V
Valora
Vieras
Mä peruutin sen gynen hedelmällisyysarviokäynnin. Alkoi pelottaa, jos sieltä olisikin tullut jotain huonoa uutista. Mulla nyt ollut kuparikierukan kaa säännöllinen 24-28 päivän kierto ja tuntemusten perusteella ovuloin kyllä joka kuukausi.. tutkimuksiin sitten jos vauvaa ei kuuluisi.. tuolla parilla sadalla eurolla mikä olisi mennyt gynelle.. saa jo aika monta vauvanvaatetta kirppikseltä
Täällä oli palkkakeskustelua.. Mua on painanut taloudellinen tilanne ja olen itkeskellytkin siitä, onko oikeutta toivoa enää kolmatta lasta.. me muutetaan pian isompaan rivarikotiin ja ahdistaa, kun ei saatu enää kuin pörssisähkösopimus. Mä teen osa-aikatyötä, mutta yritän nyt saada paremmat tulot. Mä lähdin pois hoitoalalta, koska en siihen pakkorokotukseen halunnut suostua. Mieheni palkka alkaa kakkosella.. että ei tosiaan isotuloisia olla. Mä haluaisin uskoa ja luottaa, että pärjätään ja jos raskaaksi tulen, elämä pitää huolen kyllä ja kaikki järjestyy. Pelkään jotenkin sitä tuomitsemistakin, että on useampi lapsi vaikka talous tiukilla. Onko muilla samanlaista tilannetta ja miten on pärjätty? Vauvahan ei vielä niin paljoa rahaa vaadi kun mulla aina imetys hyvin onnistunut. Se vaan että mulla olisi pieni äippäraha enkä missään nimessä haluaisi palata töihin vielä vauvan ollessa 10kk.. että jotain olisi keksittävä.
Tää maailman tilanne on ihan peestä juuri nyt. Oon tästä tosi surullinen ja vihainen. Mutta tässä 34v ei myöskään kauheesti ole aikaa odotella helpompia aikoja.. järkevää mun olisi löytää 12kk ajaksi ennen vauvan syntymää parempipalkkainen työ. Sydän sitten sanoo jotain muuta kun vauva on unissa lähes joka yö.. rakkaus noita olemassa olevia lapsia kohtaan on jotain niin suurta, että auttaa jaksamaan ja se suurin syy nousta sängystä ylös joka aamu.. nyt just oltu pari päivää kotona 5v tytön kaa kun hän kipeenä. Tänään piti paketoida lahjoja hänen pehmolelun synttäreille. Ihana aina niin piristää mua..
Toivon niin paljon, että täällä jokainen saa kokea äitiyden lahjan ja niin monta kertaa kuin sydämessä on toivetta!
Täällä oli palkkakeskustelua.. Mua on painanut taloudellinen tilanne ja olen itkeskellytkin siitä, onko oikeutta toivoa enää kolmatta lasta.. me muutetaan pian isompaan rivarikotiin ja ahdistaa, kun ei saatu enää kuin pörssisähkösopimus. Mä teen osa-aikatyötä, mutta yritän nyt saada paremmat tulot. Mä lähdin pois hoitoalalta, koska en siihen pakkorokotukseen halunnut suostua. Mieheni palkka alkaa kakkosella.. että ei tosiaan isotuloisia olla. Mä haluaisin uskoa ja luottaa, että pärjätään ja jos raskaaksi tulen, elämä pitää huolen kyllä ja kaikki järjestyy. Pelkään jotenkin sitä tuomitsemistakin, että on useampi lapsi vaikka talous tiukilla. Onko muilla samanlaista tilannetta ja miten on pärjätty? Vauvahan ei vielä niin paljoa rahaa vaadi kun mulla aina imetys hyvin onnistunut. Se vaan että mulla olisi pieni äippäraha enkä missään nimessä haluaisi palata töihin vielä vauvan ollessa 10kk.. että jotain olisi keksittävä.
Tää maailman tilanne on ihan peestä juuri nyt. Oon tästä tosi surullinen ja vihainen. Mutta tässä 34v ei myöskään kauheesti ole aikaa odotella helpompia aikoja.. järkevää mun olisi löytää 12kk ajaksi ennen vauvan syntymää parempipalkkainen työ. Sydän sitten sanoo jotain muuta kun vauva on unissa lähes joka yö.. rakkaus noita olemassa olevia lapsia kohtaan on jotain niin suurta, että auttaa jaksamaan ja se suurin syy nousta sängystä ylös joka aamu.. nyt just oltu pari päivää kotona 5v tytön kaa kun hän kipeenä. Tänään piti paketoida lahjoja hänen pehmolelun synttäreille. Ihana aina niin piristää mua..
Toivon niin paljon, että täällä jokainen saa kokea äitiyden lahjan ja niin monta kertaa kuin sydämessä on toivetta!