No sanos muuta! Mää ajattelin nyt odotella ihan rauhassa pidempään (niin vissiin) ennen uutta testausta. Eihän tässä oo mennykään kun jo viikko ilman pillereitä
oireet tuntuu lieventyneen, jotain limoja tulee mut vähemmän kun alkuviikosta ja vatsan nippailut/kohdun jomotus on vähenemään päin. Liekö joutuu tän nousseen toivonkipinän hautaamaan jo nyt, et ehtis henkisesti valmistautua negaan 
esikoisen kohdalla negat oli aina hankalia, joten en usko et tälläkään kertaa osaisin niihin suhtautua yhtään suopeammin. 
Mulla ferrit 28, ja tulin ekasta kierrosta raskaaksi
tietty tulee nyt tippumaan taas vähän korkeemmalta jos sitä plussaa ei tulekaan mutta eipä sitä oikein omille tuntemuksille mitään voi. En edes osaa selittää mistä tunne tärpistä johtuu, se vain tuli yhtäkkiä dpo3 vaikka ei edes sen kummempia "oireita" olen ollut.
Hei! Jätimme 1/2019 tammikuussa ehkäisyn pois ja mentiin tulee jos tullakseen fiiliksellä. Ferrit mulla oli 34 2018, ja olen pitkin kuukausia napsinut rautaa. No, kesällä sitten aloitimme yrittämisen ja alotin myös todella säännöllisen rautakuurin, kun vauvaa ei kuulunut. Rauta-arvot sain nostettua 80 ja plussasin 9/2019, mikä päätyi tm 10/2019.
Nyt syön rautaa säännöllisesti ettei pääse tipahtamaan alas. Ja vointi parani myös rautakuurin aloitettua. En ollut enää niin väsynyt ja apea.
Myöskään mitään normaaleja ovistuntemuksia ei kyllä juuri ole ollut. Nyt kp 13 ja normi kierrossa alkaisi siis olla oviksen aika käsillä. Jääköhän nyt ovulaatio kokonaan väliin vai tuleekohan se sieltä vielä... Tämä siis toinen kierto testien kanssa, yleensä selkeät tuntemukset ja viime kierrossa selkeä plussa vahvistuvien viivojen jatkeena, joten oon ihan pihalla Nyt kyllä ollut normaali huomattavasti rankempi treeniviikko ja enemmän stressiä, mutta ei se tästä tule nyt tämän kuukauden aikana vielä helpottamaan... Pitää yrittää ehtiä testailla vielä ensi viikolla ja hoitaa talletukset kuitenkin kuntoon niin on edes joku toivon kipinä 
Mulla on endo, menkka kivut on järkyttävän kovat, kipu alkaa päivää ennen vuotoa ja kestää siihen asti kun vuoto alkaa vähentyä ja turpoan samalla kun kivut alkaasyön panacodia pahimpaan kipuun jos on pakko
Tosi vaikee olla töissä, työkaveri ilmoitti jäävänsä toukokuussa äitiyslomalle
Nyt kaikissa kivuissani kierineenä, päätin, että varailen ajan gynelle tähän keväälle. Voin siinä samassa sitten keskustella vielä kertaalleen kaikki kysymykseni auki tähän vauva-asiaan liittyen. Tosin en lähde nyt tekemään mitään oletuksia, kun näihin alakerran asioihin voi vaikuttaa niin moni erilainen asia, olematta kuitenkaan mitään kovin vakavaa. Keho on kuitenkin rasittunut keskenmenosta, sillä huomaan sen itsekin näistä järkyttävän voimakkaista pms-oireiluista, jotka aiemminkin tuli, mutta eivät olleet tätä luokkaa. Uskon siis siihenkin, että se kierto voi vielä tasaantua, kun hormonitkin ovat oman aikansa hakeneet paikkaa. Kuulun muutenkin siihen kategoriaan, joilla tuo hormonitoiminnan tasoittuminen vie aikaa, kuukausia ja joskus mennyt jopa puoli vuotta.
Jätän tämän mun oireiluni siis ammattilaisen arvioitavaksi.
Sitten tähän vauva-asiaan näin yleisesti. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että nyt on kaikista tarkoituksellisin hetki pitää taukoa. Niin foorumista, kuin myös tästä yrittämisestä. Meidän parisuhde tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan toisiamme, hyvältä tuntuvia asioita sekä yhteistä tekemistä. Me aloitetaan ihan nyt vain siitä, että minä vaihdan lajia juoksusta pyöräilyyn ja ostamme molemmille uudet matkapyörät. Minä pyrin hyväksymään itseni näin, koetan päästä terveelliseen elämään ja kivunhallintaan.
Eikä se kuume ole kadonnut mihinkään, edelleen toivotaan kovasti pientä saapuvaksi, mutta mun täytyy ottaa nyt vähän "lisäaikaa". Ehkä elämän isoimmat ja tärkeimmät päätökset tarvitsevat vain aikaa, suurta harkintaa ja toisinaan myös askelien taaksepäin ottamista. Jos hyvin käy, raskaus on meille lahja tälle vuodelle. Nyt kuitenkin tärkeintä on ottaa omien tuntemusten mukaisesti niin, että keho saa välillä levätä. Halutaan myös molemmat pitkästä aikaa elää ns. normaalia elämää ilman jatkuvia aikataulutuksia tai raskauspohdintoja. Nämä kaksi kuukautta ovat olleet oikeastaan aika raskaita meille molemmille, kipua ja surua on mahtunut siihen paljon. Siksi tarvitaan nyt niitä tärkeitä sekä korjaavia ilon kokemuksia ja rentoa mieltä.
Foorumia lueskelen edelleen ja myötäelän mukana, mutta jättäydyn nyt taka-alalle selvittämään ajatukset ja korjaamaan kipuni.
Mä tein keskenmenoon runon heti sen tapahduttua ja haluan sen teille kertoa tässä samalla, nyt kun sen kertominen ei tunnu enää niin pahalta. Runosta tuli mielestäni kaunis, vaikka itse sanonkin.
"Hetken aikaa kanssasi kuljin, sinut tiukasti syliini suljin.
Et jaksanut sä enempää, nyt kanssamme enää suru tää.
On aika jäähyväisten, muistojen kultaisten.
Hyvää matkaa rakkaalleni toivotan,
kun lasken sinut käsiin Jumalan."
: äiti ja isä
Tämän saman runon laitoin kynttilään, jonka vein muualla nukkuvien muistopaikalle tammikuussa. Voisin tässä kuussa viedä vielä toisen kynttilän samalle paikalle. Se on silti vieläkin sellainen hetki, että itkettää kovasti, kun siinä käyn. Ehkä ajan kanssa voin vielä muistaa asiaa kaiholla en kivulla ja pohjattomalla surulla.
Tulipa pitkä sepustus, mutta palaillaan heti, kun olen voimaantunut ja rentoutunut sen verran, että pystytään taas keskittymään yrittämiseen
Tsempit ja voimahalit kaikille yrittäville, olette ajatuksissani!
Plussailkaahan sillä välin oikein joukolla!
Onneksi, tuo puuhastelu optimipäivien ulkopuolellakin lähentää kyllä väsyneitä vanhempia ja pitää meidät yhteydessä toisiimme. 
Yritän olla nyt vaan herättelemättä turhia toiveita ja ensi viikonloppuna on työkavereiden kesken illanviettoa, jossa meinasin kyllä kaataa kuppia, jos se vaan sillä hetkellä hyvältä idealta tuntuu. Testailut taas vasta jos olen oikeasti myöhässä (kp 31+).
Heräsin taas keskellä yötä nälkään ja pissahätään, kun yleensä nukun ku tukki. Laskin, että herätykseen on vähemmän aikaa kuin mitä illan vessa reissusta, josta ei siitäkään yli neljää tuntia. Malttamattomana tein sen 25mIU/ml testi, vaikka 10mIU/ml testi on antanut viimeksi eilen vaan viivanpaikkoja. Mut joko tää viiva lasketaan viivaksi?
monesko yk menossa? Nyt tarra sukkia että pysyy matkassa! 
Nyt mietin vaan että onko tässä mahdollisuutta ollenkaan että olisi tärpännyt 
Heräsin taas keskellä yötä nälkään ja pissahätään, kun yleensä nukun ku tukki. Laskin, että herätykseen on vähemmän aikaa kuin mitä illan vessa reissusta, josta ei siitäkään yli neljää tuntia. Malttamattomana tein sen 25mIU/ml testi, vaikka 10mIU/ml testi on antanut viimeksi eilen vaan viivanpaikkoja. Mut joko tää viiva lasketaan viivaksi?
Oonaemmiina onnea ja tarrasukkia! Voi mikä uutinen heti näin aamutuimaan
Samaan vielä omanapailut. Oon pohtinut mahdollisuutta raskauteen, oviksen aikaan ei tosiaan talleteltu, mutta kaks päivää ennen ovisplussaa ja kaks päivää ovisplussan jälkeen (tänä päivänä myös voimakas kipu vasemmalla, tämän jälkeen ei puolituntemuksia enää ollut). En ymmärrä tätä miehen logiikkaa, joku väsymyksestä aiheutuva ressi niin ei sit oviksen aikaan voinu
