Raskaaksi 2024

[lovechild]

Täällä dpo 11-12 ja testissä haamu Tuli ihan yllätyksenä kun ollut kokoajan niin vahvasti vaan tunne, että ei oo tärpännyt. Mutta vielä vähän suhtaudun epäilevästi tohon viivaan. Jos onkin kemiallinen tai joku viallinen testi Viiva oli kuitenkin selvästi vaaleanpunainen, mutta tosi haalea.
Olin ajatellut odottaa menkkoihin asti, mutta tein testin, kun mun suosikkiherkut lakut ja suklaa maistuivat oudolle.

 

[Sesia]

Sitä vaan, että voiko raskausoireet tulla jo miten pian mahdollisen hedelmöittymisen jälkeen? Täällä mm. Burkei kertonut tuntemuksista. Mulla mahdollisesti dpo 6 (en ole tikutellut kyllä, seuraan sovellusta ja tuntemuksia), mut tissejä nipistellyt, erityisesti oikeaa. Tuntuu välillä samalta kuin maito lähtisi herumaan. Näitä nyt ollut kolme päivää. Mulla ei oviksessa yleensä oo tissituntemuksia, pelkästään munasarjatuntemuksia. Ärsyttää kun pitää näitä tuntemuksia analysoida, vaikka vasta yk1. Huoh.

 

[zar_]

Huhhuh, mulla on aika ristiriitaiset fiilikset täällä nyt. Muutama viikko mennyt ihan vauva- ja yrittämishuumassa ja aika lailla koko ajan mielen päällä nämä asiat (positiivisesti siis, innostuneesti). Dpo 3 tai 4 tänään ja vielä aamulla huokailin että pääsispä jo testaa.

No, tänään työkuvioissa tapahtuikin iso muutos. Tai no tiesin siis että tämä ns. unelmien täyttymys proggis oli 99% varma juttu jo, mutta alunperin sain viime kuussa tietoa että sen kanssa h-hetket olisi vasta 2026. Se olikin yksi syy miksi päätettiin nyt alkaa yrittää lasta. Nimittäin aiemmin siis mietittiin että lykkäiskö sitä sen proggiksen yli, mutta kerran suunnitteilla noin pitkälle niin todettiin ettei missään nimessä niin kauaa odoteta, vaan parempi olisi jos lapsi syntyisi -25 ja tähän proggikseen sit keskittyisin -26.

Nyt kuitenkin tässä työreissussa palaveeratessa päädyttiinkin siihen että tää proggis toteutuu kesäkuussa -25. Tää on siis mun unelmien täyttymys ja ainutlaatuinen tilaisuus ja haluan myös itse että tulee mahdollisimman pian se, jo sen takia että aihe ns "trendaa" just nyt. Niin nyt sitten mietinkin että pitäiskö laittaakin vauvahaaveet taka-alalle ja aloittaa yritys syksyllä/loppuvuodesta niin että lapsi tulisi aikasintaan tuon kesäkuun jälkeen... tai sitten vasta -25 loppuvuodesta aikaisintaan että saisi keskittyä proggiksen jälkimaininkeihin myös (oon luovalla alalla siis ja oletan että tulisi sitten tapahtumakeikkaa ja esiintymispyyntöjä proggiksen tiimoilta, etenkin syksyn sesongissa).

Kauhee selitys ja vaikee kun en halua tarkemmin sanoa mistä on kyse kun on sen verran julkista hommaa tämä, mutta pää ja sydän nyt ihan sekaisin. Ilo ja innostus proggiksesta ja suru siitä että nytkö taas siirtyy perhehaaveet. Toisaalta niin uskomattoman hieno tilaisuus tämä ko. homma (ja siis tulee kyllä toteutumaan tavalla tai toisella, on siis täysin oma tuotos eikä tässä alalla voi ketään muuta "palkata" tekemään sitä), että haluaisi keskittyä siihen täysillä ja nauttia tästä. Toisaalta sitten vielä se meidän kromosomitranslokaatio, joka todnäk johtaa siihen että ei sitä vauvaa voi edes kuvitella ajoittavansa mitenkään, vaan voi mennä vuosia yrittäessä ja/tai hoidoissa. Ja jos vauva tulisikin "epäsopivaan" aikaan niin hän olisi niin iso siunaus ja onni kuitenkin.

En tiedä, kaipa tästä keskustellaan puolison kanssa ensi viikolla kun pääsen kotiin reissusta ja silloin ois myös tän kierron testailujen aika. On käynyt niin uskomaton tuuri tän proggiksen kanssa että enpä varmaan yllättyisi jos plussa napsahtaisi tuntuu että olen varmaan maailman onnekkain ihminen tällä hetkellä, tuntuu vieläkin ihan unelta nämä uutiset. Mutta olisi mun siis mahdollista vielä pyytää siirtoa myöhemmälle -25 vuodelle tai jopa sinne -26.... En vain haluaisi. Että jos ei tärppää nyt raskaus niin sekin tietyllä tapaa helpotus, ja samaan aikaan pettymys.

Ehkä pienen käryn voi saada siitä miten iso juttu tää on siitä, että tänään arveltiin, että jos kaikki menisi putkeen niin voisi olla jopa mahdollisuus saada ensi vuonna kutsu Linnan juhliin en kyllä itse tiedä...

Okei, purkaminen ohi, helpotti jo että sai kirjoittaa fiiliksiä ja ajatuksia ylös❤ Saakohan tästä mitään selkoa, kuvastaa varmaan mielentilaa hyvin

Mä taas ajattelen, ettei työ/opiskelu ole este raskaudelle. Toki se vaatii orientaatiota myös siihen, että voi syntyä lapsi, jolla monia haasteita, jolloin työhön paluu ei käy niin jouhevasti. Mutta se on mahdollista. Itse jatkoin opintoja pojan ollessa 6kk, päätoimiseksi siirryin 1v. iässä. Tein samalla töitä.
Mä olen ite ainakin kokenut opiskelun ihan helpoksi lapsen kanssa, mutta meillä mies olikin kotona pari vuotta pojan kanssa ja vasta nyt on lähdössä hoitoon kokopäiväisesti syksyllä. Mulla on oikeastaan pelkästään posia sanottavaa opinnoista, ne ei oo kuitenkaan niin tiukasti aikataulutettuja kuin työt.
Toki ymmärrän myös sen, että joskus on ihan ainutlaatuisia työkuvioita, jotka voi sitten määrittää paljonkin, mutta itelläni ei varaa ajatella näin, kun on tän lapsenteon kanssa vähän haasteita
Eli tulee milloin vaan, on meille kuitenkin sopiva hetki.

 

[Burkei]

Sitä vaan, että voiko raskausoireet tulla jo miten pian mahdollisen hedelmöittymisen jälkeen? Täällä mm. Burkei kertonut tuntemuksista. Mulla mahdollisesti dpo 6 (en ole tikutellut kyllä, seuraan sovellusta ja tuntemuksia), mut tissejä nipistellyt, erityisesti oikeaa. Tuntuu välillä samalta kuin maito lähtisi herumaan. Näitä nyt ollut kolme päivää. Mulla ei oviksessa yleensä oo tissituntemuksia, pelkästään munasarjatuntemuksia. Ärsyttää kun pitää näitä tuntemuksia analysoida, vaikka vasta yk1. Huoh.

Jep olen miettinyt samaa että miten aikaisin oireita voi jo tulla netistä löytyy vähän vaihtelevasti tietoa.

 

[Pilkki24]

Täällä kanssa jossain dpo5-6. En taaskaan muistanut kirjata ylös ovisplussaa, mutta taisi olla viikonloppuna. Taas sitä tulee kuulosteltua kroppaansa, vaikka tuskinpa vielä tässä vaiheessa varsinaisia raskausoireita tulisi. Esikoisesta oli jotain kiinnittymisvuotoa (minkä ymmärsin kiinnittymisvuodoksi vasta, kun tajusin olevani raskaana ), mutta ei mitään muistikuvaa milloin.

 

[Sesia]

Katselin esikoisesta kirjoittamiani merkintöjä, ja pahoinvointi sekä etova olo on alkanut 6+4. Noin 5+ alussa (ehkä?) oli muistaakseni yksi ilta aivan jäätävää palelua ja aamuisin pyörrytystä. Ei kyllä ollut mitään oireita sitä ennen. Pitäs varmaan vaan rauhoittua nyt

 

[zar_]

Mulla dpo 5 ja järkyttävät selkäkivut olleet jo pari päivää. En meinaa sängystä ylös päästä enkä sohvalta kun koskee niin kovin. Ihan sama tunne, kun nivelissä olisi nestettä. Mulla siis krooninen autoimmuunisairaus johon kuuluu ihonalainen turvotus ja juurikin kivut, mutta nämä tosi voimakkaat. Jäin pohtimaan oisko nyt kuitenkin vasta dpo 3, kun keskiviikkona tuli se pieni kirkas veritiputtelu. Menisi vielä siihen ovulaation aikaikkunaan. Lisäksi vessahätä ja järkkyväsymys, turvottaa myös kauttaaltaan.. Jotenkin aivan voipunut olo, ihan kun oisin hieman kipeänä.
Pahoinvointi loistaa nyt poissaolollaan

 

[hanna.emilia]

Hei kaikille, mä parkkeeraan myös tänne toiveikkaana!

Haaveissa siintää pikkusisarus helmikuiselle 2023 tytöllemme. Mulla on kuukautiskierto pysynyt yhä poissa tähän asti, mutta kehon tuntemuksista päätellen se saattaa alkaa käynnistyä (toivottavasti!) tässä pikku hiljaa. Tarkoitus on heti kierron palattua aloittaa yritys.

Jo useamman lapsen vanhemmat tai toistaan odottavat, miten teillä alkoi toinen raskaus? Tulitteko raskaaksi nopeasti vai yritittekö pidempään? Mä tulin esikoisesta raskaaksi yk1, mutta oon hieman stressannut tuosta kierron palautumattomuudesta ja yrittämisen viivästymisestä, koska en ole enää kovin nuori ja toivotaan max 3 vuoden ikäeroa sisaruksille.

Mää oon tullu kummallaki kerralla raskaaksi yk1 mulla siis palautu esikoisen jälkeen kierto tosi nopeasti, 7 viikkoa oli jälkivuoto, viis päivää vuodoton ja sit alko heti säännölliset kuukautiset tokan raskauden jälkeen kierto palautu jossain 3 kk kohdilla. Meillä on siis 2/21 ja 5/23 lapset. Nyt haaveillaan kolmannesta, ja yk2 menossa. Huomenna dpo10 ja ekan r-testin aattelin tehä

 

[mirmeliisa]

Huhhuh, mulla on aika ristiriitaiset fiilikset täällä nyt. Muutama viikko mennyt ihan vauva- ja yrittämishuumassa ja aika lailla koko ajan mielen päällä nämä asiat (positiivisesti siis, innostuneesti). Dpo 3 tai 4 tänään ja vielä aamulla huokailin että pääsispä jo testaa.

No, tänään työkuvioissa tapahtuikin iso muutos. Tai no tiesin siis että tämä ns. unelmien täyttymys proggis oli 99% varma juttu jo, mutta alunperin sain viime kuussa tietoa että sen kanssa h-hetket olisi vasta 2026. Se olikin yksi syy miksi päätettiin nyt alkaa yrittää lasta. Nimittäin aiemmin siis mietittiin että lykkäiskö sitä sen proggiksen yli, mutta kerran suunnitteilla noin pitkälle niin todettiin ettei missään nimessä niin kauaa odoteta, vaan parempi olisi jos lapsi syntyisi -25 ja tähän proggikseen sit keskittyisin -26.

Nyt kuitenkin tässä työreissussa palaveeratessa päädyttiinkin siihen että tää proggis toteutuu kesäkuussa -25. Tää on siis mun unelmien täyttymys ja ainutlaatuinen tilaisuus ja haluan myös itse että tulee mahdollisimman pian se, jo sen takia että aihe ns "trendaa" just nyt. Niin nyt sitten mietinkin että pitäiskö laittaakin vauvahaaveet taka-alalle ja aloittaa yritys syksyllä/loppuvuodesta niin että lapsi tulisi aikasintaan tuon kesäkuun jälkeen... tai sitten vasta -25 loppuvuodesta aikaisintaan että saisi keskittyä proggiksen jälkimaininkeihin myös (oon luovalla alalla siis ja oletan että tulisi sitten tapahtumakeikkaa ja esiintymispyyntöjä proggiksen tiimoilta, etenkin syksyn sesongissa).

Kauhee selitys ja vaikee kun en halua tarkemmin sanoa mistä on kyse kun on sen verran julkista hommaa tämä, mutta pää ja sydän nyt ihan sekaisin. Ilo ja innostus proggiksesta ja suru siitä että nytkö taas siirtyy perhehaaveet. Toisaalta niin uskomattoman hieno tilaisuus tämä ko. homma (ja siis tulee kyllä toteutumaan tavalla tai toisella, on siis täysin oma tuotos eikä tässä alalla voi ketään muuta "palkata" tekemään sitä), että haluaisi keskittyä siihen täysillä ja nauttia tästä. Toisaalta sitten vielä se meidän kromosomitranslokaatio, joka todnäk johtaa siihen että ei sitä vauvaa voi edes kuvitella ajoittavansa mitenkään, vaan voi mennä vuosia yrittäessä ja/tai hoidoissa. Ja jos vauva tulisikin "epäsopivaan" aikaan niin hän olisi niin iso siunaus ja onni kuitenkin.

En tiedä, kaipa tästä keskustellaan puolison kanssa ensi viikolla kun pääsen kotiin reissusta ja silloin ois myös tän kierron testailujen aika. On käynyt niin uskomaton tuuri tän proggiksen kanssa että enpä varmaan yllättyisi jos plussa napsahtaisi tuntuu että olen varmaan maailman onnekkain ihminen tällä hetkellä, tuntuu vieläkin ihan unelta nämä uutiset. Mutta olisi mun siis mahdollista vielä pyytää siirtoa myöhemmälle -25 vuodelle tai jopa sinne -26.... En vain haluaisi. Että jos ei tärppää nyt raskaus niin sekin tietyllä tapaa helpotus, ja samaan aikaan pettymys.

Ehkä pienen käryn voi saada siitä miten iso juttu tää on siitä, että tänään arveltiin, että jos kaikki menisi putkeen niin voisi olla jopa mahdollisuus saada ensi vuonna kutsu Linnan juhliin en kyllä itse tiedä...

Okei, purkaminen ohi, helpotti jo että sai kirjoittaa fiiliksiä ja ajatuksia ylös❤ Saakohan tästä mitään selkoa, kuvastaa varmaan mielentilaa hyvin

Ymmärrän sun fiiliksiä, vaikka itsellä kuviot vähän erilaisia.

Aloitin syksyllä YAMK-opinnot töiden ohella toisella paikkakunnalla. Teen töitä 40h/vko ja nyt tän ekan lukuvuoden aikana kertynyt 35op koulussa. Käytännössä toi on siis pari oppituntia per vko iltaisin ja sen lisäksi kurssitehtävöt. Opinnoista 80% ollut tähän mennessä onneksi itsenäisiä tai online-kontaktitunteja, niin ei ole tarvinut matkustaa. Meillä on 4- ja 5-vuotiaat lapset, joista puoliso on ottanut aiempaa enemmän vastuuta tän kuluneen vuoden aikana, jotta opiskelu töiden päälle onnistuu.

Lisäksi töissä on tulossa uusia tuulia noin vuoden päästä ja olisi kiva olla mukana siellä. Toisaalta haave kolmannesta lapsesta on suuri ja pelkään, että jos ei nyt yritetä, parin vuoden päästä puoliso ei välttämättä enää ole niin avoin ajatukselle. Oon 36v ja puoliso reilusti vanhempi.

Omia unelmia kohti kannattaa mennä. Onneksi nykyinen vanhempainvapaamalli mahdollistaa vapaiden jakamisen aiempaa vapaammin. Asiat on usein järjestelykysymyksiä. Pieni vauva kulkee helposti mukana vaikka kantoliinassa. Tai haluaisiko puoliso olla aluksi pienen kanssa kotona?

Toivottavasti löydätte teille sopivan ratkaisun.

 

[Vilski]

En oo vähän aikaan mitään kirjotellu, mutta meidän yrittämisen alotuksesta on kohta vuosi. Alotettiin viime elokuussa. Yhtään plussaa ei oo näkyny ja mun kierto on tässä välissä ollu parhaillaan 100 päivää. Missä vaiheessa kannattaisi hakeutua hoitoihin ja mitä kautta? Mun bmi on 36 (168 cm/102 kg), joten julkiselle ei meitä varmaan oteta ainakaan vielä. Olen täss nyt kevään mittaan pudottanu 6,5 kg ja yritän saada enemmän karistettua vielä. Ideoita?

Meillä sama, että elokuussa aloitettiin yritys, eikä yhtään plussaa ole tullut. Erona se, että mun kierto on ollut koko ajan hyvin säännöllinen 28 päivää (yksittäisiä kertoja ollut pari päivää pidempi) ja ovulaatiotakin olen saanut testeillä kiinni. Oon alkanut päätymään siihen, että käyn nyt ensin yksityisellä tsekkauttamassa tilannetta ja ehkä mahdollisesti syksystä olisin sitten julkiselle yhteyksissä, jos on vielä tarvetta. Jostain syystä kynnys ”ilmoittautua” julkiselle puolelle lapsettomuuden vuoksi on kovin korkea.

 

[Aaltokukka]

Meillä sama, että elokuussa aloitettiin yritys, eikä yhtään plussaa ole tullut. Erona se, että mun kierto on ollut koko ajan hyvin säännöllinen 28 päivää (yksittäisiä kertoja ollut pari päivää pidempi) ja ovulaatiotakin olen saanut testeillä kiinni. Oon alkanut päätymään siihen, että käyn nyt ensin yksityisellä tsekkauttamassa tilannetta ja ehkä mahdollisesti syksystä olisin sitten julkiselle yhteyksissä, jos on vielä tarvetta. Jostain syystä kynnys ”ilmoittautua” julkiselle puolelle lapsettomuuden vuoksi on kovin korkea.

Oothan päässyt tarkastuttamaan että sun kilppariarvo on laskenut tarpeeksi alas ja että ferritiinin vähäisyys eivät ole raskautumisen esteinä?

 

[Tinttara]

Tullut vain taustalla seurailtua teidän kuulumisia, eikä oikein ole ollut tunnetta että jaksaisi kirjoitella. Kaikki mennyt edelleen samalla kaavalla kuin ennenkin, ei onnistu ei.. tänään dpo10, toinen Tero-kuuri lopussa nyt ja eipä oo taaskaan olo että olisi tässä(kään) kierrossa onnistunut.

Noista töistä ja opiskeluista, itsellä vähän sama tilanne, että olen tehnyt ns pikana AMK-opintoja töiden ohella ja nyt avautui mahdollisuus työllistyä syksystä alkaen töihin, joihin haave ollut päästä. Aika paljon tullut asiaa punnittua, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että en luovu kummastakaan haaveesta. Tässä on kuitenkin yli vuosi yritetty ja tarkemmat lapsettomuustutkimukset syksyllä edessä. En halua urahaaveesta luopua, sillä ei ole takuita, pystytäänkö koskaan sitä iltatähteä edes saamaan ja se on työnantajan hyväksyttävä, että tällainen mahdollisuus on, että olisin hetken poissa. Äitiysloman alun sijoittuminen kesälle olisi toki paras työnkuvan vuoksi.

Mutta saa nähdä. Jotenkin aika puhki nyt töiden määrän vuoksi ja koitan vain mennä päivä kerrallaan, voihan se olla ettei kumpikaan toteudu, ei iltatähti eikä uusi työtehtävä.

 

[Kaakkuri]

Kirjoittelen tänne pienen tauon jälkeen, koska halusin tulla kertomaan että meille odotetaan vuosien yrityksen jälkeen vauvaa tammikuulle ensi vuodelle. Edelliseen keskenmenneeseen verrattuna alkuraskaus tuntuu nyt normaalimmalta ja on luottavaisempi olo, vaikka mitä vain voi vielä tapahtua. Halusin tulla tuomaan lohtua erityisesti pitkään yrittäneille ja toivonsa menettäneille, tilanne voi muuttua yks kaks. Nyt siis vasta rv 4+0 eli ihan alussa mennään, mutta jo pelkkä raskautuminen tuntuu uskomattoman hienolta tässä vaiheessa, kävi sitten miten tahansa. Letrot oli useita kiertoja käytössä ja nyt sitten tuottivat tulosta, aiempi kesken mennyt raskaus alkoi spontaanisti vuosi sitten

Täältä myöhäiset onnentoivotukset, toivottavasti raskaus on jatkunut ja luottavainen olo myös! Ihanaa kun tulit kertomaan, sun ja muutaman muun 2023 -ketjussa vaikuttaneen takia aina välillä oon käynyt täällä lueskelemassa ja toivomassa parasta.

 

[Rimpukka]

Pitäskö olla huolissaan ku tosi tumma ovisplussa eilen aamulla ja mulla yleensä oviskivut jo samana päivänä mutta nyt jo se 24h menny eikä kipuja tunnu

 

[Aaltokukka]

Pitäskö olla huolissaan ku tosi tumma ovisplussa eilen aamulla ja mulla yleensä oviskivut jo samana päivänä mutta nyt jo se 24h menny eikä kipuja tunnu

Itse ehkä pupuilisin vaan varmuuden vuoksi.. Onkos lima ovikseen liittyvää? Osuuko päivät suurinpiirtein sun normi rytmiin.. Ovistahan ei joka kierrossa välttämättä tapahdu ja toisaalta testeissäkin on myös viallisia kappaleita. Joten yhden kierron "outous" ei vielä mulle huolta aiheuttaisi. Tsemppiä pohdintaan ja ilo pupuiluun!

 

[Rimpukka]

Itse ehkä pupuilisin vaan varmuuden vuoksi.. Onkos lima ovikseen liittyvää? Osuuko päivät suurinpiirtein sun normi rytmiin.. Ovistahan ei joka kierrossa välttämättä tapahdu ja toisaalta testeissäkin on myös viallisia kappaleita. Joten yhden kierron "outous" ei vielä mulle huolta aiheuttaisi. Tsemppiä pohdintaan ja ilo pupuiluun!

Kyllä kaikki testiä ja oireita myöten viittaa siihen että ovis tapahtuu, mutta voiko se sitten tapahtua ilman sen kummempaa kipua alan kyllä itkeen jos ovista ei sitten tapahdukaan koska tässä iässä näitä kiertoja ei ole ”hukattavaksi” mutta tätä elämä tietenki on. Eipä siihen voi aina ite vaikuttaa

 

[Yrittiteetä tekisi mieli]

Kyllä kaikki testiä ja oireita myöten viittaa siihen että ovis tapahtuu, mutta voiko se sitten tapahtua ilman sen kummempaa kipua alan kyllä itkeen jos ovista ei sitten tapahdukaan koska tässä iässä näitä kiertoja ei ole ”hukattavaksi” mutta tätä elämä tietenki on. Eipä siihen voi aina ite vaikuttaa

Mä en ole koskaan varmaksi huomannut/tunnistanut oviskipuja vaikka olen ollut raskaana (eli ovulaatio oli todistettavasti tapahtunut), joten miksipä ei voisi olla välillä kivuttomia ovulaatioita? Kivun tunteminen on kuitenkin aika subjektiivista, ja ainakin mulla on kokemus että ne tuntuvat lievempinä jos samalla aivot keskittyvät intensiivisesti johonkin muuhun, eli ehkä ne ovat vaan jääneet huomaamatta.

 

[Hemppa123]

Ovis taas oli ja meni, enpä tiedä osuiko tallettelut ihan kohdilleen mutta pari kertaa osui ehkä lähelle oireista päätelleen Tulis jo se plussa, nyt toki ei ressaa asia niin paljoa kun vaihtui alle 2v ikäero toive (ei siis enää mahdollinen) alle 3v ikäero toiveeseen ja jotenkin on saanut jo hyväksyttyä asiaa Ja nyt jos plussaisi niin on sellaisia menoja (juhlimisia) että raskaudesta pitäisi kertoa jo monelle ajoissa, syksyllä saisi pitää omana salaisuutena nt ultraan Vaikka mielellään uutisia jakaisikin lähimpien kanssa

 

[Hemppa123]

Hei ja lisäys vielä noihin mietteisiin että onko oikea aika vai ei, huomaa itsekkin ajattelevan että elämä kantaa ja jos nyt tulee raskaaksi niin se on tarkoitettu niin, ei auta liikaa stressata tulevaa, eikä myöskään siirtää juttuja raskautumisen toiveessa Itse olen kyllä ollut useita vuosia samalla työantajalla, erilaisissa rooleissa kylläkin ja jännitti jatkuuko samat hommat kun palaan töihin esikoisesta, ja niin ne jatkui entistä parempina ja mieluisempana työnkuvana, toivottavasti olisi näin hyvä ”tuuri” toisenkin kerran

 

[Ness]

Onnea plussanneille! Mä olen täällä taustalla lueskellut, mutten kiireiltäni ole saanut kirjoiteltua.

Olin työreissussa koko viime viikon ja siellä tuli tosi huonoilla unilla mentyä. Muutenkin aika stressissä + pitkiä workshoppeja & illallisia. Nyt sit sain kamalan flunssan ja pari päivää jo ollut siinä kp34/dpo9. Ens viikolla menkat pitäisi alkaa, mutta tuttu tissikipu on jo alkanut sekä alavatsaa juilii jo. Alkais nyt vaan pian ne menkat ni menis näillä samoilla lepäilyillä flunssan kanssa.