Raskaaksi 2023

[Empsu94]

10 päivän luteaali ei oo ihan mahdoton (mulla on sama) Itse tuskailin asian kanssa myös viime vuoden puolella, mutta silti saatiin kyytiläinen matkaan, nyt rv 14+2 menossa.

Toivotan kaikille hirmuisesti tsemppiä kuumeiluun, ja varsinkin teille ketkä olette joutuneet tarpomaan tätä tietä jo pidempään Käyn kurkkimassa tätä ryhmää välillä kuulumisten kannalta.

Ihana kuulla, kiitos kun otit aikaa ja laitoit tästä kommentin. ihanaa odotusta

 

[Jefar]

Oho, Flo on yhtäkkiä siirtäny itestään ennustuksia
ovis: 9.1 -> 10.1,
menkka ennuste: 23.1 -> 24.1

Enkä oo mitään kummosempaa sinne lisänny

 

[Magnoliae]

No nyt on kyllä jännät paikat. Ei näy ei kuulu menkkoja vieläkään, kp 31/28, dposta en enää arvaile yhtään mitään koska ei se ovulaatio ole voinut olla silloin kp 13/14 ainakaan. Jos olisi ollut silloin niin olisi näkynyt varmasti jo päiviä sitten testeissä. Ei ole koskaan ollut näin pitkää kiertoa eli jotain outoa on nyt meneillään. Joko ovulaatio onkin ollut tosi paljon myöhemmin tai ei ollenkaan.

Ei-herkässä testissä tänään aamulla haamunkaltainen. Jäädään odottamaan edelleen. Yritän malttaa tiistaihin seuraavan testin kanssa jos ei vieläkään ole silloin menkkoja näkynyt.

 

[Kuuttituutti]

Täällä testattu nega ja odotellaan seuraavan kierron alkua. Lomaillaan parhaillaan appivanhempien kanssa Pohjoisessa ja kun täältä kotiudutaan niin pitää varata aika lapsettomuuspuolen lähetettä varten. Ehkä sit asiat etenee ja saadaan tarvittava apu.

 

[Antzeliina]

Pahoitteluni tädin kohdanneille ❤

Itse eilen testattu nega kp 27. Alkuun näytti et alkaa tulemaan toinen viiva, mut kun aikaa kului niin sekin vähänen mitä olevinaan näki niin hävisi. Tänään aamulla menkkajuilintoja ja alavatsaa turvottaa. Myös vasemmalle just häpyluun yläpuolelle on pistellyt. Jos menkat alkaakseen niin Toivotaan, että ensiviikolla ettei venyisi yli 50 päivään niin kuin viimeksi.

 

[Empsu94]

Täällä testattu nega ja odotellaan seuraavan kierron alkua. Lomaillaan parhaillaan appivanhempien kanssa Pohjoisessa ja kun täältä kotiudutaan niin pitää varata aika lapsettomuuspuolen lähetettä varten. Ehkä sit asiat etenee ja saadaan tarvittava apu.

Ihan perseestä Toivotaan, että tänä vuonna löydätte apua ja vastauksia! Mitä fiiliksiä sulla on?

 

[Aakkoset]

No nyt on kyllä jännät paikat. Ei näy ei kuulu menkkoja vieläkään, kp 31/28, dposta en enää arvaile yhtään mitään koska ei se ovulaatio ole voinut olla silloin kp 13/14 ainakaan. Jos olisi ollut silloin niin olisi näkynyt varmasti jo päiviä sitten testeissä. Ei ole koskaan ollut näin pitkää kiertoa eli jotain outoa on nyt meneillään. Joko ovulaatio onkin ollut tosi paljon myöhemmin tai ei ollenkaan.

Ei-herkässä testissä tänään aamulla haamunkaltainen. Jäädään odottamaan edelleen. Yritän malttaa tiistaihin seuraavan testin kanssa jos ei vieläkään ole silloin menkkoja näkynyt.

Tämä kuulostaa ihan samalta mitä itsellä oli syksyllä. Sain plussaa näkyviin vasta 32-33 dposta. Olin jo varaamassa aikaa gynelle, kun ei meinannut menkkoja tulla eikä, plussaa. Mutta siitä jäikin sitten kyytiläinen matkaan. Nyt mennäänkin jo vko 17+3

 

[Helinä84]

Mulla on nyt pyörinyt päässä kaikki mahdollinen. Plussasin tosiaan 27.12, ja valitettavasti tammikuun alussa km.

Moneen verrattuna fyysisesti toivuin ihan hyvin, mutta henkisesti voi varmaan sanoa että en oo ihan toipunut. Tai oon ja en, ollaan siis jatkettu harjoituksia ja toivon että tärppäis pian uudestaan, mutta taustalla pyörii kaikki mahdolliset kauhuskenaariot.

Mitä jos niin käy uudestaan? Kestäisinkö mä sen? Oonko itse tehnyt jotain väärin? Googletin kaikki listeriat, tulehdusjutut ja kaiken mahdollisen.

Ehdittiin jo uutenavuotena kertoa mun miehen vanhemmille, ja päätettiin nyt että jos ja kun, niin ei kerrota yhtään kellekään ennen kuin vähintään ensimmäinen kolmannes on mennyt ja kaikki on hyvin. Oltiin vaan niin innoissamme että haluttiin kertoa, niin sitäkin mietin että manattiinko me itse itsellemme huonoa tuuria? Vaikka järjellä ajateltuna tiedän ettei se noin mene, niin silti kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä.

Kyllä tää varmasti tästä, ja auttoi jo tämä kun sai purettua ajatuksia johonkin. Pelkään vaan että jos plussaan uudestaan niin oonko koko ajan ihan peloissani

 

[Kuuttituutti]

Ihan perseestä Toivotaan, että tänä vuonna löydätte apua ja vastauksia! Mitä fiiliksiä sulla on?

Kiitos kysymästä ja tosiaankin ihan perseestä. Mun fiilicoctailista löytyy kaikki mahdollinen ja mahdoton päällimmäisenä on katkeruus ja väsymys. Katkera keskenmenosta ja väsymys jatkuvaan yrittämiseen ja pettymykseen. Meillä on siis jo joitakin labroja otettu mutta selittävää ei niistä tähän oo löytynyt ja mun keskenmenon lipputarkastuksen tekstissä lokakuulta lukee ” erinomaiset mahdollisuudet uuteen raskauteen” ja täällä ollaan edelleen. Kun aloitettiin tää homma meillä oli mahdollisuus tammikuiseen 2023 ja nyt mennään jo siinä että seuraava ois marraskuinen jos tärppäisi.

 

[Kuuttituutti]

Mulla on nyt pyörinyt päässä kaikki mahdollinen. Plussasin tosiaan 27.12, ja valitettavasti tammikuun alussa km.

Moneen verrattuna fyysisesti toivuin ihan hyvin, mutta henkisesti voi varmaan sanoa että en oo ihan toipunut. Tai oon ja en, ollaan siis jatkettu harjoituksia ja toivon että tärppäis pian uudestaan, mutta taustalla pyörii kaikki mahdolliset kauhuskenaariot.

Mitä jos niin käy uudestaan? Kestäisinkö mä sen? Oonko itse tehnyt jotain väärin? Googletin kaikki listeriat, tulehdusjutut ja kaiken mahdollisen.

Ehdittiin jo uutenavuotena kertoa mun miehen vanhemmille, ja päätettiin nyt että jos ja kun, niin ei kerrota yhtään kellekään ennen kuin vähintään ensimmäinen kolmannes on mennyt ja kaikki on hyvin. Oltiin vaan niin innoissamme että haluttiin kertoa, niin sitäkin mietin että manattiinko me itse itsellemme huonoa tuuria? Vaikka järjellä ajateltuna tiedän ettei se noin mene, niin silti kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä.

Kyllä tää varmasti tästä, ja auttoi jo tämä kun sai purettua ajatuksia johonkin. Pelkään vaan että jos plussaan uudestaan niin oonko koko ajan ihan peloissani

Tunnistan tosi paljon noita sun tunteita ja sanon sulle sen mitä mulle sanoi lääkäri sekä kätilö, että ”et ois voinut tehdä mitään toisin”. Keskenmeno ei ollut sun aiheuttama. Se pelko tulee varmasti olemaan mukana ihan eri tavalla. Yhdessä podcastissa sanottiin tosi hyvin siitä kuinka keskenmeno(t) vie sen ilon raskauksista. se ei oo sitä vaaleenpunasta hattaraa vaan ahdistusta ja pakokauhua. Tiedän myös itsestäni sen että vaikka kuinka alkuraskauden vuodot on normaaleja niin mun mielessä se seuraavalla kerralla tarkoittaa automaattisesti keskenmenoa. Ihan hurjasti tsemppiä sinne Tunnistan myös ton että haluaa mahdollisimman nopeasti uuden plussan mutta anna myös itsellesi aikaa myös surra.

 

[Jadine]

Mulla on nyt pyörinyt päässä kaikki mahdollinen. Plussasin tosiaan 27.12, ja valitettavasti tammikuun alussa km.

Moneen verrattuna fyysisesti toivuin ihan hyvin, mutta henkisesti voi varmaan sanoa että en oo ihan toipunut. Tai oon ja en, ollaan siis jatkettu harjoituksia ja toivon että tärppäis pian uudestaan, mutta taustalla pyörii kaikki mahdolliset kauhuskenaariot.

Mitä jos niin käy uudestaan? Kestäisinkö mä sen? Oonko itse tehnyt jotain väärin? Googletin kaikki listeriat, tulehdusjutut ja kaiken mahdollisen.

Ehdittiin jo uutenavuotena kertoa mun miehen vanhemmille, ja päätettiin nyt että jos ja kun, niin ei kerrota yhtään kellekään ennen kuin vähintään ensimmäinen kolmannes on mennyt ja kaikki on hyvin. Oltiin vaan niin innoissamme että haluttiin kertoa, niin sitäkin mietin että manattiinko me itse itsellemme huonoa tuuria? Vaikka järjellä ajateltuna tiedän ettei se noin mene, niin silti kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä.

Kyllä tää varmasti tästä, ja auttoi jo tämä kun sai purettua ajatuksia johonkin. Pelkään vaan että jos plussaan uudestaan niin oonko koko ajan ihan peloissani

Pahoittelut keskenmenosta! Suosittelen lämpimästi menetyksen kokeneiden salaista ryhmää. Siellä on ihan mahtava porukka, joka on käynyt noita ihan samoja ajatuksia läpi. Ei raskautta voi mitenkään manata iloitsemalla liikaa tai kertomalla siitä muille. Ja vaikka kertoisi vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, niin eipä sekään valitettavasti takaa, että kaikki menee hyvin, nimimerkillä kokemusta on... Vertaistuki on ollut minulle tosi tärkeää, koska en todellakaan voi enää kokea huoletonta raskautta, vaan jo ajatuskin herättää pelkoja.

 

[Nyyti2]

Tutun kuuloisia fiiliksiä täällä pelkoihin liittyen. Itsekin miettinyt samaa, että millä tasolla on panikointi sitten kun sen plussan seuraavaksi saa. Tosi kurjaa etenkin kun ei ole yhtään hyvää kokemusta alla, vaikka en tiedä muuttaisiko sekään mitään.
Kuitenkin useampi km peräkkäin on tosi epätodennäköistä, että tähän se on vaan tartuttava ja yritettävä nauttia kun sen aika on. Itse varmasti pyydän päästä neuvolapsykologin juttusille jo heti jos alkaa yhtään tuntua, että alkuraskaus on yhtä panikointia kaikesta mahdollisesta. Toivotaan pysyviä plussia kaikille pikapuolin

 

[Nyyti2]

Täällä uusi piinailija

Meillä olisi ensimmäinen lapsi toiveena ja yritys aloitettu 7/2022. Tähän asti oireet olleet selkeitä kierron puolivälissä, eikä ole tullut testailtua tarkkaa päivää. Kierto ollut n. 30 päivää. Nyt kun ajattelin ajoissa ruveta testaamaan, milloin ovis tarkalleen tapahtuu, niin limoja alkoi tulemaan jo kp 5 lähtien ja loppuivat jo ennen kp 10. Liekö sitten jo ovis tapahtunut vai voiko olla mahdollista näin aikaisin

Tervetuloa mukaan Kuulostaa kyllä tosi aikaselta omaan korvaan, mutta näissä hommissa kai kaikki on mahdollista. Ehkä testaisin vaan joka pv ja kattoisin mitä tapahtuu, noita limojahan voi tulla muutenkin, tai ainakaan itellä ei oo 100% varma keino ennustaa ovista

 

[Mamiksx4]

Täällä eggikset päällä. Huomiselle toivois ovisplussaa, niin pääsis odottelee. Testaan ekan kerran mun syntymäpäivänä. Jos plussa huomenna niin dpo11 olis the day. Tallettelut on ainakin osunut kivasti nyt. Toivotaan jos siellä joku sitkeä sissi olis kehittynyt ja lähtenyt matkaan

Lääkärin kanssa sovittiin että jatketaan taas letroilla. Käydään varmaan kk päästö katsoo onko testot noussut edes samalle tasolle mitä ne oli. Ja ekaa kertaa oli lääkäri kirjoittanut hedelmöityshoidoista ja tarkoittaen icsiä Ja kun tämä menis ihan yksityisen kautta niin pakko vaan antaa aikaa palautua oman toiminnan vielä.
Sovittiin että huhtikuussa käydään taas analyysissä. En kyl tiedä kuinka valmistautua siihen että se olis edelleen nolla.

Oon täällä taustalla, käyn lukemassa kuulumisia kyllä päivittäin mutta jonkinlaista paussia tarvii taas .

kaikille

 

[Veve]

Täällä kp13, ja dpo0. Sovellus ennustaa 5.2. menkkojen alkua.
Eilen ja tänään talletteluja. Tänään aiemmin illalla puhuttiin että tänään joo talletteluja, mutta myöhemmin mies kysy että käykö huomenna, josta meinasin sitten saada aika paskan fiiliksen tietty... Onneks kuitenkin tallettelut tapahtu!
Onko täällä muilla samanlaista, että esim ovisten tikuttelu ei nyt ole salaisuus tietenkään, mutta itse teen sitä vähän ns piilossa. En halua mitään paineita miehelle sillä et "hei nyt on ovis nyt on pupuilun aika tänään ja huomenna"...
Itsellä myös ehkä jotenkin semmonen "pelko" että jos mies tajuaisi kuinka iso asia tää itelle on, niin hänelle tulis paineet siitä kun ei onnistu. Vaikka tiedän että hän myös haluaa tätä tietenkin, mutta.... Ymmärrättekö pointin?

 

[Empsu94]

Täällä kp13, ja dpo0. Sovellus ennustaa 5.2. menkkojen alkua.
Eilen ja tänään talletteluja. Tänään aiemmin illalla puhuttiin että tänään joo talletteluja, mutta myöhemmin mies kysy että käykö huomenna, josta meinasin sitten saada aika paskan fiiliksen tietty... Onneks kuitenkin tallettelut tapahtu!
Onko täällä muilla samanlaista, että esim ovisten tikuttelu ei nyt ole salaisuus tietenkään, mutta itse teen sitä vähän ns piilossa. En halua mitään paineita miehelle sillä et "hei nyt on ovis nyt on pupuilun aika tänään ja huomenna"...
Itsellä myös ehkä jotenkin semmonen "pelko" että jos mies tajuaisi kuinka iso asia tää itelle on, niin hänelle tulis paineet siitä kun ei onnistu. Vaikka tiedän että hän myös haluaa tätä tietenkin, mutta.... Ymmärrättekö pointin?

Mä mietin tätä samaa kun aloitettiin, mutta päädyin lopulta siihen että mä en ole ainoa vastuussa tästä yrittämisestä, vaan me yhdessä tehdään tätä. Mutta mä ihan avoimesti kysyin mieheltä sopiiko sille, että kerron oviksesta. Koska ymmärrän myös sen, että se tieto oviksesta voi lisäsätä miehelle suorituspaineita ja siten tehdä tallatteluista hyvin haastavia. Sitten saattaisi olla, että yrittäisin vietellä miehen kertomatta oviksen ajankohtaa :) En näe että kumpikaan olisi oikea tai väärä tapa, voit miettiä voisiko tosta jutella kumppanin kanssa, että mikä tarve molemmilla on

 

[Juliet92]

Tutunkuuloisia ajatuksia km ja mahdollisesta uudesta raskaudesta. Luojan kiitos ennen esikoista oli vaan yks heikko kemiallinen niin uskalsin normaalilla tavalla iloita ja nauttia raskaudesta alkujännityksen jälkeen kun viivat testeissä vahvistu normaalisti. Mut nyt en pystyis samalla lailla rennosti ottamaan km kokeneena. Oon kuitenkin luvannu itselleni yrittää nauttia ja elää mahdollista joskus tulevaa (toivottavasti) raskautta päivä ja viikko kerrallaan ja olemaan pelkäämättä. Meillä seuraava onnistunut raskaus on hyvin todennäköisesti viimeinen ni olis kiva ettei siitä jäis muistoks vaa pelko ja ahdistus. Toki helpommin sanottu ku tehty.

 

[Jefar]

Täällä vielä
Kp 27 ja dpo en sano mitää ku toi flo vaihdellu päiviä
Katellaan alkaako tänään huomenna tai ylihuomenna
Jälleen kyllä luulen ettei taaskaan napannu, miks ois kun ei aiemminkaan, alkaa oleen jo toivoton olo kun ei nappaa

 

[Maakku]

Täällä kp13, ja dpo0. Sovellus ennustaa 5.2. menkkojen alkua.
Eilen ja tänään talletteluja. Tänään aiemmin illalla puhuttiin että tänään joo talletteluja, mutta myöhemmin mies kysy että käykö huomenna, josta meinasin sitten saada aika paskan fiiliksen tietty... Onneks kuitenkin tallettelut tapahtu!
Onko täällä muilla samanlaista, että esim ovisten tikuttelu ei nyt ole salaisuus tietenkään, mutta itse teen sitä vähän ns piilossa. En halua mitään paineita miehelle sillä et "hei nyt on ovis nyt on pupuilun aika tänään ja huomenna"...
Itsellä myös ehkä jotenkin semmonen "pelko" että jos mies tajuaisi kuinka iso asia tää itelle on, niin hänelle tulis paineet siitä kun ei onnistu. Vaikka tiedän että hän myös haluaa tätä tietenkin, mutta.... Ymmärrättekö pointin?

Sama, vielä syksyllä tikuttelin, nyt oon heittäny pyyhkeen kehään ja menty nautinnon kannalta. Flo-sovellus aika hyvin on antanu osviitan ovis-päivästä, sitä ennen koitettu painaa ahkerammin se viikko Se ovis kun tapahtuu jos on tapahtuakseen ja ne simpat kyllä pari päivää oottelee munista, ettei joka päivä tarvi yrittää jaksaa/ehtiä. Nyt kohta 2 vuotta yritystä takana ja on yritettävä pitää parisuhteessa liekkiä yllä ettei vauvahankkeet ihan leipäännyttäis. Koska onhan tää yrittäminen ja suorittaminen nyt aika ahterista ollut.

 

[Jefar]

Jatkan aiempaan kun en ehtinyt aamujunassa kirjotella pitkää tekstiä.

Nää asiat taas mietityttää miksei onnistu, eikö mun ja miehen ”solut” vaan ole yhteensopivia, onko mussa kuitenkin joku vika tai miehessä.
Ja mitäs sitten jos ikinä ei onnistu, miehenkanssa aiemmin puhuttiin että ei lähdetä mihinkään keinohedelmöitykseen tms mutta kuitenkin selvitettäisiin syyt mutta siitä eteenpäin ei lähdettäisi.
Mitäs sitten? Ja se on se mun suurin pelko että ei ikinä saada yhteistä lasta.
Kuitenkin mulla 2 raskautumista takana yli 10v sitten.

Taas eilen tuli hirveä katkeruus kun näin miehen serkun vaimon ig stoorin ja hän ehkä näytti vilaukselta että ois pyöreämpi, aiemminkin hänen jo kun stoorin näin että ois kasvoista todella paljon pyöristynyt (laittelee tosi harvoin mitään).
Ei oo kyllä mitään uutisia kuultu.

Sori taas valitukset