Onnea plussanneille ja hirveästi tarrasukkia matkaan
toivottavasti tammenterhon tilanne pian selviää, kävin tuon saman läpi viime kierrossa ja se on niin paskaa.
ON: mua masentaa ja ahdistaa. Juttelin yhden plussanneen kaverin kanssa, joka jostain ihme syystä koko ajan ajattelee, ettei hänen raskaus jatku loppuun saakka. Nyt sanoi taas syyksi, ettei hän ole raskautta ansainnut, koska hänellä on erinäisiä sairauksia, jotka tekevät raskaudet riskiraskauden. Tää tuntui musta tosi pahalle, koska mulla on myös lääkitystä vaativia sairauksia ja useita keskenmenoja takana ja siksi kommentti särähti korvaan. Kuulosti nimittäin minusta siltä, että kaveri kautta rantain yritti sanoa, ettei mun kannata edes yrittää enää koska kesken menee kuitenkin "koska liian sairaiden ei pitäisi lisääntyä".
Pakko sanoa, että en usko ystäväsi tarkoittaneen mitään pahaa, vaikka siltä se on tuntunutkin. Pahimpina aikoina mä itse kuulin kanssa kaikkien puheista rivien välistä ilkeyksiä liittyen meidän tilanteeseen ja aina ne tuntui kohdistuvan minuun ihmisenä, joka ei sairauksien vuoksi saa lapsia, vika oli minussa. Kuitenkin ajan myötä tilanne helpottui, ei enää ottanut kaikkien puheita henkilökohtaisena pilkkana ja näki sen, ettei ihmisillä useinkaan ole sanoja tai tietoa lapsettomuuden äärellä ja siten sieltä tuli kaikkea tökeröä vastaukseksi tai osa meni hiljaiseksi. Senkin olen huomannut, että lapsettomuuden kuplassa, siinä kaikessa surussa, sitä on vähän itsekäs ja näkee sekä tuntee ne asiat, jotka haluaa, se on ihan ok ja kuuluu prosessiin, usein väliaikaisesti.
Mä itse olen omaa plussaani miettinyt niin, että mä en voi kun ihmetellä, jos lapsi syntyy terveenä tän mun lääkityksen läpi. Mulla on osittain ollut yhtä hämmentäviä ajatuksia kuin ystävälläsi oman sairauden suhteen, eikä se tarkoita sitä, ettei sairaat ansaitsisi lapsia. Pohdin usein vain sitä, miksi sairauksineni onnistun ja monet vuosia yrittäneet terveet parit eivät. Tosin pelkään edelleen keskenmenoa joka ikisellä vessareissulla ja nyt kun ar ultrakin on tulossa 29pv mietin jos siellä ei olekaan elämää. Jotenkin ajattelen, että viimeistään synnytyksessä vauva menehtyy, jos ennen sitä ei todeta mitään kehityshäiriöitä. Tai sitten sairauteni aiheuttaa minulle tai lapselle komplikaatioita. Toisaalta turha näitä on pohtia. Luultavasti ystäväsi kokee vain suurta epävarmuutta tilanteestaan ja ehkä jopa näkee sen epäreiluna verrattuna sinun tilanteeseen, että hän onnistui tulemaan raskaaksi. Ehkei hänellä ollut sanoja sinulle riittävästi, vaan oma epävarmuus näyttäytyi nöyrtymisenä edessäsi, sillä ettei hän olisi ansainnut kaikkea. Vaikka hän olisi voinut sanoa tietysti sen myös toisin.
Tsemppiä, kyllä kaikki järjestyy vielä
Täällä vieläkin ollaan ilmeisesti raskaana, Jännitän sitä ultraa niin paljon
Eikä ole pahoinvointiakaan vielä iskenyt. Iiks
Lopetin testailut, kun ahdistaa liikaa ja tiedän, ettei kaikki saa tasavahvoja viivoja lainkaan. Ehkä jossain vaiheessa teen vielä digin.