Mä kans poltin 17 vuotta ku korsteeni ja viime vuodesta yrityksen aloittamisesta asti vähensin ja oli päiviä kun en polttanut mutta vieroitusoireet teki mm ajamisesta mahdottoman ja kun asuu syrjässä niin auto on pakollinen. Meillä päin ei saanut mitään tukea lääkäristä ja purkilla, sillä kirjalla vaikka hyvä olikin yms ei ollut mulle hyötyä. Mulla oli aivan hullua huimaamista ja saatto vintti pimentyä kesken ajon tai kauppareissun ja piti äkkiä stopata ja mennä makuulleen, niin vahvat viekkarit oli. Niin siksi poltin kuitenkin joka päivä vaihtelevan määrän. Sit ku tuli plussa ni lopetin ihan naps eikä yhtään mitään vieroitusoireita! Kerkesin melkein 3kk olla polttamatta ja opin käsittelemään tunteita ilman kaipuuta röökiin, mutta keskenmenon jälkeen oon kylläkin totta puhuen polttanut 3 toppaa yhteensä tavan ja tilanteesta tulleen pettymyksen vuoksi, mutta esim tällä viikolla en ole polttanut ollenkaan eikä mulla ole mitään vieroitusoireita tai edes halua ostaa tupakkaa. Halu raskautua eli se kuuluisa motivaatio on niin vahva, että eiköhän tää tupakointi ollut tässä, vaikka vielä vuosi sitten olin varma etten tuu ikinä pääsemään röökistä eroon, koska meni toppa päivässä. Tsemppiä kaikille polttajille nikotiinittomaan elämään, tiedän kokemuksesta ettei ole helppoa tehdä sitä päätöstä että nyt jos koskaan! Itse sanoisin vinkiksi, että mikä on se asia joka motivoi, niin pitää vaan vahvistaa sitä. Ja sit jos tunteiden käsittelyyn käyttää röökiä, niin kokemuksesta voi sanoa että se vitutuskin menee ohi parissa minuutissa ja jos sen ajan malttaa vaikka kuunnella hyvää biisiä, niin se on jo yks rööki vähemmän.
mut sen jälkeen tulikin ovulaatiokrampit, ja lämmönnousu. Ny googletin ni "ovulaatiovuoto" näyttäs olevan ihan joku termi.
Tätä se on, kun hurahtaa tutkituttamaan ja analysoimaan itseään joidenkin Utelias Ulla ominaisuuksiensa vuoksi tietämättä mistään mitään 
Meillä tää kierto meni vähän vituralleen, ajoitukset ja ajatukset ja halut eikä oikeen mitkään kohdanneet, eikä oviksen ajankohdastakaan oo tietoa. Tilanne ei ehkä oo toivoton, mutta vähintäänkin epätoivoinen. 
Menkat siis alkamassa varmaan huomenna tai ylihuomenna, mut siihen nyt suhtaudun kerrankin sillä ajatuksella että uusi kierto, uusi mahdollisuus 
mutta tuo klöntsä kyl näyttää tutulta, kyl mulla tuollasia joskus tulee perus kuukautisissa. Tai siis - oon aina luullu että on normaalia, ku ei oo ketään keneen verrata tietenkään, mutta eikö ookkaan 
) 
, mutta sitä suuremmalla syyllä voi nyt ihan rauhassa testailla turhia testejä, kun ei tarvitse säästellä 
viimeksi he lähinnä katsoivat oudoksuen, kun mies oli mukana ja todettiin, että yhteinen lapsi tässä on haaveissa. Ja nyt sit vaaditaan joku lomakehaastattelu...
sehän vois ihan hyvin laittaa reseptin letroihin, mitä hittoa