Meillä vesikatko koko päivän, onneksi veli asuu ihan lähellä niin ei tartte ilman vessaa kärvistellä
Muuten täällä taitaa tänään käydä tie testikaupoille, miehen kanssa eilen puhuttiin, että nyt viimeistään on syytä rajoittaa testien käyttöä, kun sinne uppoaa niin valtavasti rahaa, jos jatkuvasti testaa, siispä oon ihan tyytyväinen, että testaan vasta, kun on aihetta
tarttee lukita kaappi, ettei vahingossakaan mee sinne etuajoissa
Dpo8 ja kahvi närästää sairaasti, vaikka syön nyt pitkää kuuria vatsansuojalääkettä iho-ongelmien vuoksi. Tää yksikin kupponen tekee tiukkaa.
Vatsa edelleen kun pallo ja rinnat kipeät. Jännä, kun en oo tässä kierrossa yhtään ollut niin kärttyinen, mulla tuo keltarauhasen puute teki kamalat mielialaongelmat, ehkäpä keho alkanut nyt hiljalleen elpyä
Tänään aamulla mietin viimeistä kevättä ja tajusin, että tosi loppuunpalanuthan mä olin. Liikaa treeniä, töitä, surua, opintoja - kaikkea. Laihduin aivan valtavasti vaan pelkästä stressistä. Nyt nuo kilot on tulleet ryminällä takaisin, mutta yritän ajatella, että sillä ei ole mitään väliä, koska sain ainakin hormonitoimintani takaisin. Silti välillä se piru nostaa päätään, että pitäisi laihduttaa. Viimein mä olen kuitenkin oppinut suhtautumaan tuohon: antaa ajatusten tulla ja mennä, ei paino kerro mitään terveydentilasta. Ja paljon mulla oli opittavaa: kukaan ei pysty tekemään määräänsä enempää. Eikä kukaan muu voi laittaa rajoja kuin sinä itse. Liika on liikaa. Mulla oli opittavana se suuri juttu siitä, ettei liiallisella urheilulla paranneta kuntoa vaan päinvastoin. Piti käsitellä oman pään sisällä sitä liikunta- ja terveysaddiktiota, opetella kantapään kautta lepäämään ja syömään kunnolla, opetella suremaan suru pois. Ja miten noloa onkaan sanoa, että mä en osannut pitää itsestäni huolta. Aikuinen ihminen, en ymmärtänyt mitä itselleni tein. Mutta tästä opittiin.
Vaikeat ajat puhuttelee meistä jokaista omalla tavallaan, mutta mä uskon silti siihen, ettei elämässä mikään ole sattumaa. Tiedän, sitä on tosi vaikea ajatella näin, kun elämässä on tapahtunut jotain oikeasti kamalaa. Kuitenkin itse olen yrittänyt tästä ammentaa voimaa.
Tulipa pitkä sepustus, halusin vaan jakaa ajatuksiani, kun tää yrittäminenkin välillä koettelee elämää ja sitten elämässä sattuu kaikkia haasteita. Nousi ajatuksiini nää asiat siksikin, kun mies kertoi töihin ajaessaan ajaneen yhden kanavan sillan yli ja se oli täynnä kynttilöitä. Ilmeisesti kyse oli itsemurhasta. Itse oon vapaaehtoisena valtakunnallisessa kriisipuhelimessa ja nää tilanteet on aina yhtä surullisia, vaikka kyseessä olisikin täysin tuntematon ihminen. Sillä ihmisellä on kuitenkin aika usein joku joka välittää. Mulla itsellänikin oli yhdessä vaiheessa tosi synkkiä ajatuksia elämästä, siksi kai mä haluan sanoa, että elämä on elämisen arvoista silloinkin kun se ei tunnu siltä. Pelottaa välillä ajatella mihin olisin ajautunut ilman miestäni. Veljeni pari vuotta sitten yritti itsemurhaa ja siksi ajattelin, että tuo suru olisi voinut osua yhtä hyvin meidänkin kohdalle. Sitä aikaa en varmasti ikinä unohda. Minusta kaikki nämä tilanteet ja tapahtumat olisi estettävissä, nämä kuolemat on täysin turhia. Itse ajattelen vieläkin, että jos me joskus lapsi saadaan pyydän yhdeksi kummiksi veljeäni, haluan osoittaa, että myös hänellä on tärkeä paikka elämässämme ja, ettei elämä olisi lainkaan hyvää ilman häntä.
Tulipa nyt synkkää tekstiä, mä oon taas näin herkkänä, parit itkutkin tuli tirautettua
Pidetään kuitenkin itsestä ja toisistamme huolta, silloin kun toinen siihen ei itse pysty. Meistä kukaan ei ole toistaan vähempiarvoisempi, elämässä ei tarvitse aina saavuttaa asioita, toisinaan riittää se, että on vain olemassa
Voimiksia näihin päiviin, kaikille
tämä vuosi on ollu ihan 
Yleensä kellään ei oo mitään tai ehkä yks käy kerran vuodessa näyttäytymäs tk:s jos sitäkään.
jospa tuon kaiken korvaisi lopulta se teidän oma masuasukki tämän vuoden puolella 
mutta siis täällä odotellaan ovista jo kovasti
pelkona että vaihdevuodet ovat alkaneet, jatkotutkimuksia tulee kunhan ensin selvittelevät mitä tässä kannattaisi tehdä. Ikää mulla siis 31 vuotta.. lääkäri totesi että raskautuminen on periaatteessa vielä mahdollista, koska kuukautiskierto on vielä jonkinlainen. Mutta rivien välistä oli havaittavissa että se ei tule olemaan helppoa/välttämättä onnistua 
ja toivottaa tsemppiä kaikille piinailijoille 