Heippa kaikki!
Olen täällä tovin vain taustalla seuraillut keskusteluita. "Kärsin" kovasta vauvakuumeesta. Kesän alussa uskalsin asian ottaa miehelle puheeksi, vaikka hän oli tuonut tosi ponnekkaasti esille, et meidän lapsiluku on ehdottomasti täynnä. Pelkäsin kieltävää vastausta.. Mies yllätyksekseni kuitenkin kertoi että voisi haluta vielä yhden, mutta ajankohta ei vielä ole oikea (en ala tähän avaamaan syitä sen tarkemmin).
Olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että elämäntilanteemme muuttuu suotuisammaksi. Oli pitkä kesä, pitkä syksy.. joka kierron alussa toivoin, että voi kun jo päästäs yrittämään.. Tavallaan olen elänyt jo tätä "piinaavaa odottelua" yli puoli vuotta vaikka varsinaisesti ei olla lähdetty vielä yrittämään.
Mies suostui nyt vihdoin aloittamaan yrityksen ja mulla on nyt kp 11. Olin aivan innosta soikeana, teistä moni varmasti voi ymmärtää sen palon mikä tulee ajatuksesta, että VIHDOIN!
Raskautuminen on tällä hetkellä kaikki, mitä ajattelen ja haluan.. jo pelkästään yrityksen aloittaminen tuntuu ihanalta. Vihdoin!
Mutta miten voi olla mahdollista... Tänään tein positiivisen korona testin ja olen tosi tosi kipeä... Mies välttelee minua kun ruttoa (ymmärrettävää!
) Ja mä olen niiiiiiiiin maani myynyt. Miksi?? Odottaminen seuraavaan kiertoon tuntuu IKUISUUDELTA nyt kun vihdoin päästäs oikeesti yrittämään! Suorastaan rukoilen että tässä kierrossa ovis olisi vasta kp 19 tienoilla, mulla on kierto kaikkea väliltä 28-34. Eli toivoa on että tervehtyisin pian ja päästäis petipuuhiin viel oviksen aikaan. Sormet niin ristissä kun olla ja voi.
Tiedän että jonkun korvaan tää kuulostaa absurdilta, mut mä olen niin pettynyt tällä hetkellä että ei mitään rajaa. Blaah. Toivottavasti pääsen pian tänne kertomaan kuulumisia kun on vihdoin päästy yrittämään.
kiitos tsempeistä, merkitsee paljon! 
) ja toki muillekin piinaaville! Tsemppiä!
Onpa vääryys. En halua tietenkään turhaa toivoa antaa, mutta joskus ihan alkupäivinä ennen dpo 12-14 viivat vaihtelevat paljon vuorokaudenajan ja testimerkin mukaan. Pidän siis edelleen kaiken varalta peukkuja.
Tuun tänne panikoimaan. Ei oo vielä kierto alkanu…