noin vaan raskaaksi, nyt yks jopa niin, että eivät olleet es suunnitelleet. Parhaimmillaan yks tullu ehkäisystä huolimatta raskaaks. Mulla ei oo lähipiirissä ketään kuka jakais tän tuskan että ei raskaudu ja kierto toisensa perään pettyy.

Kannattaa muistaa etteivät kaikki edes puhu ongelmistaan tulla raskaaksi. Itsekään en ole huudellut toisen yrityksestä (joka on kohta kestänyt sen vuoden) ja ensimmäinen tuli tosiaan ehkäisyn läpi. Läheiset varmaan ajattelevat, että minä en ainakaan ole se joka ymmärtää tuollaista pettymystä, vaikka olen tässä viimeiset 11kk kironnut tätä touhua, kun ei vaan onnistu joko edes ajoittamaan tai kun ajoitus osuu niin raskautumaan. Ulospäin siis vaikuttaa siltä, että olen sitä tyyppiä, joka raskautuu housut jalassa.

 

[Helmet]

Kannattaa muistaa etteivät kaikki edes puhu ongelmistaan tulla raskaaksi. Itsekään en ole huudellut toisen yrityksestä (joka on kohta kestänyt sen vuoden) ja ensimmäinen tuli tosiaan ehkäisyn läpi. Läheiset varmaan ajattelevat, että minä en ainakaan ole se joka ymmärtää tuollaista pettymystä, vaikka olen tässä viimeiset 11kk kironnut tätä touhua, kun ei vaan onnistu joko edes ajoittamaan tai kun ajoitus osuu niin raskautumaan. Ulospäin siis vaikuttaa siltä, että olen sitä tyyppiä, joka raskautuu housut jalassa.

Satun siis tietämään kaikista näistä raskautuneista sen millo ovat alkaneet yrittää niin siks tiedän myös sen et ovat raskautuneet about samantien (parin ekan kierron sisään).

 

[Pake]

Täällä olisi menossa dpo8, muuten ei mitään erityistä, vähän mahanippailuja sillon tällöin. Päätä alkoi tänään särkemään. Sanoisin että on varma raskauden merkki, jos olisi uskominen kolme aikaisempaa raskautumista (pari kemiallista ja esikoinen), niistä kaikista eka merkki oli juuri näinä dpo:ina päänsärky. Mutta koska mulla todettu nyt se raudanpuute niin päätä särkenyt enemmän ja vähemmän jo pidemmän aikaa, joten en anna hirveästi tälle särylle toivoa katsotaan teenkö ekat testit sunnuntaina dpo10

 

[Helmet]

Osaan samaistua. Esikoista kun yritettiin niin kaikki naiset meidän lähipiiristä raskautui mikä oli ihan hiton turhauttavaa. Mun työkavereistakin 7 sai lapsen sinä aikana kun me vaan junnattiin paikallaan ja yritettiin. Nyt alettiin vasta yrittämään toista ja mua pelottaa jo valmiiksi miten pää kestää sen itse "yrittämisen".

Hirveesti tsemppejä sinne

Voi oon tosi pahoillani kauan te sitte yrititte esikoista?
Meil esikoinen tuli semi helposti mut nyt on jotain tosiaan vialla kun luulen et pari kertaa on yrittäny kiinnittyä mut ei oo sit pysyny.
Tän kierron ovulaatio oli myös erittäin selväoireinen, sit gynen kans sovittiin et käyn ottaa progesteronin viikon kuluttua oviksesta ni oli 3,8 siinä kohtaa ku olis pitäny olla 12 tai reilusti yli sen.
Et joo ei kyl tosiaan pää meinaa yhtään kestää tätä yrittämistä varsinkaan nyt ku ystävät raskautuu niin helposti. Itellä ollu vauvakuume 1,5v ja ensin meni melkein vuos sen kuumeen alkamisesta että es kierto palas

Kiitos tsempeistä ja samoin sinne

 

[raakileita]

Mä tavallaan ymmärrän nämä ristiriitaiset tunteet, jos lähipiirissä raskaudutaan omaan silmään helpohkosti.
Mutta raskaus ei ole pelkkä raskautuminen, se voi tuoda mukanaan myös ne pelot keskenmenoista, sairauksista, kehityshäiriöistä, jännitystä terveydenhuollon kohtelusta yms yms.

Mä olen se, joka on raskautunut esikoisesta sormia napauttamalla, mutta joutunut hautaamaan vauvani kuukauden ikäisenä. Tämä seuraava raskaus puolestaan on antanut odottaa.

Tiedän, ettei 99% tapauksissa käy noin kuin meillä, mutta mahdollisuuksia kaikenlaiseen kuitenkin on.

Kaikenlaiset tunteet kuuluu elämään, mutta meillä jokaisella on myös ne omat mörkömme, vaikka asia x näyttäisi ulkopuolisen mukaan sujuvan helposti.

 

[Helmet]

Raakileita, otan tosi paljon osaa

Ja en mä nyt sitä sanonukaan, että raskautuneet olis sitte raskautumisen jälkeen olleet jotenki superhelpottuneita ja että sen jälkeen ongelmat ja murheet olis ollu tipotiessään. Vaikka tuntuu välillä olevan niitäkin, varsinki yks hyvä ystävä raskautuu helposti, raskaus on helppo ja synnytys on helppo. Itellä kaikki noi kolme on hyvin hankalia.

Mutta vissiin tää foorumi ja keskustelu oli väärä paikka purkaa näitä tunteita, kun tuntuu olevan nyt vääriä nää mun murheet.

 

[Blueberr]

Raakileita, otan tosi paljon osaa

Ja en mä nyt sitä sanonukaan, että raskautuneet olis sitte raskautumisen jälkeen olleet jotenki superhelpottuneita ja että sen jälkeen ongelmat ja murheet olis ollu tipotiessään. Vaikka tuntuu välillä olevan niitäkin, varsinki yks hyvä ystävä raskautuu helposti, raskaus on helppo ja synnytys on helppo. Itellä kaikki noi kolme on hyvin hankalia.

Mutta vissiin tää foorumi ja keskustelu oli väärä paikka purkaa näitä tunteita, kun tuntuu olevan nyt vääriä nää mun murheet.

Minä ainakin ymmärsin mitä tarkoitat ja tiedän miltä se tuntuu. Ja mun mielestä täällä saa ihan samalla tavalla purkaa tuollaisiakin ajatuksia ja tunteita, ihan niinkuin muitakin vaikeita asioita. Kyllä mulla ainakin aina kirpaisee, kun kuulen kuinka joku tulee "vahingossa" raskaaksi tai ilman mitään varsinaista yritystä. Se saa itsessä sen tunteen aikaan että on jotenkin viallinen ja jollain tavalla huonompi, vaikka eihän se oo yhtään niin! Se pidempi yrittäminen on tosi raastavaa, kun kierto toisensa jälkeen toivo herää ja hiipuu ja sit taas alkaa uus yritys.
Vaikka tiedänkin myös sen pelon mitä raskautuminen tuo tullessaan, niin olisin silti helpottunut että edes tulisin raskaaksi silloin mahdollisuus saada lapsi kaikesta siitä pelosta ja ahdistuksesta huolimatta on lähempänä kuin tässä tilanteessa jossa raskaus vain ei ala

Kaikilla meillä on omat haasteemme tällä vanhemmuuden matkalla joten annetaan kaikille tilaa tuntea ❤ ja tosiaan, välttämättä ei tiedä mitä toinen läpi käy vaikka päälle päin kaikki vaikuttaisi helpolla ja kevyeltä

 

[raakileita]

Raakileita, otan tosi paljon osaa

Ja en mä nyt sitä sanonukaan, että raskautuneet olis sitte raskautumisen jälkeen olleet jotenki superhelpottuneita ja että sen jälkeen ongelmat ja murheet olis ollu tipotiessään. Vaikka tuntuu välillä olevan niitäkin, varsinki yks hyvä ystävä raskautuu helposti, raskaus on helppo ja synnytys on helppo. Itellä kaikki noi kolme on hyvin hankalia.

Mutta vissiin tää foorumi ja keskustelu oli väärä paikka purkaa näitä tunteita, kun tuntuu olevan nyt vääriä nää mun murheet.

Kiitos.

En usko, että tämä oli väärä paikka, mutta tarinoita on kaikenlaisia. Helppoja, vaikeita ja kaikkea sen väliltä.
Ehkä jonkun murheet on tosiaan olleet poissa raskautumisen jälkeen - miten ihana tilanne se olisi kokea.

Tunteiden purkaminen tuskin koskaan on väärin, enkä halua kommenteillani nostaa kenenkään kynnystä avata omia tuntojaan. Muihin ihmisiin vertailu on vain hieman mutkikasta, kun emme ihan oikeasti tiedä mitä kaikkea niihin tilanteisiin liittyy.

Ja rehellisyyden nimissä, olen aivan hlvetin katkera siitä, että olen joutunut hautaamaan lapseni ja odottamaan uutta raskautumista tovin. Mutta se ei liity keneenkään muuhun, eikä toisten ihmisten onni ole minuun liittyvää.

 

[Litenmy]

Voi oon tosi pahoillani kauan te sitte yrititte esikoista?
Meil esikoinen tuli semi helposti mut nyt on jotain tosiaan vialla kun luulen et pari kertaa on yrittäny kiinnittyä mut ei oo sit pysyny.
Tän kierron ovulaatio oli myös erittäin selväoireinen, sit gynen kans sovittiin et käyn ottaa progesteronin viikon kuluttua oviksesta ni oli 3,8 siinä kohtaa ku olis pitäny olla 12 tai reilusti yli sen.
Et joo ei kyl tosiaan pää meinaa yhtään kestää tätä yrittämistä varsinkaan nyt ku ystävät raskautuu niin helposti. Itellä ollu vauvakuume 1,5v ja ensin meni melkein vuos sen kuumeen alkamisesta että es kierto palas

Kiitos tsempeistä ja samoin sinne

Enemmän ja vähemmän yritettiin 9 vuoden ajan. Mielenkiinnolla odottelen kauanko toisen kanssa kestää, jos ollenkaan. Mutta onneksi on edes se yksi pieni rakas

 

[Mustikkatäplä]

Raakileita, otan tosi paljon osaa

Ja en mä nyt sitä sanonukaan, että raskautuneet olis sitte raskautumisen jälkeen olleet jotenki superhelpottuneita ja että sen jälkeen ongelmat ja murheet olis ollu tipotiessään. Vaikka tuntuu välillä olevan niitäkin, varsinki yks hyvä ystävä raskautuu helposti, raskaus on helppo ja synnytys on helppo. Itellä kaikki noi kolme on hyvin hankalia.

Mutta vissiin tää foorumi ja keskustelu oli väärä paikka purkaa näitä tunteita, kun tuntuu olevan nyt vääriä nää mun murheet.

Ei ole ollenkaan väärä paikka tai vääriä tunteita! Toi on tosi yleinen ja hyvin ymmärrettävä tunne, et muiden helpot rakautumiset tuntuu pahalta, kun itellä on asian kanssa vaikeaa. Ja kyllä kaikki tietää ton, että vaikka se olis helppoa, niin joku muu asia voi sit olla vaikeaa, musta vähän tarpeetonta tulla siitä muistuttamaan, ettei sais olla kateellinen. Tunteille ei voi mitään. Ja kuitenkin on hyvin paljon niitä, joilla ihan kaikki menee näissä jutuissa helposti. Mulla kans lähipiirissä 5/6 on saanu lapsensa ekasta kierrosta, keskenmenoa ei ole kokenut kukaan (ainakaan ennen viime näkemää). Välillä on vähän yksinäinen olo tän yrityksen kanssa, kun muut ei ole kokenut mitään näitä juttuja. Vaikka ei ole edes pitkään viel yritetty.

 

[Pilkki24]

Satun siis tietämään kaikista näistä raskautuneista sen millo ovat alkaneet yrittää niin siks tiedän myös sen et ovat raskautuneet about samantien (parin ekan kierron sisään).

Onhan se aina harmi, jos ei omalle kohdalle osu se helppo tie.

 

[Auringonkukkanen]

Täällä alkukierto kp8, ja toiveikkuus ei jostain syystä ole oikein tähän kiertoon nostanut päätään. Enemmänkin vauvavuosi ja tulevaisuus äitinä tuntuu uskomattomalta ja kaukaiselta asialta, siis sellaiselta, että miten se on muka mahdollista saavuttaa? Että oikeastiko joku onnistuu tässä?

 

[Vavec]

Täällä myös kp8. Eilen söin viimeisen letron, onneksi ei tullut juurikaan sivuoireita tällö kertaa. Nyt koko aamun ollut tosi voimakkaat alavatsakivut Maanantaina on kontrolliultra ja aukkari, pelonsekaisin tuntein odotan! Muutenkin tuntuu fiilikset heittelevän laidasta laitaan, yhtenä hetkenä selailen uusia vaunuja ja Vintedistä vauvanvaatteita ja toisena hetkenö oon aivan varma että kankkulan kaivoon tämäkin menee eikä tule vauvaa meille.
Onneksi naapurissa asuu kuukauden ikäinen kummivauva niin saa sieltä vauvaterapiaa

 

[Emri]

Minä joudun palailemaan takaisin tänne puolelle... Taukoa varmaankin aion nyt kuitenkin jonkin aikaa pitää. Ehdin iloita raskaudestani kuukauden verran, ehdin myös käydä varhaisultrassa viime viikolla jossa näin sydämen sykkeen ja kaikki oli hyvin niukasta tuhruvuodosta huolimatta. Muutamia päiviä tämän jälkeen vuoto kuitenkin muuttui ihan punaiseksi ja päivä päivältä runsaammaksi. Tällä viikolla kävin uudestaan ultrassa ja sykettä ei enää löytynyt. Pieni oli menehtynyt pian tuon varhaisultran jälkeen.

 

[problemsolved]

@Auringonkukkanen me ollaan alettu samaa aikaan yrittään ja samassa kierrossa kemiallinen. Ihan samoja tunteita käyn läpi, kun sie.
Mulla nyt kp19. Tässä koitan koko ajan järkeillä, että ei kannata testata. ( eilen jo sorruin) oon vähän kärsimätön luonne, tää odottelu ei oo kivaa nyt taas tämmönen outo oire alko tänään, jonka olen kokenut vain viime kierrossa, joka oli kemiallinen, eli emätinpierut joten testaamisen lykkääminen on haastavaa. Millä te muut saatte itsenne maltettua?

 

[Ness]

Minä joudun palailemaan takaisin tänne puolelle... Taukoa varmaankin aion nyt kuitenkin jonkin aikaa pitää. Ehdin iloita raskaudestani kuukauden verran, ehdin myös käydä varhaisultrassa viime viikolla jossa näin sydämen sykkeen ja kaikki oli hyvin niukasta tuhruvuodosta huolimatta. Muutamia päiviä tämän jälkeen vuoto kuitenkin muuttui ihan punaiseksi ja päivä päivältä runsaammaksi. Tällä viikolla kävin uudestaan ultrassa ja sykettä ei enää löytynyt. Pieni oli menehtynyt pian tuon varhaisultran jälkeen.

Voi ei, paljon voimia suruun Niin harmillista