Nyt kaikissa kivuissani kierineenä, päätin, että varailen ajan gynelle tähän keväälle. Voin siinä samassa sitten keskustella vielä kertaalleen kaikki kysymykseni auki tähän vauva-asiaan liittyen. Tosin en lähde nyt tekemään mitään oletuksia, kun näihin alakerran asioihin voi vaikuttaa niin moni erilainen asia, olematta kuitenkaan mitään kovin vakavaa. Keho on kuitenkin rasittunut keskenmenosta, sillä huomaan sen itsekin näistä järkyttävän voimakkaista pms-oireiluista, jotka aiemminkin tuli, mutta eivät olleet tätä luokkaa. Uskon siis siihenkin, että se kierto voi vielä tasaantua, kun hormonitkin ovat oman aikansa hakeneet paikkaa. Kuulun muutenkin siihen kategoriaan, joilla tuo hormonitoiminnan tasoittuminen vie aikaa, kuukausia ja joskus mennyt jopa puoli vuotta.
Jätän tämän mun oireiluni siis ammattilaisen arvioitavaksi.
Sitten tähän vauva-asiaan näin yleisesti. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että nyt on kaikista tarkoituksellisin hetki pitää taukoa. Niin foorumista, kuin myös tästä yrittämisestä. Meidän parisuhde tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan toisiamme, hyvältä tuntuvia asioita sekä yhteistä tekemistä. Me aloitetaan ihan nyt vain siitä, että minä vaihdan lajia juoksusta pyöräilyyn ja ostamme molemmille uudet matkapyörät. Minä pyrin hyväksymään itseni näin, koetan päästä terveelliseen elämään ja kivunhallintaan.
Eikä se kuume ole kadonnut mihinkään, edelleen toivotaan kovasti pientä saapuvaksi, mutta mun täytyy ottaa nyt vähän "lisäaikaa". Ehkä elämän isoimmat ja tärkeimmät päätökset tarvitsevat vain aikaa, suurta harkintaa ja toisinaan myös askelien taaksepäin ottamista. Jos hyvin käy, raskaus on meille lahja tälle vuodelle. Nyt kuitenkin tärkeintä on ottaa omien tuntemusten mukaisesti niin, että keho saa välillä levätä. Halutaan myös molemmat pitkästä aikaa elää ns. normaalia elämää ilman jatkuvia aikataulutuksia tai raskauspohdintoja. Nämä kaksi kuukautta ovat olleet oikeastaan aika raskaita meille molemmille, kipua ja surua on mahtunut siihen paljon. Siksi tarvitaan nyt niitä tärkeitä sekä korjaavia ilon kokemuksia ja rentoa mieltä.
Foorumia lueskelen edelleen ja myötäelän mukana, mutta jättäydyn nyt taka-alalle selvittämään ajatukset ja korjaamaan kipuni.
Mä tein keskenmenoon runon heti sen tapahduttua ja haluan sen teille kertoa tässä samalla, nyt kun sen kertominen ei tunnu enää niin pahalta. Runosta tuli mielestäni kaunis, vaikka itse sanonkin.
"Hetken aikaa kanssasi kuljin, sinut tiukasti syliini suljin.
Et jaksanut sä enempää, nyt kanssamme enää suru tää.
On aika jäähyväisten, muistojen kultaisten.
Hyvää matkaa rakkaalleni toivotan,
kun lasken sinut käsiin Jumalan."
: äiti ja isä
Tämän saman runon laitoin kynttilään, jonka vein muualla nukkuvien muistopaikalle tammikuussa. Voisin tässä kuussa viedä vielä toisen kynttilän samalle paikalle. Se on silti vieläkin sellainen hetki, että itkettää kovasti, kun siinä käyn. Ehkä ajan kanssa voin vielä muistaa asiaa kaiholla en kivulla ja pohjattomalla surulla.
Tulipa pitkä sepustus, mutta palaillaan heti, kun olen voimaantunut ja rentoutunut sen verran, että pystytään taas keskittymään yrittämiseen
Tsempit ja voimahalit kaikille yrittäville, olette ajatuksissani!
Plussailkaahan sillä välin oikein joukolla!
vaikka en tietenkään ole
lääkäri sanoi että tod.näk. endo kasvustua on vähän mutta laajasti koko vatsan alueella, ja tämähän ei näy sit missään ultrassa
en millään lailla kannusta.
en kyllä usko raskauteen, mutta silti 
