Harmaja
Oman äänensä löytänyt
Jospa minäkin viimeinkin uskaltaisin täältä taustalta astua esiin ja alkaa purkamaan tätä vauvakuumeilua muillekkin, kuin vain siskolle, jolla aihe varmaan tulee jo nenästä ja korvista 
Elikkäs. Lapseton olen ja varsinaista yritystä ei ole päällä (vielä ainakaan), mutta tjottailtu on jo reilun vuoden verran. Ikää mulla on 32 ja mies täyttää kohtsillaan 36, joten ei ihan junnuja olla ja alkaa itellä ainakin tuntuun siltä, että se piste, millon se on joko nyt tai ei koskaan, lähestyy uhkaavasti... Joka kuukausi menkkojen alku on ihan jäätävä pettymys, josta en osaa ees miehelle puhua. Jotenkin van tuntuu, ettei minun keho nyt tee sitä, mihin kaikkien muiden kehot tuntuu pystyvän jotenkin ihan epäreilun helposti. Oon omasta sisaruskatraasta ainoa, jolla ei lapsia vielä ole ja tunnen itteni sen takia vähän ehkä ulkopuoliseksi kaikissa perhejutuissa.
Piinapäivät on menossa, ovis oli ainakin omien tuntemuksien mukaan lauantaina/sunnuntaina 5./6.6. , eli nyt mennään dpo9ssä. Eilen nipisteli omituisesti alavattasta ja tissit on tuntunu hassuilta jo useamman päivän. Yritän pitää nyt toiveet matalana, en jaksa sitä syöksylaskua, mikä tulee jos nyt ehin toivoa jo tärpänneen. Silti huomaan kattelevani kankaita, mistä vois ommella pienelle vaatteita ja laskevani että millonkas se syntys, jos nyt raskaana olisin. Eikä asiaa tietenkään auta yhtään se, että instagram tuntuu olevan täynnä kavereita ilmottamassa omia ilouutisiaan.
Elikkäs. Lapseton olen ja varsinaista yritystä ei ole päällä (vielä ainakaan), mutta tjottailtu on jo reilun vuoden verran. Ikää mulla on 32 ja mies täyttää kohtsillaan 36, joten ei ihan junnuja olla ja alkaa itellä ainakin tuntuun siltä, että se piste, millon se on joko nyt tai ei koskaan, lähestyy uhkaavasti... Joka kuukausi menkkojen alku on ihan jäätävä pettymys, josta en osaa ees miehelle puhua. Jotenkin van tuntuu, ettei minun keho nyt tee sitä, mihin kaikkien muiden kehot tuntuu pystyvän jotenkin ihan epäreilun helposti. Oon omasta sisaruskatraasta ainoa, jolla ei lapsia vielä ole ja tunnen itteni sen takia vähän ehkä ulkopuoliseksi kaikissa perhejutuissa.
Piinapäivät on menossa, ovis oli ainakin omien tuntemuksien mukaan lauantaina/sunnuntaina 5./6.6. , eli nyt mennään dpo9ssä. Eilen nipisteli omituisesti alavattasta ja tissit on tuntunu hassuilta jo useamman päivän. Yritän pitää nyt toiveet matalana, en jaksa sitä syöksylaskua, mikä tulee jos nyt ehin toivoa jo tärpänneen. Silti huomaan kattelevani kankaita, mistä vois ommella pienelle vaatteita ja laskevani että millonkas se syntys, jos nyt raskaana olisin. Eikä asiaa tietenkään auta yhtään se, että instagram tuntuu olevan täynnä kavereita ilmottamassa omia ilouutisiaan.
) 
..
