Huhhuh, mulla on aika ristiriitaiset fiilikset täällä nyt. Muutama viikko mennyt ihan vauva- ja yrittämishuumassa ja aika lailla koko ajan mielen päällä nämä asiat (positiivisesti siis, innostuneesti). Dpo 3 tai 4 tänään ja vielä aamulla huokailin että pääsispä jo testaa.
No, tänään työkuvioissa tapahtuikin iso muutos. Tai no tiesin siis että tämä ns. unelmien täyttymys proggis oli 99% varma juttu jo, mutta alunperin sain viime kuussa tietoa että sen kanssa h-hetket olisi vasta 2026. Se olikin yksi syy miksi päätettiin nyt alkaa yrittää lasta. Nimittäin aiemmin siis mietittiin että lykkäiskö sitä sen proggiksen yli, mutta kerran suunnitteilla noin pitkälle niin todettiin ettei missään nimessä niin kauaa odoteta, vaan parempi olisi jos lapsi syntyisi -25 ja tähän proggikseen sit keskittyisin -26.
Nyt kuitenkin tässä työreissussa palaveeratessa päädyttiinkin siihen että tää proggis toteutuu kesäkuussa -25. Tää on siis mun unelmien täyttymys ja ainutlaatuinen tilaisuus ja haluan myös itse että tulee mahdollisimman pian se, jo sen takia että aihe ns "trendaa" just nyt. Niin nyt sitten mietinkin että pitäiskö laittaakin vauvahaaveet taka-alalle ja aloittaa yritys syksyllä/loppuvuodesta niin että lapsi tulisi aikasintaan tuon kesäkuun jälkeen... tai sitten vasta -25 loppuvuodesta aikaisintaan että saisi keskittyä proggiksen jälkimaininkeihin myös (oon luovalla alalla siis ja oletan että tulisi sitten tapahtumakeikkaa ja esiintymispyyntöjä proggiksen tiimoilta, etenkin syksyn sesongissa).
Kauhee selitys ja vaikee kun en halua tarkemmin sanoa mistä on kyse kun on sen verran julkista hommaa tämä, mutta pää ja sydän nyt ihan sekaisin. Ilo ja innostus proggiksesta ja suru siitä että nytkö taas siirtyy perhehaaveet. Toisaalta niin uskomattoman hieno tilaisuus tämä ko. homma (ja siis tulee kyllä toteutumaan tavalla tai toisella, on siis täysin oma tuotos eikä tässä alalla voi ketään muuta "palkata" tekemään sitä), että haluaisi keskittyä siihen täysillä ja nauttia tästä. Toisaalta sitten vielä se meidän kromosomitranslokaatio, joka todnäk johtaa siihen että ei sitä vauvaa voi edes kuvitella ajoittavansa mitenkään, vaan voi mennä vuosia yrittäessä ja/tai hoidoissa. Ja jos vauva tulisikin "epäsopivaan" aikaan niin hän olisi niin iso siunaus ja onni kuitenkin.
En tiedä, kaipa tästä keskustellaan puolison kanssa ensi viikolla kun pääsen kotiin reissusta ja silloin ois myös tän kierron testailujen aika. On käynyt niin uskomaton tuuri tän proggiksen kanssa että enpä varmaan yllättyisi jos plussa napsahtaisi
tuntuu että olen varmaan maailman onnekkain ihminen tällä hetkellä, tuntuu vieläkin ihan unelta nämä uutiset. Mutta olisi mun siis mahdollista vielä pyytää siirtoa myöhemmälle -25 vuodelle tai jopa sinne -26.... En vain haluaisi. Että jos ei tärppää nyt raskaus niin sekin tietyllä tapaa helpotus, ja samaan aikaan pettymys.
Ehkä pienen käryn voi saada siitä miten iso juttu tää on siitä, että tänään arveltiin, että jos kaikki menisi putkeen niin voisi olla jopa mahdollisuus saada ensi vuonna kutsu Linnan juhliin
en kyllä itse tiedä...
Okei, purkaminen ohi, helpotti jo että sai kirjoittaa fiiliksiä ja ajatuksia ylös❤ Saakohan tästä mitään selkoa, kuvastaa varmaan mielentilaa hyvin
Täytän elokuussa 35 ja mieheni täyttää 39. Meillä on vuosina 2015 ja 2017 syntyneet poika ja tyttö. Lapsiluvun piti olla jo täysi, mutta päädyimme vähän aika sitten jotenkin keskustelemaan asiasta ja mietimme, että pitäisikö sittenkin vielä kolmatta yrittää, joten tässä sitä ollaan 
Hetki tosin pitäisi vielä malttaa odottaa, kun sain ajan kierukan poistolle vasta kesäkuun lopulle.
vaikuttaa että teillä ehkä mennyt sitten just niin kuin on tarkoitettukin.
Ja jos päätätkin himmata lapsihaaveiden kanssa niin sekin on ihan ok, jos se tuntuu siusta parhaalta ratkaisulta. Toivottavasti ajatukset selkiytyvät pian. 
Ehkä sitten, jos ja kun tulee ne leffaviivat.
mutta mulla oviksen käynnistyminen on jo tössä vaiheessa käynnissä ja ovis (tai ainaki kivut) tulee jo tänään 
näitä ovisplussia on niin mukava kattoa 
