Nuo tunteet on sallittuja ja hyväksyttyjä nuoremmille. Mutta tuntuu että useamman lapsen äideille, ja/tai vanhemmille naisille ei ole. Kuitenkin ne hormoonit toimii, ja mieli toimii kuten nuoremmillakin naisilla. Tai yrittää toimia, enää onnistumatta siinä. Olen monta vuotta kipuillut ja surrut sitä, että en voi enää saada vauvaa. Sitä viimeisintä ja toivottua, jolle nimikin oli jo valmiina. Oli useampi vuosi tässä kuopuksen jälkeen että en yrittänyt. Koska en olisi jaksanut vielä. Kun aloin yrittää, olinkin jo liian vanha, eikä terveys muutenkaan enää salli asiaa. Kun viimeksi tein haamun, olin salaa onnellinen. Ja julkisesti väheksyin asian tärkeyttä, uskottelin myös itselleni että tämä ei merkitse mitään. Mutta kyllä se merkitsi. Se oli oikea haamu, oikea kiinnitymisyritys. Koska tänään alkoi tuhruvuoto, eli laskennallisesti aivan oikein. Kohta alkaa kuukautiset. Joka helvet*n kuukausi sama juttu, ja aina vaan entistä aikaisemmin. Voi kunpa iän mukana naisen hedelmällisyys vaan lakkaisi, kertalaakista, yksinkertaisesti. Ei hiipuen ja löyhässä hirressä pitäen. Silloin tietäisi, että toivoa ei enää ole. Tästä itsesäälin täyttämästä monologista huolimatta -onnellista juhannuksen jatkoa ja plussatuulia teille kaikille! Olette sen onnistumisen ansainneet ❤ Pelkään niin alkavani itkemään, kun menemme maanantaina tapaamaan perhetuttavien 3 viikkoista vauvaa
No, ovathan ne osittain katkeransuloisia onnenkyyneliä heidän puolestaan. ❤