On stressaavaa. Mulla oli oireetonta about 6+4 viikolla ja sit alkoi 3viikon kestävä pahoinvointi, joka loppu ku seinään 9+2. Kerran kävin yksityisellä tarkastamas tilanteen oman mielenrauhan vuoksi viikolla 9+4 mutta kaikki hyvin. Kätilöt ja terkka vaan sanonu, että olen onnekas, kun pääsin niinkin helpollaja tottahan se on. Esikoisen aikana oireita ei ollut ollenkaan. Ensimmäiset merkit raskaudesta oli plussatestin ja ultrien lisäksi potkut, jotka tunsin 18+0. Tästä uudesta onneksi jo aiemmin (16+2), niin voi hengittää jo rauhassa
muokkaan vielä, että tottakai jokainen on yksilö ja oireita tulee tai ei tule mutta ajattelin, josko omalla kokemuksella vähä voin antaa rauhoittavaa vaikutusta :)
Minä ottaisin sen pahoinvoinnin mielelläni vaikka heti.
Tulis heti varmempi olo. Netistä oon lukenut että monilla alkanut pahoinvointi vasta 7-8 viikoilla, niin se on vaan jännitettävä sinne asti. Miksi kaikkialla puhutaan raskauden oireista, mutta ei oireettomuudesta?
Varhaisultraa olen tässä jo pohtinut, koska se voisi rauhoittaa mieltä. Taidan varata sen, jos viikon kuluessa ei ole ilmennyt lisää oireita. :angelic: Piinailu jatkukoon..
Mutta silti kaikki oli oikein hyvin! Hankin silloin oman mielenrauhan vuoksi kotidopplerin (muistaakseni joskus rv 10 alkaen?), josta olikin apua siihen asti, että vauvan liikkeet alkoi tuntea.
Ihana pikku toukka. Ja olin itse silloin aika onneton, niin tuntuu, että se aika meni ihan ohi. 
Voi miten toivon, että toisen lapsen kanssa saan korjaavan kokemuksen.
), eihän tuo mun "plussa" 
niihin verraten kovin räiskyvä ole. Voihan se piikki olla jossain tuon testin ympärillä. Ehkä varuiksi jatkan vielä tikuttelua.
Peitto on kyllä heilunut perjantaihin saakka ahkeraan, nyt onkin mies reissussa. Tänään vois ottaa vielä kerran kiellon päälle ja sitten huilia ellei tikuissa nyt vielä ala tapahtua.
kokemuksia
