Raskaaksi 2023

Jätin edellisessä postauksissa mainitsematta, että asuimme ulkomailla mieheni kotimaassa, jossa aloitimme yrittämisen, tutkimukset ja hoidot. Loppukesästä muutimme Suomeen, mutta todennäköisesti muutamme takaisin mieheni kotimaahan ensi vuoden kesällä, riippuen vähän tilanteesta.

Kun polilla kävimme tarkastamassa kohdun tilanteen keskenmenon jälkeen, lääkäri sanoi että sykli alkaa taas nollasta ja se vuosi pitäisi yrittää ensin ennen hoitoihin pääsyä. Toivottavasti tosiaan ei tarvitsisi sitä vuotta odotella vaan hoitoihin pääsisi jo esim. puolen vuoden jälkeen jos mitään ei seuraavissa kierroissa tapahdu.
Siis onpa todella perseestä jos pitää ootella se vuosi vaikka niissä siittiöissä on jo todettu häikkää. Oisin sen puolen vuoden kohdalla yhteyksissä ja vaatisin hoitoa niihin vedoten. ❤️ Toivottavasti pääsette jatkamaan hoitoja tai vielä parempi että tulisi uusi luomuplussa sitä ennen. Tsemppiä ❤️
 
Plääh miten masentunut "ei tästä kuitenkaan mitään tule -fiilis", ilman mitään sen kummempaa syytä. Lienee dpo 4/5 eli monen monta päivää vielä ennen kuin edes kannattaa harkita testaamista. Ärsyttää koko homma. Mitenköhän pää kestää tätä yritystä kun nyt jo tämä yk kolmonenkin jo tökkii eli ei ole vielä edes yritetty kuin aivan todella lyhyt hetki. 🤐
 
Edelleen tuli haamulainen pc liuskaan. Jostain syystä tekee tommosta nyt mutta nuo pc liuskat on mun mielestä jotenki muuttunut kun ennen voimakas plussa tuli sillain hiljalleen näkyviin mutta nyt noi plussat tuli niiikun jotenki kerralla siihen nopeesti. Ennen ei oo pc antanut jatkuvaa haamulaista/viivanpaikkaa. Tässä kierrossa taidan piinapäivinä testata jollain muulla ettei syty turha toivon kipinä. Vai eikä toi voi lähestyvää ovikseen reagoida jos tuleekin nyt aiemmin kun oli toi kemiallinen🤔
 
@Magnoliae Tuttu tunne! Tulee välillä se olo, että eipä tästä kuitenkaan mitään tuu... Kaipa se kuuluu tähän ikuisuudelta tuntuvaan odotteluun, että mieliala vaihtelee. Toissa päivänä mulla oli toiveikas ja iloinen olo, nyt taas mieli synkkänä 😣

Eli et ole ainut! Dpo8 mulla, ei mitään tuntemuksia tai oireita mistään.
 
@Magnoliae Tuttu tunne! Tulee välillä se olo, että eipä tästä kuitenkaan mitään tuu... Kaipa se kuuluu tähän ikuisuudelta tuntuvaan odotteluun, että mieliala vaihtelee. Toissa päivänä mulla oli toiveikas ja iloinen olo, nyt taas mieli synkkänä 😣

Eli et ole ainut! Dpo8 mulla, ei mitään tuntemuksia tai oireita mistään.
Kyllähän tämä turnauskestävyyttä vaatii. 🙈😭 Toivotaan hyviä uutisia, sulla ei enää monta päivää ole ennen kuin taas tämän kierron kohtalo on selvillä 🤞🤩
 
Kyllähän tämä turnauskestävyyttä vaatii. 🙈😭 Toivotaan hyviä uutisia, sulla ei enää monta päivää ole ennen kuin taas tämän kierron kohtalo on selvillä 🤞🤩
Näinpä! Kohta se selviää. Koville tämä välillä ottaa, mutta en oo vielä törmännyt toimiviin vinkkeihin,miten saa viikot kulumaan nopeammin 😅

Mulla oli tässä kierrossa oli kyllä paljon enemmän yritystä, kuin parissa edellisessä. Tahkottiin miehen kanssa päivittäin ovulaation ympärillä, päivätolkulla... Aiemmissa kierroissa on ollut välillä hiljaisempaa, kun oli terveyshuolia jne...

Eli mä voisin kyllä yrittää olla vielä positiivisella mielellä, koska hyvät mahikset pitäisi olla 😁 Silti mieliala heittelee!

Toivottavasti sullakin menisi loppukierto kuin siivillä, ja hyviä uutisia tietysti odotellaan 😊👍
 
Kenenkään kokemusta vähättelemättä mutta kyllä turnauskestävyys saa aivan uuden merkityksen keskenmenojen jälkeen kun joutuu kerta toisensa jälkeen palaamaan alkuun. Kuitenkin negan jälkeen pääsee heti yrittämään mutta keskenmenon jälkeen on tämmöinen typerä vaihe kun pitää odotella ennen kuin keho taas on valmis. Vähän niinkuin pelaisi videopeliä ja osuis johonkin pahikseen ja menee hetki että voimat palautuu ja pääsee jatkamaan 😅 mut oli tausta mikä tahansa niin onhan ne päivät, viikot ja kuukaudet hyvin pitkiä odottaa. Uskon kuitenkin että se oma tuhiseva pötkylä on koko matkan arvoinen, on se matka kuinka vaiherikas tahansa.
 
Kenenkään kokemusta vähättelemättä mutta kyllä turnauskestävyys saa aivan uuden merkityksen keskenmenojen jälkeen kun joutuu kerta toisensa jälkeen palaamaan alkuun. Kuitenkin negan jälkeen pääsee heti yrittämään mutta keskenmenon jälkeen on tämmöinen typerä vaihe kun pitää odotella ennen kuin keho taas on valmis. Vähän niinkuin pelaisi videopeliä ja osuis johonkin pahikseen ja menee hetki että voimat palautuu ja pääsee jatkamaan 😅 mut oli tausta mikä tahansa niin onhan ne päivät, viikot ja kuukaudet hyvin pitkiä odottaa. Uskon kuitenkin että se oma tuhiseva pötkylä on koko matkan arvoinen, on se matka kuinka vaiherikas tahansa.
Hyvin tuttua tämä. Varsinkin omalla kohdalla vielä kun on ollut ongelmia tyhjentymisen kanssa ja on lopulta päädytty kaavintaan, niin meneehän siinä helposti jopa useampi kuukausi samassa suossa.

Jaksamisia Kuuttituutti :red-heart:
 
Kenenkään kokemusta vähättelemättä mutta kyllä turnauskestävyys saa aivan uuden merkityksen keskenmenojen jälkeen kun joutuu kerta toisensa jälkeen palaamaan alkuun. Kuitenkin negan jälkeen pääsee heti yrittämään mutta keskenmenon jälkeen on tämmöinen typerä vaihe kun pitää odotella ennen kuin keho taas on valmis. Vähän niinkuin pelaisi videopeliä ja osuis johonkin pahikseen ja menee hetki että voimat palautuu ja pääsee jatkamaan 😅 mut oli tausta mikä tahansa niin onhan ne päivät, viikot ja kuukaudet hyvin pitkiä odottaa. Uskon kuitenkin että se oma tuhiseva pötkylä on koko matkan arvoinen, on se matka kuinka vaiherikas tahansa.
En ehkä rupeaisi vertailemaan kuitenkaan muiden kokemuksia ja tunteita näiden asioiden tiimoilta. Yli 10-vuotta kuumeilleena ja vihdoin kun on saanut alkaa yrittämään niin kyllä jo pelkästään tämä yk3 ahdistaa ja kuumottaa. Pelottaa eniten se ettei kykene lapsia saamaan ollenkaan vaikka eihän tuolle pelolle ole mitään varsinaista syytä edes vielä. Ja jos kävisi niin että tähän matkaan mahtuu vielä keskenmenoja mukaan niin en tiedä kestääkö pää sitä. Sen verran koville ottanut elämässä jo pelkästään tämä vuosien kuumeilu ja siitä aiheutuneet mielen myllerrykset. Enkä nyt väitä että tässä haluat kenenkään kokemuksia vertailla, mutta pakko oli hieman avata tätä omaa pelkoa ja ahdistusta, jos puhuminen hieman helpottaisi 😅
 
@Magnoliae Tuttu tunne! Tulee välillä se olo, että eipä tästä kuitenkaan mitään tuu... Kaipa se kuuluu tähän ikuisuudelta tuntuvaan odotteluun, että mieliala vaihtelee. Toissa päivänä mulla oli toiveikas ja iloinen olo, nyt taas mieli synkkänä 😣

Eli et ole ainut! Dpo8 mulla, ei mitään tuntemuksia tai oireita mistään.
Dpo8 EHKÄ täälläkin ja ei sitte mitään tuntemusta suuntaan tai toiseen. Mutta yk1 muutenkin pillereiden lopetuksen jälkeen. Valehtelisin jos väittäisin etten todellakaan ootakkaan tärppiä näin nopeaa. On tää silti ihan hullua omien tuntemusten kyttäämistä aamusta iltaan. Yrittäis seuraavan kierron vaan olla rauhaksiin..heiluttais peittoa joka toinen päivä eikä miettis liikoja. 😄 Vaikeaa.
 
Kyllä kaikilla on tosiaan oikeus tunteisiinsa, eri tilanteissa. Kenenkään kokemuksia ei voi vähätellä, eikä niitä välttämättä ole tarvetta vertaillakaan. Saahan sitä harmitella vaikkapa murtunutta varvasta, vaikka joillain onkin murtunut reisiluu... (No huono esimerkki.)


Ja todellakin voimia jokaiselle menetyksen kokeneelle tai niille, joilla on enemmän haasteita sen oman pienen saamisessa. ♥️

Mun mielestä anonyymi keskustelupalsta on nimenomaan se paikka, jossa kaikki saavat purkaa omia tunteita tai ajatuksia. Ja matalallakin kynnyksellä! Olipa yritystä sitten takana yksi kierto tai vuosikymmen... ☀️
 
Siis onpa todella perseestä jos pitää ootella se vuosi vaikka niissä siittiöissä on jo todettu häikkää. Oisin sen puolen vuoden kohdalla yhteyksissä ja vaatisin hoitoa niihin vedoten. ❤️ Toivottavasti pääsette jatkamaan hoitoja tai vielä parempi että tulisi uusi luomuplussa sitä ennen. Tsemppiä ❤️
Todellakin näin. Jos ei mitään tapahdu niin ehdottomasti otan yhteyttä ja tiedustelen asiaa. En tiedä kuinka pitkiä jonotusajat Suomessa julkisella ovat ja kuinka nopeasti hoitoihin pääsee, mutta mieheni kotimaassa (Japani) kaikki sujui todella sujuvasti ja jo kolmessa kuukaudessa ensimmäisestä käynnistä saimme ekan inseminaation.

Kiitokset tsempeistä ja toivotaan että seuraavakin raskaus alkaisi luomusti. Miehelle tämä on ollut myös toisinaan henkisesti raskasta ja hänkin toivoo lasta ihan yhtä paljon kuin minäkin. Onneksi päästään loppuviikosta jälleen yrittämään :)

Ja paljon tsemppiä kaikille yrittäville ja menetyksen kokeneille❤️
 
En ehkä rupeaisi vertailemaan kuitenkaan muiden kokemuksia ja tunteita näiden asioiden tiimoilta. Yli 10-vuotta kuumeilleena ja vihdoin kun on saanut alkaa yrittämään niin kyllä jo pelkästään tämä yk3 ahdistaa ja kuumottaa. Pelottaa eniten se ettei kykene lapsia saamaan ollenkaan vaikka eihän tuolle pelolle ole mitään varsinaista syytä edes vielä. Ja jos kävisi niin että tähän matkaan mahtuu vielä keskenmenoja mukaan niin en tiedä kestääkö pää sitä. Sen verran koville ottanut elämässä jo pelkästään tämä vuosien kuumeilu ja siitä aiheutuneet mielen myllerrykset. Enkä nyt väitä että tässä haluat kenenkään kokemuksia vertailla, mutta pakko oli hieman avata tätä omaa pelkoa ja ahdistusta, jos puhuminen hieman helpottaisi 😅
Niin kun yritin myös edelliseen viestiin kirjoittaa että kaikissa tilanteissa kaikki tunteet on sallittuja ja hyvin tuttua on itselle se että vähäteltiin sitä kuinka raskaalta asiat tuntui koska ”yritystä” ei ollut pitkään. Haave lapsesta voi olla vaikkei ole aktiivista yritystä syystä tai toisesta. Tunnistan myös täysin tuon että aluksi oli hurjan suuri pelko voiko raskautua ollenkaan, mulla esim ahmintahäiriö ja ylipaino taustalla. Viestin pointti oli se että on vaihe mikä tahansa niin niitä pelkoja on ja että kun yhdestä pelosta pääsee niin toinen tulee tilalle ja se on henkisesti rankkaa ja vaatii juurikin turnauskestävyyttä. Suuret pahoittelut jos jäi jotenkin edellisestä viestistä fiilis että vertailisin ja vähättelisin koska se ei missään nimessä ollut tarkoitukseni.
 
Ja täällä joku aiemmin pohti painon vaikutusta raskautumiseen niin mun BMI on 35 ja raskautuminen on ollut suhteellisen helppoa. Oon aina ovuloinut mut nyt yksityisen puolen lääkäri totesi että ovulaatio on vähän myöhään niin sain tukilääkkeet aikaistamaan sitä. Aina kaikkialla toitotetaan sitä että laihduta jos haluat raskautua mutta se on niin monesta muustakin kuin puhtaasta painosta kiinni. Tämä siis tsemppinä sille/niille jotka tässä sitä painoasiaa pohdiskeli 😊
 
Ja täällä joku aiemmin pohti painon vaikutusta raskautumiseen niin mun BMI on 35 ja raskautuminen on ollut suhteellisen helppoa. Oon aina ovuloinut mut nyt yksityisen puolen lääkäri totesi että ovulaatio on vähän myöhään niin sain tukilääkkeet aikaistamaan sitä. Aina kaikkialla toitotetaan sitä että laihduta jos haluat raskautua mutta se on niin monesta muustakin kuin puhtaasta painosta kiinni. Tämä siis tsemppinä sille/niille jotka tässä sitä painoasiaa pohdiskeli 😊
Minä ainakin asiaa pohdin täällä 😊

Mä oon kolme lasta saanut ”helposti” sillon ku oon ollu noin 100-110kg (oon 176cm). Nyt painan 135kg eli painoindeksi 43, nii jännittää onko vaikutusta kuinka paljon sillä 😕
 
Niin kun yritin myös edelliseen viestiin kirjoittaa että kaikissa tilanteissa kaikki tunteet on sallittuja ja hyvin tuttua on itselle se että vähäteltiin sitä kuinka raskaalta asiat tuntui koska ”yritystä” ei ollut pitkään. Haave lapsesta voi olla vaikkei ole aktiivista yritystä syystä tai toisesta. Tunnistan myös täysin tuon että aluksi oli hurjan suuri pelko voiko raskautua ollenkaan, mulla esim ahmintahäiriö ja ylipaino taustalla. Viestin pointti oli se että on vaihe mikä tahansa niin niitä pelkoja on ja että kun yhdestä pelosta pääsee niin toinen tulee tilalle ja se on henkisesti rankkaa ja vaatii juurikin turnauskestävyyttä. Suuret pahoittelut jos jäi jotenkin edellisestä viestistä fiilis että vertailisin ja vähättelisin koska se ei missään nimessä ollut tarkoitukseni.

Mä ymmärrän ihan täysin mitä tarkoitat. ❤️

Tämäpä tässä on kun pelkoja piisaa. Mulla taustalla hyvin sujunut raskaus ja ihana lapsi, näistä olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen. Nyt vaan heti toisella(KIN) kierroksella pelottaa että josko onkin jo liian myöhä (täytän kohta 36), miten raskaus menee, entä synnytys, entä pikkuvauva-aika, entä arki kahden lapsen kanssa jne jne. 🥺

Ja näistäpä niitä kierroksia sitten syntyykin vaikka ei olekaan taustalla kummempia ongelmia tai vastoinkäymisiä, eikä tosiaan tätä yritysaikaa vielä juuri mitään takana.

En osaa kuvitella millaista on elää keskenmenojen jälkeisissä peloissa ja epävarmuudessa. Kaikki tsempit ja sympatiat siihen. ❤️
 
Takaisin
Top