Nämä on niin herkkiä aiheita, että vaikea kirjoittaa siten, ettei loukkaisi ketään.
Mulla on aiemmin ollut kkm josta olin todella syvissä vesissä, ihan hirveä raskausaika (ei ollut normaali), ja tosi haastavat ekat 6kk vauva-aikaa. Olin monta vuotta todella katkera muille, joilla oli ns.normaali raskaus tai hyvin nukkuva lapsi. Oon vasta viime aikoina päässyt työstämään asioita ja ammattiapua hain ja sain vasta tänä vuonna, kun tiedostin että uusi yritys ja raskaus saattaa nostaa vanhat pelot ja traumat pintaan. Joten tietyllä tavalla osaan ehkä samaistua negatiiviseen tunteeseen, mikä saattaa herätä muiden plussaamisesta. Muistan saaneeni paniikkikohtauksia kkm jälkeen ja vaikeista ajoista jäi haitallista stressikäyttäytymistä, millä pakenin omia tunteitani. Nämä voi olla todella vaikeita asioita käsitellä.
Nuo ajat oli niin raskaat, että meni tämä 6 vuotta ennen kuin olin henkisesti siinä pisteessä, että uskalsin antaa luvan toiselle lapselle. Pitkään olin sitä mieltä, ettei meille toista tule. Kuitenkin kuluneen vuoden aikana on tapahtunut herätteleviä tapahtumia, jotka ovat pistäneet miettimään omaa arvomaailmaa, sitä mikä on kaikista tärkeintä ja mille haluaisi vielä antaa mahdollisuuden, vaikka tämä arki meneekin taas ihan uusiksi ja odotusaika ei tule olemaan helppoa. Oli todella iso juttu jättää ehkäisy pois. Toivon todella, että kenenkään ei tarvitsisi kokea keskenmenoja tai lapsettomuutta.
Täällä 4+0/dpo12 ja iltatestikin on nyt selkeästi positiivinen.
Nyt oon niin kiitollinen siitä, että tämä edes oli mahdollista (mietitytti jo meidän ikä..) ja että oon toistaiseksi voinut hyvin. Haastavat ajat ovat varmasti edessä ja enemmän siellä henkisellä puolella, vaikka varmasti fyysiselläkin kun on nyt jo ennestään vaivoja. Oon vielä rauhallinen ja unohdan välillä plussauksen, koitan edetä nyt päivä kerrallaan. Nyt vaan toivois, että kaikki sujuisi hyvin.
Toivon plussaonnea kaikille
jään taustalta seuraamaan tätä ketjua ainakin hetkeksi.