Raskaaksi 2024

[lovechild]

Toivotaan nopeaa ajankulua sinnekin! Osaan kyllä samaistua tuohon aiempien kiertojen pettymykseen, varsinkin jos aikaisin aloittaa testaamisen niin saa kyllä kasata itsensä monta kertaa uudelleen.

Pidähän ajantasalla missä siellä mennään! Haluaisin itsekin pystyä tuohon, että testailisin vasta kun menkkoja ei näy, mutta en vaan malta. Etenkin nyt, kun on tuntunut kuplintaa ja nipistelyä alavatsalla. Nyt on dpo 6.

Ootko sä vielä testaillut? Tai onko minkälaisia tuntemuksia muuten

Täällä nyt dpo 10. En oo testannut vielä ja mulla ei oo mitään tuntemuksiakaan.. Paitsi olo että ei oo tärpännyt. En jotenkin uskalla kun niin monta pettymystä jo ehtinyt tulla niiden negatestien kanssa Testit kyllä kävin kaupasta tänään ostamassa, joten saa nähdä kuinka kauan pysyvät kaapissa

Jaksamisia sinne Mamif

 

[Burkei]

Täällä menossa dpo5 ja tänään on vaivannut pahoinvointi. En tiedä johtuuko vain eilisistä ruokailurytmeistä vai mitä on.
Myös vatsatuntemukset on tänään selkeästi alkaneet, pientä polttelua ollut, repäisykipuja jos nopeasti nousee vaikka ylös ja sellaista pientä tunnetta alavatsalla. Nännien arkuus loppunut eiliseen.
En malttaisi millään odottaa että pääsee testaamaan, viikonloppuna tiedän sortuvani mutta yritän sinnitellä edes sunnuntaihin kun on edes dpo8

 

[pienirakas]

Ootko sä vielä testaillut? Tai onko minkälaisia tuntemuksia muuten

Täällä nyt dpo 10. En oo testannut vielä ja mulla ei oo mitään tuntemuksiakaan.. Paitsi olo että ei oo tärpännyt. En jotenkin uskalla kun niin monta pettymystä jo ehtinyt tulla niiden negatestien kanssa Testit kyllä kävin kaupasta tänään ostamassa, joten saa nähdä kuinka kauan pysyvät kaapissa

Jaksamisia sinne Mamif

Eilen testasin rfsun testaa varhain-testillä haamun! Toivotaan vahvistumisia, on sellainen olo että nyt voisi olla onnistumisia.

@Mamif oon niin pahoillani jaksamisia myös täältä!

 

[lovechild]

Eilen testasin rfsun testaa varhain-testillä haamun! Toivotaan vahvistumisia, on sellainen olo että nyt voisi olla onnistumisia.

@Mamif oon niin pahoillani jaksamisia myös täältä!

Oi jännää! Toivottavasti lähtis vahvistumaan Aiotko testata huomenna uudelleen?

 

[pienirakas]

Oi jännää! Toivottavasti lähtis vahvistumaan Aiotko testata huomenna uudelleen?

Aion aika varmasti, koska mun hermot ei kestä olla testaamatta. Tää on kyllä jännää, eipä näillä dpoilla varmaan kovin tummaa viivaa vielä tulekaan, että järkevintä varmaan ois edelleen odotella jokunen päivä. Onneksi menee vklp töissä, sunnuntaina pitäis alkaa menkat jos on alkaakseen, ellei taas pari pv myöhässä ollut ovis vaikuta asiaan.

 

[Reeta]

Ultrassa 8+2 todettiin keskeytynyt keskenmeno. Nyt juuri osastolla tyhjennyksessä.

Eikä!!! Niin paljon tsemppiä Me ollaan täällä aina kuuntelemassa!

 

[lovechild]

Aion aika varmasti, koska mun hermot ei kestä olla testaamatta. Tää on kyllä jännää, eipä näillä dpoilla varmaan kovin tummaa viivaa vielä tulekaan, että järkevintä varmaan ois edelleen odotella jokunen päivä. Onneksi menee vklp töissä, sunnuntaina pitäis alkaa menkat jos on alkaakseen, ellei taas pari pv myöhässä ollut ovis vaikuta asiaan.

Joo nää viimeiset päivät on kyllä jänniä! Varsinkin jos on kaikenlaisia tuntemuksia ja haamua näkyvissä Mukavaa viikonloppua ja testailua sinne

Mulla Flo näyttää menkkoja huomiselle (mikä olis dpo 11), mutta luulen, että alkaisivat täällä myös sunnuntaina. Kierroissa ollut hieman heittoa synnytyksen jälkeen ja sen takia toi sovellus ei oo ihan pitänyt enää paikkaansa mulla.

 

[zar_]

Mulla alkoi migreeni, nyt dpo 3 vasta Lisäksi vatsa sekaisin, nälkä ja kauheat halut. Outoa. Tyhmää tämä odottelu, nämä oireet ei ainakaan raskaudesta voi vielä johtua et ihan varmaan vaan keltarauhasen toimintaa..

Muoks. Nyt tuli pyyhintävuotoa..Mitäköhän ihmettä. Voiko olla ovulaatiosta tai kiinnittymisestä johtuvaa vai onkohan menkat tulossa ennätyslyhyellä luteaalivaiheella vaiko muuten vaan tiputtelee

 

[pienirakas]

Joo nää viimeiset päivät on kyllä jänniä! Varsinkin jos on kaikenlaisia tuntemuksia ja haamua näkyvissä Mukavaa viikonloppua ja testailua sinne

Mulla Flo näyttää menkkoja huomiselle (mikä olis dpo 11), mutta luulen, että alkaisivat täällä myös sunnuntaina. Kierroissa ollut hieman heittoa synnytyksen jälkeen ja sen takia toi sovellus ei oo ihan pitänyt enää paikkaansa mulla.

Kiitos samoin! Tuttua tuo kiertojen heittely synnytyksen jälkeen, samoin kun imetyksen aikana/jälkeen.

 

[Pilkki24]

Mulla alkoi migreeni, nyt dpo 3 vasta Lisäksi vatsa sekaisin, nälkä ja kauheat halut. Outoa. Tyhmää tämä odottelu, nämä oireet ei ainakaan raskaudesta voi vielä johtua et ihan varmaan vaan keltarauhasen toimintaa..

Muoks. Nyt tuli pyyhintävuotoa..Mitäköhän ihmettä. Voiko olla ovulaatiosta tai kiinnittymisestä johtuvaa vai onkohan menkat tulossa ennätyslyhyellä luteaalivaiheella vaiko muuten vaan tiputtelee

Toivotaan, että kiinnittymisvuotoa . Juuri mietin itsekin, että onko se tosiaan vasta muutama päivä mennyt oviksesta, kun tuntuu, että siitä on ikuisuus

 

[M3tti]

Joo selkeesti kyllä näköjään alidiagnosoitu ja ei näemmä kaikki gynet osaa sitä todeta, vaikka näin joskus ite oletti et tottakai kaikki osaa asian ultralla katsoa selkeesti tää kellä nyt oon käynyt niin ties paljon asiasta ja heti bongas ultrasta ton monirakkulaisuuden, ottaa vastaan "normi" gynenä + tekee lapsettomuushoitoja niin oli selkeesti nappivalinta.
Ja suosittelen kyllä käymään tsekkaamassa! Varsinkin, kun tuota ovuloimattomuutta taustalla. Tiedätkö/ootko seurannut kuin tarkkaan et ootko nyt ovuloinut normaalisti?

Ehkä mun siis kannattaa yrittää tulevaisuudessa sellaselle joka on enemmän erikoistunu näihin hommiin. Kysyin tänään työterveydestä tuota gyneasiaa ja sieltä sain vastaukseksi että epäsäännöllistä kiertoa ei hoideta/tutkita työterveydessä, koska mulla ei liity tähä erikoisempia kipuja. Noh, oottelen elokuuhun ja sit soitan neuvolasta apuja aluksi. Jos eivät sinne ota niin tutkin yksityiseltä jonkun erikoistuneemman.

 

[Burkei]

Täällä menossa dpo5 ja tänään on vaivannut pahoinvointi. En tiedä johtuuko vain eilisistä ruokailurytmeistä vai mitä on.
Myös vatsatuntemukset on tänään selkeästi alkaneet, pientä polttelua ollut, repäisykipuja jos nopeasti nousee vaikka ylös ja sellaista pientä tunnetta alavatsalla. Nännien arkuus loppunut eiliseen.
En malttaisi millään odottaa että pääsee testaamaan, viikonloppuna tiedän sortuvani mutta yritän sinnitellä edes sunnuntaihin kun on edes dpo8

Mitähän tämä pahoinvointi oikein on, taas todella huono-olo ja ruoka ei maistu. Ei kai raskauspahoinvointi vielä näin aikaisin voi alkaa

 

[Kaarna]

Huhhuh, mulla on aika ristiriitaiset fiilikset täällä nyt. Muutama viikko mennyt ihan vauva- ja yrittämishuumassa ja aika lailla koko ajan mielen päällä nämä asiat (positiivisesti siis, innostuneesti). Dpo 3 tai 4 tänään ja vielä aamulla huokailin että pääsispä jo testaa.

No, tänään työkuvioissa tapahtuikin iso muutos. Tai no tiesin siis että tämä ns. unelmien täyttymys proggis oli 99% varma juttu jo, mutta alunperin sain viime kuussa tietoa että sen kanssa h-hetket olisi vasta 2026. Se olikin yksi syy miksi päätettiin nyt alkaa yrittää lasta. Nimittäin aiemmin siis mietittiin että lykkäiskö sitä sen proggiksen yli, mutta kerran suunnitteilla noin pitkälle niin todettiin ettei missään nimessä niin kauaa odoteta, vaan parempi olisi jos lapsi syntyisi -25 ja tähän proggikseen sit keskittyisin -26.

Nyt kuitenkin tässä työreissussa palaveeratessa päädyttiinkin siihen että tää proggis toteutuu kesäkuussa -25. Tää on siis mun unelmien täyttymys ja ainutlaatuinen tilaisuus ja haluan myös itse että tulee mahdollisimman pian se, jo sen takia että aihe ns "trendaa" just nyt. Niin nyt sitten mietinkin että pitäiskö laittaakin vauvahaaveet taka-alalle ja aloittaa yritys syksyllä/loppuvuodesta niin että lapsi tulisi aikasintaan tuon kesäkuun jälkeen... tai sitten vasta -25 loppuvuodesta aikaisintaan että saisi keskittyä proggiksen jälkimaininkeihin myös (oon luovalla alalla siis ja oletan että tulisi sitten tapahtumakeikkaa ja esiintymispyyntöjä proggiksen tiimoilta, etenkin syksyn sesongissa).

Kauhee selitys ja vaikee kun en halua tarkemmin sanoa mistä on kyse kun on sen verran julkista hommaa tämä, mutta pää ja sydän nyt ihan sekaisin. Ilo ja innostus proggiksesta ja suru siitä että nytkö taas siirtyy perhehaaveet. Toisaalta niin uskomattoman hieno tilaisuus tämä ko. homma (ja siis tulee kyllä toteutumaan tavalla tai toisella, on siis täysin oma tuotos eikä tässä alalla voi ketään muuta "palkata" tekemään sitä), että haluaisi keskittyä siihen täysillä ja nauttia tästä. Toisaalta sitten vielä se meidän kromosomitranslokaatio, joka todnäk johtaa siihen että ei sitä vauvaa voi edes kuvitella ajoittavansa mitenkään, vaan voi mennä vuosia yrittäessä ja/tai hoidoissa. Ja jos vauva tulisikin "epäsopivaan" aikaan niin hän olisi niin iso siunaus ja onni kuitenkin.

En tiedä, kaipa tästä keskustellaan puolison kanssa ensi viikolla kun pääsen kotiin reissusta ja silloin ois myös tän kierron testailujen aika. On käynyt niin uskomaton tuuri tän proggiksen kanssa että enpä varmaan yllättyisi jos plussa napsahtaisi tuntuu että olen varmaan maailman onnekkain ihminen tällä hetkellä, tuntuu vieläkin ihan unelta nämä uutiset. Mutta olisi mun siis mahdollista vielä pyytää siirtoa myöhemmälle -25 vuodelle tai jopa sinne -26.... En vain haluaisi. Että jos ei tärppää nyt raskaus niin sekin tietyllä tapaa helpotus, ja samaan aikaan pettymys.

Ehkä pienen käryn voi saada siitä miten iso juttu tää on siitä, että tänään arveltiin, että jos kaikki menisi putkeen niin voisi olla jopa mahdollisuus saada ensi vuonna kutsu Linnan juhliin en kyllä itse tiedä...

Okei, purkaminen ohi, helpotti jo että sai kirjoittaa fiiliksiä ja ajatuksia ylös❤ Saakohan tästä mitään selkoa, kuvastaa varmaan mielentilaa hyvin

 

[Kaarna]

Ehkä voisin jatkaa silleen että kysyn, onko täällä ketään luovalla alalla työskenteleviä tai jossain vastaavalla, missä työtilaisuudet on aika ainutlaatuisia ja jos niihin ei voi tarttua niin ne menee ohi kokonaan tai siirtyy huomattavasti. Että ei siis ole sitä päivätyötä josta otetaan breikki ja palataan taas sitten sorvin ääreen? Miten olette kokeneet äitiyden yhdistämisen sellaiseen? Ja toki muutkin, ootteko tuskailleet työn/opintojen ja äitiyden yhdistämisen kanssa?

 

[Kaaho]

Ehkä voisin jatkaa silleen että kysyn, onko täällä ketään luovalla alalla työskenteleviä tai jossain vastaavalla, missä työtilaisuudet on aika ainutlaatuisia ja jos niihin ei voi tarttua niin ne menee ohi kokonaan tai siirtyy huomattavasti. Että ei siis ole sitä päivätyötä josta otetaan breikki ja palataan taas sitten sorvin ääreen? Miten olette kokeneet äitiyden yhdistämisen sellaiseen? Ja toki muutkin, ootteko tuskailleet työn/opintojen ja äitiyden yhdistämisen kanssa?

En ole luovalla alalla, mutta opintojen takia mietityttää raskautuminen ja vauva. Tosiaan minulla on kallis yksityinen täydennyskoulutus menossa ja minun täytyy suorittaa opinnot tämän vuosikurssin mukana, johon minut on valittu. Jotain yksittäisiä tehtäviä voi jäädä rästiin ja palauttaa myöhässä, mutta se saattaa tuoda lisäkustannuksia minulle jos opinnot venyy liikaa. Lisäksi jos lähipäiviltä tulee liikaa poissaoloja niin jossain lautakunnassa käsitellään saako opintoja ylipäätään jatkaa loppuun.

Hakeuduin opintoihin vaikka oli pieni vauva ja hyvin menny eka vuosi. Nyt ois vaan vauvakuume toiseen lapseen. Ollaan miehen kans keskusteltu että saadaan kyllä asiat järjestymään opintojen. Lähipäiviltä ei tulisi poissaoloja kuin korkeintaan jos synnytys sattuisi samaan ajankohtaan ja se olisi varmasti hyväksyttävä syy. Mutta sitte on paljon asioita joita ei voi tietää etukäteen. Mitä jos toinen lapsi ei olisikaan helppo kuten ensimmäinen. Esim. Jos vauva itkisi ensimmäiset 3kk koko ajan paitsi nukkuessa niin miten jaksaisin opiskella. Mulla täytyisi siis vauva-arjesta huolimatta edistää tiettyjä asioita opinnoista mutta mitä jos minulla ei ole voimia opiskella. Jos rästejä kertyy tai tulee korvaavia tehtäviä lähipäiviltä niin ne on tosi työläs ponnistella yksikseen kasaan.

Ja jos opinnot keskeytyisi kokonaan niin rahallisesti häviäisin useita tuhansia euroja jopa kymmenentuhatta tai yli, riippuen missä vaiheessa opinnot keskeytyy. Ja kun tämän koulutuksen haluan ehdottomasti käydä, niin sitte ois sama hakurumba uuteen koulutukseen ja pitäs maksaa taas alusta alkaen kaikki uudelleen. Ja jo pelkkä opintojen venyminen voi tuoda siis lisäkustannuksia jo valmiiksi kalliiseen koulutukseen.

 

[Pilkki24]

Huhhuh, mulla on aika ristiriitaiset fiilikset täällä nyt. Muutama viikko mennyt ihan vauva- ja yrittämishuumassa ja aika lailla koko ajan mielen päällä nämä asiat (positiivisesti siis, innostuneesti). Dpo 3 tai 4 tänään ja vielä aamulla huokailin että pääsispä jo testaa.

No, tänään työkuvioissa tapahtuikin iso muutos. Tai no tiesin siis että tämä ns. unelmien täyttymys proggis oli 99% varma juttu jo, mutta alunperin sain viime kuussa tietoa että sen kanssa h-hetket olisi vasta 2026. Se olikin yksi syy miksi päätettiin nyt alkaa yrittää lasta. Nimittäin aiemmin siis mietittiin että lykkäiskö sitä sen proggiksen yli, mutta kerran suunnitteilla noin pitkälle niin todettiin ettei missään nimessä niin kauaa odoteta, vaan parempi olisi jos lapsi syntyisi -25 ja tähän proggikseen sit keskittyisin -26.

Nyt kuitenkin tässä työreissussa palaveeratessa päädyttiinkin siihen että tää proggis toteutuu kesäkuussa -25. Tää on siis mun unelmien täyttymys ja ainutlaatuinen tilaisuus ja haluan myös itse että tulee mahdollisimman pian se, jo sen takia että aihe ns "trendaa" just nyt. Niin nyt sitten mietinkin että pitäiskö laittaakin vauvahaaveet taka-alalle ja aloittaa yritys syksyllä/loppuvuodesta niin että lapsi tulisi aikasintaan tuon kesäkuun jälkeen... tai sitten vasta -25 loppuvuodesta aikaisintaan että saisi keskittyä proggiksen jälkimaininkeihin myös (oon luovalla alalla siis ja oletan että tulisi sitten tapahtumakeikkaa ja esiintymispyyntöjä proggiksen tiimoilta, etenkin syksyn sesongissa).

Kauhee selitys ja vaikee kun en halua tarkemmin sanoa mistä on kyse kun on sen verran julkista hommaa tämä, mutta pää ja sydän nyt ihan sekaisin. Ilo ja innostus proggiksesta ja suru siitä että nytkö taas siirtyy perhehaaveet. Toisaalta niin uskomattoman hieno tilaisuus tämä ko. homma (ja siis tulee kyllä toteutumaan tavalla tai toisella, on siis täysin oma tuotos eikä tässä alalla voi ketään muuta "palkata" tekemään sitä), että haluaisi keskittyä siihen täysillä ja nauttia tästä. Toisaalta sitten vielä se meidän kromosomitranslokaatio, joka todnäk johtaa siihen että ei sitä vauvaa voi edes kuvitella ajoittavansa mitenkään, vaan voi mennä vuosia yrittäessä ja/tai hoidoissa. Ja jos vauva tulisikin "epäsopivaan" aikaan niin hän olisi niin iso siunaus ja onni kuitenkin.

En tiedä, kaipa tästä keskustellaan puolison kanssa ensi viikolla kun pääsen kotiin reissusta ja silloin ois myös tän kierron testailujen aika. On käynyt niin uskomaton tuuri tän proggiksen kanssa että enpä varmaan yllättyisi jos plussa napsahtaisi tuntuu että olen varmaan maailman onnekkain ihminen tällä hetkellä, tuntuu vieläkin ihan unelta nämä uutiset. Mutta olisi mun siis mahdollista vielä pyytää siirtoa myöhemmälle -25 vuodelle tai jopa sinne -26.... En vain haluaisi. Että jos ei tärppää nyt raskaus niin sekin tietyllä tapaa helpotus, ja samaan aikaan pettymys.

Ehkä pienen käryn voi saada siitä miten iso juttu tää on siitä, että tänään arveltiin, että jos kaikki menisi putkeen niin voisi olla jopa mahdollisuus saada ensi vuonna kutsu Linnan juhliin en kyllä itse tiedä...

Okei, purkaminen ohi, helpotti jo että sai kirjoittaa fiiliksiä ja ajatuksia ylös❤ Saakohan tästä mitään selkoa, kuvastaa varmaan mielentilaa hyvin

Jos voimat riittävät niin ainahan voi yhdistää vauva-arjen ja työnteon. Etenkin, jos toinen vanhempi voi olla enemmän kotona. Ja teillä kun on tosiaan vielä tiedossa, että siinä voi tosiaan mennä aikaa.
Itse yhden lapsen saaneena suosittelen nykyään kaikille lasten tekoa ohi töiden ja harrastusten.
Jos työsi ei suoraan vaadi tietynlaista ulkomuotoa tai fyysistä panosta, mihin ei raskaana ollessa pysty niin voisitko kuvitella mahdollista vauva-arkea ja raskausaikaa erilaisena?
Sitä rakkauden ja merkityksen määrää ei vaan voi oikein millään kuvata.

 

[Kaarna]

Huh, vaikka eri tilanne niin tunnistan tosi paljon samoja ajatuksia @Kaaho . Itseäkin mietityttää nuo "mitä jos" -jutut. Vaikka paljon puolison kaa puhuttu että sit vaan laitetaan järjestyy asiat vaikka niinkin että mä pitäisin vain lyhyen mammaloman ja se hoitaisi sitten lasta (teen kyllä eniten kotona töitä mutta niin että pääasiassa oisin työhuoneessa valmistelee proggisjuttuja) ja että täydellistä aikaa ei ikinä ole eikä lapsia voi ajoittaa. Mutta mitä jos just jos lapsi vie kaiken energian/ajatukset/ajan kuitenkin tai olisi esim sairas. Olisiko ura sitten siinä? Luovuuskaan ei ihan kuki jollain pätkittäisillä yöunilla. Ja miten ihanaa ois keskittyä vauva-arkeen eikä miettiä noita työkuvioita. Mutta toisaalta, kaikkea ei voi saada ja mikään ei takaa että se lapsi meille helposti syliin asti tulisi. Että ei se kai auta kuin tehdä jotain valintoja ja katsoa kuinka käy ja sitten yrittää parhaansa mukaan saada kaikki asiat järjestymään. Mutta helpottaa tosi paljon kuulla että muutkin miettii näitä, monella kaverilla on sellainen asenne oman työnsä kanssa että kiva vaan jäädä pois ja kyllä äitinä pitää 100% antaa sille lapselleen eikä edes haaveilla tekevänsä pikkulapsiaikana jotain "uraa".

 

[Kaarna]

Jos voimat riittävät niin ainahan voi yhdistää vauva-arjen ja työnteon. Etenkin, jos toinen vanhempi voi olla enemmän kotona. Ja teillä kun on tosiaan vielä tiedossa, että siinä voi tosiaan mennä aikaa.
Itse yhden lapsen saaneena suosittelen nykyään kaikille lasten tekoa ohi töiden ja harrastusten.
Jos työsi ei suoraan vaadi tietynlaista ulkomuotoa tai fyysistä panosta, mihin ei raskaana ollessa pysty niin voisitko kuvitella mahdollista vauva-arkea ja raskausaikaa erilaisena?
Sitä rakkauden ja merkityksen määrää ei vaan voi oikein millään kuvata.

Ihania pohdintoja kiitos❤ tätä miettinyt itsekin ja kun tämä ura alkoi avautua niin joutunut luopumaan just sellaisesta "täydellinen äiti" ajatuksesta ja luomaan identiteettiä siihen uudelleen että ehkä joudun olemaan se joka välillä jättää lapset puolisolle ja lähtee keikoille. Ja tosiaan fyysisesti ei väliä, ainoa että ajatusten pitäisi kulkea kirkkaasti ja voida välillä uppoutua luomistyöhön. Ja no kollega sanoi että juuri esiintymisiä voi joutua perumaan jos ei vastasyntynyttä kuitenkaan mihinkään ihmisjoukkoihin haluisi viedä (tosin luulisi että tuolloinkin puoliso voisi tulla vaikka hotelliin lähelle ja voisin vain kipaista nopeasti haastateltavana tms).

Ja siis luovallahan alalla kaikki on "matskua" niin jo nyt olen voinut näitä haaveita ja tuntuja hyödyntää inspiraationa siihen työhön :) ehkä seuraavan proggiksen kohdeyleisö oiskin sitten lapset

 

[Pilkki24]

Huh, vaikka eri tilanne niin tunnistan tosi paljon samoja ajatuksia. Itseäkin mietityttää toi että vaikka paljon puolison kaa puhuttu että sit vaan laitetaan järjestyy asiat vaikka niinkin että mä pitäisin vain lyhyen mammaloman ja se hoitaisi sitten lasta (teen kyllä eniten kotona töitä mutta niin että pääasiassa oisin työhuoneessa valmistelee proggisjuttuja) ja että täydellistä aikaa ei ikinä ole eikä lapsia voi ajoittaa. Mutta mitä jos just jos lapsi vie kaiken energian/ajatukset/ajan kuitenkin tai olisi esim sairas. Olisiko ura sitten siinä? Luovuuskaan ei ihan kuki jollain pätkittäisillä yöunilla. Ja miten ihanaa ois keskittyä vauva-arkeen eikä miettiä noita työkuvioita. Mutta toisaalta, kaikkea ei voi saada ja mikään ei takaa että se lapsi meille helposti syliin asti tulisi. Että ei se kai auta kuin tehdä jotain valintoja ja katsoa kuinka käy ja sitten yrittää parhaansa mukaan saada kaikki asiat järjestymään. Mutta helpottaa tosi paljon kuulla että muutkin miettii näitä, monella kaverilla on sellainen asenne oman työnsä kanssa että kiva vaan jäädä pois ja kyllä äitinä pitää 100% antaa sille lapselleen eikä edes haaveilla tekevänsä pikkulapsiaikana jotain "uraa".

Ajatukset saattavat muuttua, jos lapsen saat ja sekin on ok. Itse en koskaan ajatellut olevani kotiäitityyppiä, mutta prioriteetit vain muuttuivat. Miulla oli rehellisesti sanottuna koko ensimmäisen vuoden ajatukset ja huomio kiinni lapsessa, mutta sen jälkeen on tuntunut siltä, että aivot toimivat aivan uudella levelillä, vaikka pelkäsin jo menettäneeni kaiken järkevän aivotoiminnan.
Itse olen niin kohtalonuskoinen, että ajattelen asioiden menevän niinkuin niiden kuuluukin mennä, vaikkei se ihan vastaisikaan minun suunnitelmiani.
Ymmärrän kyllä, että pelottaa ottaa askelia outoon suuntaan, mutta elämä kyllä kantaa. Ja jos päätätkin himmata lapsihaaveiden kanssa niin sekin on ihan ok, jos se tuntuu siusta parhaalta ratkaisulta. Toivottavasti ajatukset selkiytyvät pian.

 

[Pilkki24]

Ihania pohdintoja kiitos❤ tätä miettinyt itsekin ja kun tämä ura alkoi avautua niin joutunut luopumaan just sellaisesta "täydellinen äiti" ajatuksesta ja luomaan identiteettiä siihen uudelleen että ehkä joudun olemaan se joka välillä jättää lapset puolisolle ja lähtee keikoille. Ja tosiaan fyysisesti ei väliä, ainoa että ajatusten pitäisi kulkea kirkkaasti ja voida välillä uppoutua luomistyöhön. Ja no kollega sanoi että juuri esiintymisiä voi joutua perumaan jos ei vastasyntynyttä kuitenkaan mihinkään ihmisjoukkoihin haluisi viedä (tosin luulisi että tuolloinkin puoliso voisi tulla vaikka hotelliin lähelle ja voisin vain kipaista nopeasti haastateltavana tms).

Ja siis luovallahan alalla kaikki on "matskua" niin jo nyt olen voinut näitä haaveita ja tuntuja hyödyntää inspiraationa siihen työhön :) ehkä seuraavan proggiksen kohdeyleisö oiskin sitten lapset

Ainiin ja noista käytännön jutuista. Sen ihan pienen kanssahan asiat juuri menivät kivasti! Meillä oli tyttö kuulosuojaimet päässä nukkumassa unia kopassaan milloin missäkin.

Ja mitä se täydellinen äitiys sitten on. Itselleni oli riipaisevaa palata töihin, mutta meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Sen ansiosta meillä on ihana elämä, että minä käyn siellä töissä. Ja lapsi onkin sitten saanut luoda upean ja läheisen suhteen isänsä kanssa, joka hoitaa häntä pääsääntöisesti. En itsekään ollut kuvitellut elämää tällaiseksi, mutta olen silti ihan äärettömän onnellinen.