Mies heltyi ja yritetään nyt sitten vielä. Oli mun kanssa samaa mieltä, kun sanoin, että ei voi tietää kuinka kauan tärppiin menee. Kuitenkin imetän vielä usein. Ja kun pikainenkaan tärppi ei ois mitenkään ongelma, niin en näe järkeä odotella. Kuitenkin raskausaika 9kk, niin siinä ajassa kyllä ehtii pienempikin sen verran isoksi, että voi mennä päivähoitoon jos tarvii.
Kp2 ja kerrankin on masentuneen sijasta toiveikas olo. Miehen reissutyötkin osuu just sopivasti niin, että on kotona ovulaatioviikolla.
Omanapailen taas, mutta vähän vaikea ottaa osaa keskusteluun, kun en nuista lääkkeistä mitään tiedä ja nuista lisäravinteista yms en oo vielä jaksanut innostua. Ainoastaan sitä mietin, että kannattaiskohan yrittää tikuttaa ovista, niin näkis ehkä vähän miten imetys vaikuttaa?
ni enpähän aineka kuvittele mitää oireita (vielä) 
Joten varovaiset onnittelut lienevät paikallaan. :)
Mutta positiivista, että tuossa joku muukin jotain näkee ja luonnossa punertaa mielestäni myös, mutta ei uskalla liikaa innostua sen viime kuisen viivanpaikan takia. Sen jälkeen tippui kyllä niin korkealta haaveistaan!
Rinnoissakin kihelmöi... alakertaan välillä vihlaisut... 
