Oli nyt pakko kirjoittaa vielä vaikka se niin monia tuntuikin häiritsevän, joten haluaisin antaa toisenkin perspektiivin tähän.
Elämä on toisinaan niin helkkarin epäreilua, ettei tosikaan. Myös monissa muissa kuin näissä lapsi aiheissa. Ja tottakai ymmärrän että keskeytyksen pohtiminen saa monilla pitkään yrittäneillä karvat pystyyn. Sitä mitä ei saa, tulee helposti pakkomielle ja kaikki sen ympärillä satuttaa ja tuntuu epäreilulta, got that! Ja palaan tähän myöhemmin.
Tiedän kuitenkin, että olisin hyvä äiti ja mulla on sisäinen tarve lisääntyä ja 2v sitten ylläriraskaudesta tullut shokki oli yhtä iloinen kuin ahdistavakin yllätys ja hitonmoinen myllerrys. Mies suhtautui jopa vihamielisesti ja käänsi selkänsä, joka oli viimeinen tikki ja lopulta syynä lopulta keskeytykseen. Suren sitä edelleen ja olen laskenut syntymäpäivän, astrologiset tatsit ja mahdollisen sukupuolenkin.
Tuolloin 2v sitten samalla viikolla kun hedelmöitys tapahtui, vein koiraani astutukseen. Ja koko kesän ajatukset oli raskaana olevassa elämäni koirassa ja hänen vointinsa huolenpidossa. Raskauduimme siis samalla viikolla ja kun minun keskeytys tapahtui, 2päivää myöhemmin koirani synnytti 2 upeaa pentua, jotka oli ensimmäiset omat kasvattini. Sain tietää siis oman raskauteni tuolloin samalla viikolla kaikki. Tunnekuohun tulen muistamaan ikuisesti.
Mieli oli siis vahvasti perheenlisäyksessä koko kesän, en vain tajunnut että itsekin olin raskaana ensimmäistä kertaa 38vuotiaana! Sen kun ei pitänyt koskaan olla mahdollista, pcos, endo, pitkä kierto ja usein oli kuukautiset yli 6kk pois jne.
En ole koskaan voinut käyttää hormonaalista ehkäisyä, eikä muutakaan ehkäisyä vuosien varsilla ollut paitsi suhteiden alussa. En siis ikinä edes uskonut tulevani raskaaksi vaikka olisin sitä halunnutkin joissain suhteissa.
Mulla on myös hankalia perinnöllisiä ja kroonisia sairauksia, joihin joudun käyttämään lääkitystä, sekin teki yhtälöstä vaikean raskautta ajatellen. Puhumattakaan lapsesta joka 50% tulisi kärsimään samoista ongelmista kuin minä.
Ja muutenkin, yksin kahden koiran kanssa rahatilanteen ollessa järkyttävä ja uusi koiranpentu vielä talossa joka oli pitkän ajan unelma. Nämä kun otti huomioon niin yhtälö oli mahdoton, pelotti selviytyminen muutenkin, niin että hyvä kun sain nukuttua öisin, usein en kuitenkaan nukkunut lainkaan.
Mulla on ollut myös paljon saman ikäluokan ystäviä, jotka ovat toivoneet raskautta enemmän kuin mitään ja ammattini kautta olen auttanut heitä luottamaan siihen, että kyllä se onnistuu kun lopetat stressaamisen ja keskityt itseesi lempeästi.
Eikä ainakaan ala sättimään itseään, kehoaan ja tunne itseään vialliseksi tai vääräksi. Se pahentaa asiaa hurjasti. Asiat kyllä tapahtuu, kun luottaa asian korkeimman haltuun ja lopettaa pakkomielteisen stressaamisen asiasta. Luovuttaa sen pelon ja ahdistuksen pois ja uskoo että kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu oikealla hetkellä ja tavalla juuri niin kuin pitääkin, aina meidän parhaaksi
Tästä on valtavasti kokemusta.. Myös astrologia antaa vahvat viitteet myös näihin asioihin. Tiedän joitain asioita ennakkoon ja niin myös monen ystävän tulevat raskaudet, jotka on tapahtuneet jokainen.
Toivon jokaiselle lasta toivovalle syvää luottamusta, lempeyttä ja rakkautta itseä kohtaan, kehon kuuntelemisen viisautta ja sitä että omassa kehityksessään pääsee eteenpäin, että toivomat asiat ovat mahdollisia
usein se on vanhojen asioiden, ajatus- ja käytösmallien irtipäästöä.
Ja sen verran vielä, että omat menkat alkoi 2vk myöhässä, mutta alkoi kuitenkin. Sain jotain omituista mielenrauhaa lukiessani teidän juttuja ja ymmärsin minkä stressin olin imaissut 2v takaisesta tilanteesta, jota jo elin uudestaan. Helpotus oli kuitenkin suuri etten joutunu tilanteeseen uudestaan
Kiitos myös kaikille jotka on ymmärtäneet minun ristiriitaista tilannetta ja tarvetta purkaa tätä elämän kaoottistakin kuormaa
melkein tuli roskia silmään.
Vaikka siis lapsia haluaisinkin, on elämän tilanteet joskus kestämättömiä ja niin vaikeita, että on parempi valita järjellä ja kuunnella herkällä korvalla itseään niin, ettei kuormita itseään huolista, ahdistuksesta ja pelosta hajalle.
Kun on koko elämänsä vaan selviytynyt, ei sitä halua, että uuden elämän luominen olisi sellaista, vaan hallittu ja harkittu kokonaisuus, jossa jaat kaiken puolison, turvaverkon ja turvallisten rajojen sisällä.
ja oireitakin on ollut, mutta varmaan proverasta ja pms:sta johtuvia..
pitää vielä päättää haluanko testata letroja yhä, vai kokeilla taas pistoksia.. vähän jännittää ne pistokset, tuntuu että niissä on tosi suuri mahdollisuus siihen, että tulee taas liikaa folleja.. ja letroilla taas ei ole onnistunut raskaus ollenkaan, niitä syönyt kuitenkin viime syyskuusta asti.. tuntuu, että molemmilla vaihtoehdoilla mahdollisuudet epäonnistumiseen on aika suuret.. ivf vaihtoehtona tuntuu vaan niin kalliilta, niin haluaisi vielä kokeilla näitä helpompia hoitoja, mutta ei niitäkään kannata loputtomiin tehdä, jos eivät näytä toimivan..
mutta eikö dpo10 ole vielä aika aikainen ajankohta testata, että ei kai sen takia vielä voi täysin luovuttaa? Milloin sulla pitäs alkaa menkat?
mutta mietin siis, että jos elämäntilanteesi ei missään nimessä lasta kestäisi niin miksi et sitten käytä ehkäisyä ja todella pidä huolta ettei raskautumisen mahdollisuutta ole? Itse olen vähän vihainen tai siis ehkä enemmän hämmentynyt ihmisten kohdalla, jotka mukamas pillereistä, kondomista ja selibaatista huolimatta raskautuu pelkästä katseesta. Aina tulee mieleen, että onko silti halu raskautua ja vähän niinku on huolimaton ehkäisyn kanssa ja jättää asian "herran haltuun". SItten mietitään keskeytystä sun muuta kun alunperinkään ei ole huolehditty ehkäisystä toden teolla.
En tiedä olenko edes ovuloinut, kierron palautumista odotellaan
fyysisten oireiden perusteella oikea ovis ei oo kyllä ehkä mennyt ohi... Onko kellään kokemusta että testi pärähtäisi aivan yllättäen plussaksi jos edellisinä päivinä on viivat tosi haaleita? Premom ennustaa lh-huippua huomiselle ja aika lähelle se on ollut oikeassa mitä oon seuraillut eli huomenna tai ylihuomenna pitäisi plussat saada näkyviin jos kaikki olisi optimaalista 
Nyt alkaa olla jo ensimmäisiä varottelevia menkkajomoja, joten eiköhän ne ala viimeistään alkuviikosta.
Sain siis ovisplussan 7.7., mutta kun testejä katselee on se selkeästi negatiivinen vasta 9.7. Miten nopeasti teillä yleensä viivat vaalenee? Minulla aiemmissa kierroissa testi vaaleni jo seuraavana päivänä plussasta.
