Raskaaksi 2019

[smoothie.]

Ai niin fiilikset.. Odottavat ja pelottavat :bag: mutta en millään jaksaisi enää odottaa että jotain oikeasti tapahtuu niin pelkoja päin! Plus taas on selvästi alkanu toiveet nousta että voisinko olla kesällä raskaana ja kaikkee siihe liittyvää pyörii mielessä vaikka vielä ei sais :bag:

 

[smoothie.]

Juuh mun yks kaveri on keskeyttänyt 2 raskautta ja sitkun halus lapsia niin ekasta kierrosta ilman mitään tikutuksia raskaaksi.. Sama toinen kaveri heti ekasta kierrosta raskaaks. Puhut niille jostain ovulaatio tikuista niin ne ei ymmärrä mitään. Eikä ne kyllä ymmärrä tätä yrityksen tuomaa ahdistusta mikä välillä nousee pintaan

Ei ymmärrä :bag: ja sit he jotka saa kolmeneljä lasta kaikki eka yrittämällä. MITEN!??

 

[jamm]

Ei ymmärrä :bag: ja sit he jotka saa kolmeneljä lasta kaikki eka yrittämällä. MITEN!??

No rulez, ei oo reiluu kyl

 

[Sinpura]

(tulossa epätoivoista kitinää)

Voitaisko vaan kaikki saada ne plussat
mulla menee koht järki kun ei vaan jaksais odottaa enää yhtään, ei tehdä enää yhtäkään negatestiä eikä muutaakan. :arghh: mut minkäs teet ku nää kierrot tosiaan venyy venymistään eikä loppua näy varmaan ilman terolutkia mut ei huvitattais yhtään kestää sitä megavuotoa mikä siitä tulee et terve vaan tässä menossa kp51

Joo mulla just ystävät tullu ekasta raskaaksi kaikki oli kyse sit ekasta tai kolmannesta lapsesta
joo ihan hepreaa jos niille on puhunu sanaakaan ovistikuista tai dpoista
Ihanan "ymmärtäväisiä" yrittävät olla tietenkin keille oon kertonut meidän taipaleesta mutta faktahan se on ettei niillä oo hajuakaan millaista paskaa ja tuskaa tää kaikki on. kkm, vuotohäiriöt, kierron venymiset, oviksen metsästykset, kemialliset, henkinen kamppailu, mitä näitä nyt on.
Sitten kehdataan valittaa niistä omista lapsista kokoajan ja miks just mulle? mulle joka oon se lapseton? missä tilannetaju?

 

[jamm]

(tulossa epätoivoista kitinää)

Voitaisko vaan kaikki saada ne plussat
mulla menee koht järki kun ei vaan jaksais odottaa enää yhtään, ei tehdä enää yhtäkään negatestiä eikä muutaakan. :arghh: mut minkäs teet ku nää kierrot tosiaan venyy venymistään eikä loppua näy varmaan ilman terolutkia mut ei huvitattais yhtään kestää sitä megavuotoa mikä siitä tulee et terve vaan tässä menossa kp51

Joo mulla just ystävät tullu ekasta raskaaksi kaikki oli kyse sit ekasta tai kolmannesta lapsesta
joo ihan hepreaa jos niille on puhunu sanaakaan ovistikuista tai dpoista
Ihanan "ymmärtäväisiä" yrittävät olla tietenkin keille oon kertonut meidän taipaleesta mutta faktahan se on ettei niillä oo hajuakaan millaista paskaa ja tuskaa tää kaikki on. kkm, vuotohäiriöt, kierron venymiset, oviksen metsästykset, kemialliset, henkinen kamppailu, mitä näitä nyt on.
Sitten kehdataan valittaa niistä omista lapsista kokoajan ja miks just mulle? mulle joka oon se lapseton? missä tilannetaju?

Ainiin mulla oli terolutkatkin tässä kierrossa ja silti överiniukkaa!!?? Ja pitkä kierto. Ällövaroitus mut onko kellään muulla näin, siteeseen ei hirveesti vuotoa mutta pöntöllä käydessä on kyllä satsi punaista pöntön pohjalla ja paperissa..

 

[Sofia2016m]

(tulossa epätoivoista kitinää)

Voitaisko vaan kaikki saada ne plussat
mulla menee koht järki kun ei vaan jaksais odottaa enää yhtään, ei tehdä enää yhtäkään negatestiä eikä muutaakan. :arghh: mut minkäs teet ku nää kierrot tosiaan venyy venymistään eikä loppua näy varmaan ilman terolutkia mut ei huvitattais yhtään kestää sitä megavuotoa mikä siitä tulee et terve vaan tässä menossa kp51

Joo mulla just ystävät tullu ekasta raskaaksi kaikki oli kyse sit ekasta tai kolmannesta lapsesta
joo ihan hepreaa jos niille on puhunu sanaakaan ovistikuista tai dpoista
Ihanan "ymmärtäväisiä" yrittävät olla tietenkin keille oon kertonut meidän taipaleesta mutta faktahan se on ettei niillä oo hajuakaan millaista paskaa ja tuskaa tää kaikki on. kkm, vuotohäiriöt, kierron venymiset, oviksen metsästykset, kemialliset, henkinen kamppailu, mitä näitä nyt on.
Sitten kehdataan valittaa niistä omista lapsista kokoajan ja miks just mulle? mulle joka oon se lapseton? missä tilannetaju?

Onko sulla kuinka pitkä kierto normaalisti?
Se on kyllä ihan perseestä kun kierto on pitkä. Just mietin että miksei vois vaan olla 28 päivää kun heti kun on se yli 35 niin tuntuu että kierrot kestää ikuisuuden.

Mulla on nyt Kkm jälkeen kierrot ollu sitä yli 35 ja tuntuu et ehkä Ovis yrittää tapahtua jo kp14 paikkeilla mut ei onnistu ja sit tapahtuu viikon päästä toisella yrityskerralla.. En tiä ota siitäkin selvää. :banghead:

 

[Sinpura]

Onko sulla kuinka pitkä kierto normaalisti?
Se on kyllä ihan perseestä kun kierto on pitkä. Just mietin että miksei vois vaan olla 28 päivää kun heti kun on se yli 35 niin tuntuu että kierrot kestää ikuisuuden.

Mulla on nyt Kkm jälkeen kierrot ollu sitä yli 35 ja tuntuu et ehkä Ovis yrittää tapahtua jo kp14 paikkeilla mut ei onnistu ja sit tapahtuu viikon päästä toisella yrityskerralla.. En tiä ota siitäkin selvää. :banghead:

Voi kuulostaa hullulta mutta ei mulla ole, entiedä miten sen voisin paremmin sanoa, pillereitä syödessä se oli kellontarkkaan 28pv ja ne lopetettua viime toukokuussa kaikki on mennyt päin sitä. Pillereiden jälkeisestä tyhjennysvuodosta meni 119 päivää että alkoi vuotosekoilu mikä kesti noin 6 viikkoa.
Sitten kuukausi taukoa jonka jälkeen tuli kkm ja siitä lähtien sitten vuodin noin. 11-12viikkoa. ja nyt tänävuonna kaksi kierron käynnistystä teroluteilla ja nyt ollaan tässä. Tätä kaikkea lukiessa ja selatessa tuli olo että miten tyhmä voin olla kun ei tämä vaan ole normaalia ja että ei mulle varmaan oo lapsia tarkoitus tulla :banghead: kun ei koko keho edes toimi. Että tälläset pirtsakat iltaturinat tähän, jos joku jaksoi nämä lukea niin kiitos. Meen varmaan itkemään itseni uneen tästä heippa :bag:

 

[zar_]

Mulle tuli tänään taas paniikkikohtaus, joka sitten purkautui totaalisena itkuna. Sitten alkoi taas turvottaa ja kihelmöidä, koskemaan mahaa ja hikoiluttaa ja mä tiesin, että niin käy, koska mun iho reagoi voimakkaasti näihin tunnekokemuksiin. Mä siis tavallaan itse saan myös kohtauksia aikaiseksi paniikilla vähän lievempinä kyllä. Allerginen olen myös, mut nyt liitin nää tähän paniikkiin ja siihen, että ilmeisesti stressitaso kasvaa aina näinä hetkinä aiheuttaen oireita.

Kuinka kauan olette keskenmenoja surreet? Mua vaan itkettää. En itkulta nyt pysty edes nukkumaan. Mulla on vaan ihan hirveä ikävä sitä pientä vauvan alkua. On vaan näitä hetkiä, että kysyn ääneen ne samat miksi kysymykset, vaikka pienellä oli syynsä, miksei jaksanut. Silti koen itseni niin epäonnistuneeksi ihmisenä, etten pysty sellaiseen mihin pitäisi, keho ei jaksa toimia niin kuin pitäisi. Että syy oli minussa, olen viallinen. Ei tämän asian kanssa tule ikinä kokonaiseksi. Syytän itseäni siitä, että yritys on mennyt jäihin, kun mähän tässä kipeä osapuoli olen.
Kun vaan kävelenkin vauvanvaateliikkeiden ohi, en tunne mitään. Kun kuulen raskausuutisia, näen lapsiperheitä kovetan itseni, enkä silloinkaan tunne mitään. Valehtelen itselleni, et oon jo ookoo tän asian kanssa. Mutta kun sitten kaupasta pääsen kotiin tai en saa unta illalla, itken silmät päästäni, kun joka ikinen asia muistuttaa mua siitä, mikä kaikki meni pieleen. Kun olis edes sen verran terve, että voitaisiin yrittää uudestaan. Mut sekin lohtu on poissa. Ja mä tosissaan mietin yksi päivä, pitäisikö myydä pois kaikki varastoon kertyneet hiekkalaatikkolelut, jotka oltiin pelastettu miehen kanssa sen lapsuudenkodin varastosta.
Mä en ymmärrä, miten tätä pientä voi ikävöidä näin, että tekee kipeää, että koko keho huutaa ikävää. Enkä pystynyt kuuntelemaan bändikaverienkaan sovittamaa biisiä Luojan kaunein ajatus - joka kertoo siitä, miten meistä jokainen oli Luojan lahja jo ennen syntymäänsä - mutta miksi tämä lahja sitten lähti
Miten mä pystyn toimimaan ikinä lastentarhanopettajana, jos tää ikävä ei kulu.
On niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Ja, miten kauhean paljon ympäristö vähättelee keskenmenon kokeneiden surua - mulla on jatkuvasti se tunne, että suruni on liian vähäpätöinen. Siksi itken mieluummin salaa ja esitän, että kyllä tää tästä, näitä sattuu. Oikeasti olen ihan murskana ja mitä enemmän esitän, sitä kamalammalta tuntuu. Osa ei edes pidä keskenmenoa minään eikä osoita minkäänlaista pahoittelua asiasta. Lopulta mä mietin onko suurempaa surua odottavalle äidille tai äidiksi tahtovalle kuin kohdata keskenmeno missä raskauden vaiheessa tahansa ja menettää se, mitä on elämässään eniten tahtonut: oma lapsi.
Surun määrä on vaan aivan valtava. Ei kaikki koe tätä näin, mutta mulle tää oli hirveä kokemus. En millään haluaisi muistaa sitä, kun näin sen pienen alkion pöntössä, mut muistan sen liian usein. Mä näin ensimmäiset 2 kk jatkuvasti painajaisia, että synnytän kuolleita lapsia tai joku kuolee. Heräsin jatkuviin painajaisuniin ja hengityskatkoksiin, kun näin unta, että mä kuolen hukkumalla. Nyt en enää näe mitään unia, sillä en saa unta. Ja tiedän sen johtuvan vaan tästä keskenmenosta, joka aiheutti mulle kovan psyykkisen kuorman.
Ne tunteet, jotka kätkin alussa, tulee nyt 10 kertaisena takaisin. Voi kumpa ihmiset ymmärtäisivät, miten kipeää tämä tekee, mutta onneksi te ymmärrätte

Kai mä nyt vaan yritän keittää vähän teetä ja kietoutua viltin alle suremaan. Jos se unikin sitten tulisi omia aikojaan.
Elämässä on vaan hyväksyttävä se, ettei aina ymmärrä asioiden tarkoitusta, mä en ainakaan.

 

[Sofia2016m]

Mulle tuli tänään taas paniikkikohtaus, joka sitten purkautui totaalisena itkuna. Sitten alkoi taas turvottaa ja kihelmöidä, koskemaan mahaa ja hikoiluttaa ja mä tiesin, että niin käy, koska mun iho reagoi voimakkaasti näihin tunnekokemuksiin. Mä siis tavallaan itse saan myös kohtauksia aikaiseksi paniikilla vähän lievempinä kyllä. Allerginen olen myös, mut nyt liitin nää tähän paniikkiin ja siihen, että ilmeisesti stressitaso kasvaa aina näinä hetkinä aiheuttaen oireita.

Kuinka kauan olette keskenmenoja surreet? Mua vaan itkettää. En itkulta nyt pysty edes nukkumaan. Mulla on vaan ihan hirveä ikävä sitä pientä vauvan alkua. On vaan näitä hetkiä, että kysyn ääneen ne samat miksi kysymykset, vaikka pienellä oli syynsä, miksei jaksanut. Silti koen itseni niin epäonnistuneeksi ihmisenä, etten pysty sellaiseen mihin pitäisi, keho ei jaksa toimia niin kuin pitäisi. Että syy oli minussa, olen viallinen. Ei tämän asian kanssa tule ikinä kokonaiseksi. Syytän itseäni siitä, että yritys on mennyt jäihin, kun mähän tässä kipeä osapuoli olen.
Kun vaan kävelenkin vauvanvaateliikkeiden ohi, en tunne mitään. Kun kuulen raskausuutisia, näen lapsiperheitä kovetan itseni, enkä silloinkaan tunne mitään. Valehtelen itselleni, et oon jo ookoo tän asian kanssa. Mutta kun sitten kaupasta pääsen kotiin tai en saa unta illalla, itken silmät päästäni, kun joka ikinen asia muistuttaa mua siitä, mikä kaikki meni pieleen. Kun olis edes sen verran terve, että voitaisiin yrittää uudestaan. Mut sekin lohtu on poissa. Ja mä tosissaan mietin yksi päivä, pitäisikö myydä pois kaikki varastoon kertyneet hiekkalaatikkolelut, jotka oltiin pelastettu miehen kanssa sen lapsuudenkodin varastosta.
Mä en ymmärrä, miten tätä pientä voi ikävöidä näin, että tekee kipeää, että koko keho huutaa ikävää. Enkä pystynyt kuuntelemaan bändikaverienkaan sovittamaa biisiä Luojan kaunein ajatus - joka kertoo siitä, miten meistä jokainen oli Luojan lahja jo ennen syntymäänsä - mutta miksi tämä lahja sitten lähti
Miten mä pystyn toimimaan ikinä lastentarhanopettajana, jos tää ikävä ei kulu.
On niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Ja, miten kauhean paljon ympäristö vähättelee keskenmenon kokeneiden surua - mulla on jatkuvasti se tunne, että suruni on liian vähäpätöinen. Siksi itken mieluummin salaa ja esitän, että kyllä tää tästä, näitä sattuu. Oikeasti olen ihan murskana ja mitä enemmän esitän, sitä kamalammalta tuntuu. Osa ei edes pidä keskenmenoa minään eikä osoita minkäänlaista pahoittelua asiasta. Lopulta mä mietin onko suurempaa surua odottavalle äidille tai äidiksi tahtovalle kuin kohdata keskenmeno missä raskauden vaiheessa tahansa ja menettää se, mitä on elämässään eniten tahtonut: oma lapsi.
Surun määrä on vaan aivan valtava. Ei kaikki koe tätä näin, mutta mulle tää oli hirveä kokemus. En millään haluaisi muistaa sitä, kun näin sen pienen alkion pöntössä, mut muistan sen liian usein. Mä näin ensimmäiset 2 kk jatkuvasti painajaisia, että synnytän kuolleita lapsia tai joku kuolee. Heräsin jatkuviin painajaisuniin ja hengityskatkoksiin, kun näin unta, että mä kuolen hukkumalla. Nyt en enää näe mitään unia, sillä en saa unta. Ja tiedän sen johtuvan vaan tästä keskenmenosta, joka aiheutti mulle kovan psyykkisen kuorman.
Ne tunteet, jotka kätkin alussa, tulee nyt 10 kertaisena takaisin. Voi kumpa ihmiset ymmärtäisivät, miten kipeää tämä tekee, mutta onneksi te ymmärrätte

Kai mä nyt vaan yritän keittää vähän teetä ja kietoutua viltin alle suremaan. Jos se unikin sitten tulisi omia aikojaan.
Elämässä on vaan hyväksyttävä se, ettei aina ymmärrä asioiden tarkoitusta, mä en ainakaan.

Ymmärrän sun fiilikset välillä sitä suree niin kovaa et rintaa pakottaa. Tiedän että se kipu helpottaa ainakin mulla vasta uuden raskauden myötä.. Mä oon kanssa kovettanut itseni, myös oman mieheni osalta, mikä on tosi surullista. Yks päivä just itku tuli kun katoin sitä lapsi tuntemattoman kanssa ja siinä puhuttiin keskenmenosta, makoiltiin sohvalla ja mulle vieri kyyneleet mutta en sanonut yhtään mitään. En tiedä edes huomasko mies vaikka silitteli ja hali kyllä. Sen porukat eikä se puhu mulle mitään sen siskon raskaudesta paitsi sukupuolen kerto. Ja jotenkin se on jättänyt muhun jonkun tunne jäljen se niiden raskaus uutinen heti mun Kkm jälkeen että en vaan käsitä sitä miksi se tuntuu edelleenkin traumaattiselta kokemukselta mutta onneksi meillä on oikeus itkeä sitä vaikka vielä 15 vuoden päästä jos siltä tuntuu ja mulla on kans fiilis ettei ihmiset oikeen ymmärrä miltä se tuntuu tai mitä siinä käydään läpi. Tää foorumi on mulle ainakin henkireikä ollut Kkm jälkeen

 

[Sofia2016m]

Voi kuulostaa hullulta mutta ei mulla ole, entiedä miten sen voisin paremmin sanoa, pillereitä syödessä se oli kellontarkkaan 28pv ja ne lopetettua viime toukokuussa kaikki on mennyt päin sitä. Pillereiden jälkeisestä tyhjennysvuodosta meni 119 päivää että alkoi vuotosekoilu mikä kesti noin 6 viikkoa.
Sitten kuukausi taukoa jonka jälkeen tuli kkm ja siitä lähtien sitten vuodin noin. 11-12viikkoa. ja nyt tänävuonna kaksi kierron käynnistystä teroluteilla ja nyt ollaan tässä. Tätä kaikkea lukiessa ja selatessa tuli olo että miten tyhmä voin olla kun ei tämä vaan ole normaalia ja että ei mulle varmaan oo lapsia tarkoitus tulla :banghead: kun ei koko keho edes toimi. Että tälläset pirtsakat iltaturinat tähän, jos joku jaksoi nämä lukea niin kiitos. Meen varmaan itkemään itseni uneen tästä heippa :bag:

Ymmärrän, oliko sulla e pillerit vai minipillerit tuolloin käytössä? Mulla ainakin e pillerit veti kropan ihan sekasin 8kk. Minipillerit sit ei vetäny ihan niin pitkäksi aikaa. Toivotaan että kierto alkais nyt pikkuhiljaa löytään balanssin!

 

[Sinpura]

Ymmärrän, oliko sulla e pillerit vai minipillerit tuolloin käytössä? Mulla ainakin e pillerit veti kropan ihan sekasin 8kk. Minipillerit sit ei vetäny ihan niin pitkäksi aikaa. Toivotaan että kierto alkais nyt pikkuhiljaa löytään balanssin!

e-pillerit oli mulla

 

[Nipanderi]

Voi kuulostaa hullulta mutta ei mulla ole, entiedä miten sen voisin paremmin sanoa, pillereitä syödessä se oli kellontarkkaan 28pv ja ne lopetettua viime toukokuussa kaikki on mennyt päin sitä. Pillereiden jälkeisestä tyhjennysvuodosta meni 119 päivää että alkoi vuotosekoilu mikä kesti noin 6 viikkoa.
Sitten kuukausi taukoa jonka jälkeen tuli kkm ja siitä lähtien sitten vuodin noin. 11-12viikkoa. ja nyt tänävuonna kaksi kierron käynnistystä teroluteilla ja nyt ollaan tässä. Tätä kaikkea lukiessa ja selatessa tuli olo että miten tyhmä voin olla kun ei tämä vaan ole normaalia ja että ei mulle varmaan oo lapsia tarkoitus tulla :banghead: kun ei koko keho edes toimi. Että tälläset pirtsakat iltaturinat tähän, jos joku jaksoi nämä lukea niin kiitos. Meen varmaan itkemään itseni uneen tästä heippa :bag:

Olitkos käyny gynellä? Ei kumminkaan ollut monirakkulaisuutta tms? Ovuloitko? Toi on kyllä ihan perseestä jos on noin pitkiä kiertoja gyneltä vois kyl pyytää niitä letroja tasaamaan kiertoa. Ja varmaan kyl vetäisin ne terotkin kärsimättömyyttäni Tsemppiä

 

[Elisa26]

Huomenta!

Pitkästä aikaa kirjoittelen, vaikka lukenut olen ja myötäelänyt teidän tilanteita. Täällä edistystä hoitojen suhteen eli miehen spermatestit tulossa kesäkuussa ja ehkä sitten elo- tai syyskuussa ensikäynti julkisella. Yksityisellä söin kaksi kiertoa letroja ja toisesta ovulaatioplussa, mutta ei raskautta. Nyt luomukierto menossa ja venähtänyt taas kp39 asti. Äsken pc jokin haamulaisten haamulainen, mutta digi nega eli tuskin mitään. Muutkin tainnut saada nykyään pcllä häiriköitä haamuja turhaan... nyt kesän aikana elämäntavat kuntoon ja pari kiloa pois, niin ei tulisi siitä heti alkuunsa hoitopolulla ongelmaa.

Plussatuulia!

Lisäys: pcn haamulainen vahvistui kuivuessaan jonkin verran. Mutta silti tuo digi olisi jo pitänyt kaiketi myös näyttää... pitää kuitenkin hakea huomiselle pc vielä ja varmistaa.

 

[Sammie]

Ymmärrän sun fiilikset välillä sitä suree niin kovaa et rintaa pakottaa. Tiedän että se kipu helpottaa ainakin mulla vasta uuden raskauden myötä.. Mä oon kanssa kovettanut itseni, myös oman mieheni osalta, mikä on tosi surullista. Yks päivä just itku tuli kun katoin sitä lapsi tuntemattoman kanssa ja siinä puhuttiin keskenmenosta, makoiltiin sohvalla ja mulle vieri kyyneleet mutta en sanonut yhtään mitään. En tiedä edes huomasko mies vaikka silitteli ja hali kyllä. Sen porukat eikä se puhu mulle mitään sen siskon raskaudesta paitsi sukupuolen kerto. Ja jotenkin se on jättänyt muhun jonkun tunne jäljen se niiden raskaus uutinen heti mun Kkm jälkeen että en vaan käsitä sitä miksi se tuntuu edelleenkin traumaattiselta kokemukselta mutta onneksi meillä on oikeus itkeä sitä vaikka vielä 15 vuoden päästä jos siltä tuntuu ja mulla on kans fiilis ettei ihmiset oikeen ymmärrä miltä se tuntuu tai mitä siinä käydään läpi. Tää foorumi on mulle ainakin henkireikä ollut Kkm jälkeen

Minäkin ymmärrän, zarar_ Vaikka toisen km jälkeen kuuluinkin niihin onnekkaisiin, jotka tulevat nopeasti uudelleen raskaaksi, ei se surua poista. Helpottaa kyllä pelkoa ikuisesta lapsettomuudesta, mutta ikävä ja suru ja isosti myös pelko kulkevat mukana nytkin Eikä kukaan ymmärrä tuskaa. Varsinkin nyt, kun oon raskaana, niin ei kukaan, jolle olen kertonut, ettei tämä ole ensimmäinen tai toinen kerta, ole ymmärtänyt, että ne tapahtuneet ei ole mulle "vain km", mitkä vain ohitetaan.

Sofia2016m Tuo jakso oli paha täälläkin Mies oli vain paikalla, kun sitä katsoin, mutta molemmat itkettiin lopulta sylikkäin

Toivon teille niin paljon kaikkea hyvää ja uuttakin raskautta, vaikka mikään ei tapahtuneita poista

 

[dimou]

Ainiin mulla oli terolutkatkin tässä kierrossa ja silti överiniukkaa!!?? Ja pitkä kierto. Ällövaroitus mut onko kellään muulla näin, siteeseen ei hirveesti vuotoa mutta pöntöllä käydessä on kyllä satsi punaista pöntön pohjalla ja paperissa..

Mulla oli nyt kans kierto 50 päivää ja menkat vaan kaks päivää niukkaa vuotoa. En muista enää omista terokierroista mimmoista vuotoa tekivät, mutta muistan muiltakin lukeneeni että vähentävät vuotoa. Toki pitkä kierto ja niukka vuoto vois viitata myös ovuloimattomuuteen?

 

[jamm]

Mulla oli nyt kans kierto 50 päivää ja menkat vaan kaks päivää niukkaa vuotoa. En muista enää omista terokierroista mimmoista vuotoa tekivät, mutta muistan muiltakin lukeneeni että vähentävät vuotoa. Toki pitkä kierto ja niukka vuoto vois viitata myös ovuloimattomuuteen?

Niin vois, mut pitkä kierto johtui myös siitä et oli se Myöhänen ovis.. ja luteaali taas tasan 16 päivää ja lämmöt nous jne..mut tosiaan selkee ovis oli myöhemmin ku yleensä

 

[twisted]

https://youtu.be/_5OvgQW6FG4

Tossa on hyvä video miten epätodennäköistä ylipäänsä on, että raskaaksi tullaan. Mutta sekin että tuleeko joku "helposti" raskaaksi, on kirjoitettu dna:en. Olen itse ollut äärettömän kiitollinen, kuinka helposti olen lapseni saanut. Tästä syystä aion myös tämän viimeisen muksun jälkeen luovuttaa maximit munasoluja, jotta lapsettomat voivat hyötyä ehkä minun munasoluista. Tsemppiä kaikille ja suosittelen myös pyytämään apua yläkerran tyypiltä. En tiiä onko siitä apua, mutta Raamatun mukaan se saa joka pyytää <3

 

[Poistettu]

.

 

[jamm]

https://youtu.be/_5OvgQW6FG4

Tossa on hyvä video miten epätodennäköistä ylipäänsä on, että raskaaksi tullaan. Mutta sekin että tuleeko joku "helposti" raskaaksi, on kirjoitettu dna:en. Olen itse ollut äärettömän kiitollinen, kuinka helposti olen lapseni saanut. Tästä syystä aion myös tämän viimeisen muksun jälkeen luovuttaa maximit munasoluja, jotta lapsettomat voivat hyötyä ehkä minun munasoluista. Tsemppiä kaikille ja suosittelen myös pyytämään apua yläkerran tyypiltä. En tiiä onko siitä apua, mutta Raamatun mukaan se saa joka pyytää

Ihana teko on tässä tullut rukoiltuakin..ja vielä haluan uskoa, että joskus omilla soluilla onnistuu. Jos ei, niin olisin valmis lahjasoluihin, mielellään "omannäköisillä"
Äitini on kyllä tullut helposti raskaaksi, tiedä sit mikä minussa on toisin, tai ehkei kromosomini sovi mieheni kanssa yhteen..

Voimia lapsettomien lauantaihin kaikille

 

[Sofia2016m]

Minäkin ymmärrän, zarar_ Vaikka toisen km jälkeen kuuluinkin niihin onnekkaisiin, jotka tulevat nopeasti uudelleen raskaaksi, ei se surua poista. Helpottaa kyllä pelkoa ikuisesta lapsettomuudesta, mutta ikävä ja suru ja isosti myös pelko kulkevat mukana nytkin Eikä kukaan ymmärrä tuskaa. Varsinkin nyt, kun oon raskaana, niin ei kukaan, jolle olen kertonut, ettei tämä ole ensimmäinen tai toinen kerta, ole ymmärtänyt, että ne tapahtuneet ei ole mulle "vain km", mitkä vain ohitetaan.

Sofia2016m Tuo jakso oli paha täälläkin Mies oli vain paikalla, kun sitä katsoin, mutta molemmat itkettiin lopulta sylikkäin

Toivon teille niin paljon kaikkea hyvää ja uuttakin raskautta, vaikka mikään ei tapahtuneita poista

Kiitos
Toivotaan todella että tää vuosi on ihan meidän joka ikisen plussa vuosi Ja että tyypit pysyy kyydissä :)