Raskaaksi 2019

Voimiksia tilanteisiinne :Heartbigred

Mä olen elänyt hiljaiseloa, kun vieläkin sairastelu jatkuu, joskin lievänä. Ei taida kellään nyt olla kaikki ihan loistavasti, korona sun muut ongelmat :bounce

Mulla pitäis tänään olla lääkärin soittoaika, kun haluan kuitenkin mittauttaa kilpparit, b12, kalkin, pvk ja sen ferritiinin. Aloin jo tosissaan miettiä tuota varastorautaakin, kun voimat niin vähissä, kaikenmaailman särkyjä ja runsaat kuukautiset. Mitä oireita teillä on ollut, kellä se on ollut matala?

Saa nähdä ehtiikö lääkäri edes soittaa tänään, ei osannut th sanoa ehtiikö kun nyt nämä poikkeusjärjestelyt ja kun ei ole lähivastaanottoja - viimeistään ma siis soittaa, mut toivon et soittaa jo tänään niin pääsis nopeammin alkuviikosta labroihin. :confused1
 
Mulla oli eilen eka neuvolan depressiohoitajan aika näiden keskenmenojen johdosta. Ja voi herranen aika että mä itkin. Yritin pidätellä, mutta ekat kyyneleet tuli silmään kun hän kysyi miksi olen siellä. Ja ensimmäistä kertaa kuulin sanat "olen todella pahoillani molemmista menetyksistäsi". Kyyneleet nousee silmään ihan vain ajatellessa :sorry: äärettömän empaattinen ja ammattitaitoinen ihminen. Hän haluaa tavata mua useamman kerran siihen saakka, kunnes mun terapia alkaa. Tehtiin myös joku masennustesti, missä mun pisteet meni keskivaikean masennuksen puolelle (taas). Pakko tässä on itselleen jo myöntää, ettei tämä olo ole hetkessä helpottamassa. Hoitajan mukaan masennuksesta toipuminen kestää tuplaten sen, mitä oireet on kestäneet. Mun kohdalla toipuminen kestäisi siis noin vuoden.

Vauvajutut ei oo edelleenkään mielessä. En oikein edes tiedä miksi täällä pyörin, mutta on kiva lukea muiden kuulumisia ja jakaa omia ajatuksia anonyymisti. Mietitään miehen kanssa mitä ehkäisyn kanssa tehdään, oma vointi on ollut nyt niin heikko ettei petipuuhat ole kiinnostaneet.
 
Mulla oli eilen eka neuvolan depressiohoitajan aika näiden keskenmenojen johdosta. Ja voi herranen aika että mä itkin. Yritin pidätellä, mutta ekat kyyneleet tuli silmään kun hän kysyi miksi olen siellä. Ja ensimmäistä kertaa kuulin sanat "olen todella pahoillani molemmista menetyksistäsi". Kyyneleet nousee silmään ihan vain ajatellessa :sorry: äärettömän empaattinen ja ammattitaitoinen ihminen. Hän haluaa tavata mua useamman kerran siihen saakka, kunnes mun terapia alkaa. Tehtiin myös joku masennustesti, missä mun pisteet meni keskivaikean masennuksen puolelle (taas). Pakko tässä on itselleen jo myöntää, ettei tämä olo ole hetkessä helpottamassa. Hoitajan mukaan masennuksesta toipuminen kestää tuplaten sen, mitä oireet on kestäneet. Mun kohdalla toipuminen kestäisi siis noin vuoden.

Vauvajutut ei oo edelleenkään mielessä. En oikein edes tiedä miksi täällä pyörin, mutta on kiva lukea muiden kuulumisia ja jakaa omia ajatuksia anonyymisti. Mietitään miehen kanssa mitä ehkäisyn kanssa tehdään, oma vointi on ollut nyt niin heikko ettei petipuuhat ole kiinnostaneet.

Tiina hyvin samankaltaisia tuntemuksia täälläkin :Heartred
Hyvä, että sait keskusteluapua - asiat järjestyy, päivä kerrallaan eteenpäin.:angelic:
 
Mulla oli eilen eka neuvolan depressiohoitajan aika näiden keskenmenojen johdosta. Ja voi herranen aika että mä itkin. Yritin pidätellä, mutta ekat kyyneleet tuli silmään kun hän kysyi miksi olen siellä. Ja ensimmäistä kertaa kuulin sanat "olen todella pahoillani molemmista menetyksistäsi". Kyyneleet nousee silmään ihan vain ajatellessa :sorry: äärettömän empaattinen ja ammattitaitoinen ihminen. Hän haluaa tavata mua useamman kerran siihen saakka, kunnes mun terapia alkaa. Tehtiin myös joku masennustesti, missä mun pisteet meni keskivaikean masennuksen puolelle (taas). Pakko tässä on itselleen jo myöntää, ettei tämä olo ole hetkessä helpottamassa. Hoitajan mukaan masennuksesta toipuminen kestää tuplaten sen, mitä oireet on kestäneet. Mun kohdalla toipuminen kestäisi siis noin vuoden.

Vauvajutut ei oo edelleenkään mielessä. En oikein edes tiedä miksi täällä pyörin, mutta on kiva lukea muiden kuulumisia ja jakaa omia ajatuksia anonyymisti. Mietitään miehen kanssa mitä ehkäisyn kanssa tehdään, oma vointi on ollut nyt niin heikko ettei petipuuhat ole kiinnostaneet.

:Heartbigred
 
tiina ihanaa että olet hakenut ja saanut jo heti alkutaipaleella noin ihanaa apua (ne kun voivat olla minkälaisia työntekijöitä tahansa) kovasti tsemppiä toipumiseesi :Heartred

omanapailua. kertokaas tuleeko niitä kirkuvia ovisplussia one steppeihin kovinkin usein ja eikös normivahvuiset viivat ole ihan yhtä hyvät?
mä siis oon tänään saanu oviksen kiinni ja hyödynnetty on(viivat eivät kirkuneet) :notworthy oon aika hyvin kyllä tunnistanut oviksen aina, mutta näin eka ovistestikierto vahvisti tuntoni.
onhan tää ihanaa, että tietää ns. päivän jolloin voi siinä kierrossa lopettaa sen yrittämisen.
ilman näitä testejä se on ollut aika loppuunpolttamista.
miksi en ole aiemmin näitä tilannut?
nyt kun vielä joskus raskautuisi ni :Heartbigred (ja pysyis matkassa!)
 
Voimiksia tilanteisiinne :Heartbigred

Mä olen elänyt hiljaiseloa, kun vieläkin sairastelu jatkuu, joskin lievänä. Ei taida kellään nyt olla kaikki ihan loistavasti, korona sun muut ongelmat :bounce

Mulla pitäis tänään olla lääkärin soittoaika, kun haluan kuitenkin mittauttaa kilpparit, b12, kalkin, pvk ja sen ferritiinin. Aloin jo tosissaan miettiä tuota varastorautaakin, kun voimat niin vähissä, kaikenmaailman särkyjä ja runsaat kuukautiset. Mitä oireita teillä on ollut, kellä se on ollut matala?

Saa nähdä ehtiikö lääkäri edes soittaa tänään, ei osannut th sanoa ehtiikö kun nyt nämä poikkeusjärjestelyt ja kun ei ole lähivastaanottoja - viimeistään ma siis soittaa, mut toivon et soittaa jo tänään niin pääsis nopeammin alkuviikosta labroihin. :confused1
En tiedä mitkä kaikki lie olleet omalla kohdalla niitä puutosoireita, mutta ennen tällä hetkellä reilua puolta vuotta kestäneen rautakuurin aloittamista on vähentynyt hengästymisoireet, huimaus, palan tunne kurkussa(edelleen limainen kurkku, mutta en tiedä onko merkitystä raudanpuutoksen kanssa) ja väsymys on hieman tasoittunut.
Ai niin ja edelleen hajamielisyyttä havaittavissa ja levottomuutta aika ajoin sekä aivosumua, mutta sitä ei ehkä niin paljon kuin ennen.
 
Voimiksia tilanteisiinne :Heartbigred

Mä olen elänyt hiljaiseloa, kun vieläkin sairastelu jatkuu, joskin lievänä. Ei taida kellään nyt olla kaikki ihan loistavasti, korona sun muut ongelmat :bounce

Mulla pitäis tänään olla lääkärin soittoaika, kun haluan kuitenkin mittauttaa kilpparit, b12, kalkin, pvk ja sen ferritiinin. Aloin jo tosissaan miettiä tuota varastorautaakin, kun voimat niin vähissä, kaikenmaailman särkyjä ja runsaat kuukautiset. Mitä oireita teillä on ollut, kellä se on ollut matala?

Saa nähdä ehtiikö lääkäri edes soittaa tänään, ei osannut th sanoa ehtiikö kun nyt nämä poikkeusjärjestelyt ja kun ei ole lähivastaanottoja - viimeistään ma siis soittaa, mut toivon et soittaa jo tänään niin pääsis nopeammin alkuviikosta labroihin. :confused1

Mulla oireita on ollut univaikeudet, ahdistus/levottomuus, sydämen tykyttely, järkkykuiva iho/halkeilevat nenänpielet, päänsäryt, en hikoile millään, painon nousu/turvotus, hiusten tippuminen. Ylipäätään semmonen olo että kehossa kaikki toiminnat hitaalla, varmaan aika samoja kun klipparin vajaatoiminnassa.
 
Aamulla herätessä olo oli pitkästä aikaa hyvä ja rentoutunut yön jäljiltä. Mutta tässä päivän mittaan on ahdistus tullut takaisin ja koko ajan tippa linssissä olo. Ei sais koskaan turvautua johonkin lomaan tai johkin ajatukseen et selviin kunhan pääsen sinne, ku kaikki voiki mennä ihan toisin.
Nyt ajattelen et selviin, ja tuun saamaan sen plussan jossain vaiheessa ja siitä saa voimaa jaksaa. Tekis mieli vetää pää täyteen. No ens vloppuna onnistuu kalsaripileet miehen kans, jos ny ei isketä ulkona liikkumiskieltoa, mikä täälä lähes maalla ois aika kummallista. Esikoinen haluais mennä mummolle yökylään serkun kanssa. Toivottavasti tämä edes täs maassa sallitaan. Meidän kaupungissa kun ei ole yhtään todettua koronavirus tartuntaa.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla oireita on ollut univaikeudet, ahdistus/levottomuus, sydämen tykyttely, järkkykuiva iho/halkeilevat nenänpielet, päänsäryt, en hikoile millään, painon nousu/turvotus, hiusten tippuminen. Ylipäätään semmonen olo että kehossa kaikki toiminnat hitaalla, varmaan aika samoja kun klipparin vajaatoiminnassa.
En tiedä mitkä kaikki lie olleet omalla kohdalla niitä puutosoireita, mutta ennen tällä hetkellä reilua puolta vuotta kestäneen rautakuurin aloittamista on vähentynyt hengästymisoireet, huimaus, palan tunne kurkussa(edelleen limainen kurkku, mutta en tiedä onko merkitystä raudanpuutoksen kanssa) ja väsymys on hieman tasoittunut.
Ai niin ja edelleen hajamielisyyttä havaittavissa ja levottomuutta aika ajoin sekä aivosumua, mutta sitä ei ehkä niin paljon kuin ennen.

Kiitoksia vastauksista! Just tulin miettineeksi tota kilppari asiaakin.. Mut eipä ehtinyt lääkäri tänään soitella eli menee maanantaille - miten jaksais sinne odotella :smiley-angry003
Musta tuntuu myös siltä, et käyn hitaalla ja öisin taas hikoilen valtavasti.. Mulla varmaan kans kaikki nuo oireet, mutta tiedä sitten mistä tää johtuu :help
 
Oi ihania uutisia Sammie!!! :Heartred:smiley-bounce016

Kaikki positiivinen kaivataan nyt tässä maailmantilanteessa :Heartred Jostain syystä mulla on itsellä ihmeen rauhaisa ja tasainen olo tästä kaikesta - tän viikon menkoista, koronasta, meidän yrityksen katastrofaalisen huonosta tilanteesta. Jostain syystä nyt on olo, että kaikki järjestyy! :Heartred

katotaan monta päivää tää positiivisuus kestää ennen kun iskee taas hirvee viha ja masennus kaikesta :hilarious: Mut nyt nautin tästä fiiliksestä, perjantaista ja auringosta, ja aion juoda yhden saunajuoman. Ja huomenna illalla pidetään muutaman kaverin kanssa naisten Skype-viinihetki, kun pitkään suunniteltu ilta ei livenä nyt onnistu :hello

tsemppiä naiset Koronan selätykseen, toivotaan tän kaiken paskan tuovan edes hirveen plussa-aallon!!!
 
Niinpä on taas piikki pistetty, apteekissa vaikutti hieman epävarmalle lääkkeen saanti alkuun, mutta lopulta löytyi. Saa nähdä löytyykö sitten vielä jos nyt määrättyjen lisäksi joutuisi hakemaan :hilarious:
Eilen soittivat klinikalta ja minä jo säikähdin, että nyt ne peruu ultra-ajan, mutta siirtyi vaan saman päivän aamuun, samalla sain varmistuksen että jo sovitut hoidot pitää.
 
Kiitoksia vastauksista! Just tulin miettineeksi tota kilppari asiaakin.. Mut eipä ehtinyt lääkäri tänään soitella eli menee maanantaille - miten jaksais sinne odotella :smiley-angry003
Musta tuntuu myös siltä, et käyn hitaalla ja öisin taas hikoilen valtavasti.. Mulla varmaan kans kaikki nuo oireet, mutta tiedä sitten mistä tää johtuu :help

Mulla on vastaavanlaisia oireita mutta kilppari- ja ferritiiniarvot ok. Johtunee siis tästä masennuksesta - ihminen on kuitenkin todella monimutkainen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hyvä noi veriarvot on kuitenkin tsekata!
 
Mulla on vastaavanlaisia oireita mutta kilppari- ja ferritiiniarvot ok. Johtunee siis tästä masennuksesta - ihminen on kuitenkin todella monimutkainen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hyvä noi veriarvot on kuitenkin tsekata!

Joo mä luulen et suurin osa itselläkin juuri näitä psyykkisiä hommia, kun km oli kaikkineen mulle tosi raskas ja on edelleen :sorry:
Toisaalta hyvä nuo kokeet on nyt ottaa, varsinkin kun mä lähdin treenaamaan valmiiksi jo puolkuntosena eli kun olin lähes 3 viikkoa petipotilas, niin edes 7 viikkoa ei ois ollut vielä riittävä aika toipumiseen eli koko tammikuussa ei ois ollut asiaa lenkkipolulle.. Olin kuitenkin menettänyt lähes 30% koko kehon lihaksista, ellen enemmänkin. Ja hyvin pian sen jälkeen tulikin kaikki oireet rytinällä ja mä luulen et ne tuli nimenomaan tuon aivokalvontulehduksen kylkiäisenä, kun en malttanut toipua vaan heiluin hulluna lenkkipolulla täysin voimin. Noh tästä opitaan.
Me mennään miehen kanssa huomenna kevyelle kävelylle ja mä yritän rauhoittua henkisesti näiden kipujen kanssa. Lääkäri olikin soittanut illalla, mut en tajunnut olla puhelimen äärellä, kun ei tullut mieleen et lääkäri enää 4 jälkeen soittelee - mut laittoi viestin, että maanantaina soittaa uudestaan klo 13 jälkeen eli sitten pääsen tätä oirevyyhtiäni selvittämään. Ehkä tää vielä joskus helpottuu :oops:
 
Kävin kaupassa ostamassa greippejä alkukiertoon pitkästä aikaa ja lonkeroa täksi illaksi :D iha vaan 1-2 iltajuomaa, huomenna/viimestään sunnuntaina kuitenki alkaa menkat. Tänää tein sofillaki negatestin, mikä on harvinaista. Outoa ku Sofi ei antanut ees roskishaamua, olikoha viallinen :grin vai onko ne vihdoin saanut kunnolliseksi taas testinsä. o_O

Itku herkäs edelleen. Veetuttaa kaikki(mm. Tää puhelin, ku tulee koko ajan jostain syystä näppäilyvirheitä)
Jossittelen ja pohdin asioita joille ei voi enää mitään, mut enpä voi tälle olollekaan, muuta ku yrittää jaksaa. :banghead:
 
Erityisesti tuo "Osallistu kyselyyn" kohta ottaa sairaasti päähän ku yritän lukea muiden viestejä :D itken kohta jos se vielä kerranki tulee tuohon ruutuun :arghh:
En kiusallanikaan osallistu.

Samaten tuo tää blokkaa mut aina ulos, nii kirjaudu sisään, nii se latautuu silleen et ku paidan kirjaudu, nii se pomsahtaa johkin ohjeisiin tai rekisteröidy kohtaan. Ääää aivot sulaa :hilarious:

Sama istuuko kukaan mun pms- ahdistus rageihin? :grin pikkujututki ottaa niin sairaasti päähän. Tuntuu siltä että nyt just joku ameeba syö aivoja, oikee poraa hermoon. Onneks tänne saa purkautua, nii säästyy mies näiltä :D pitää yrittää pysyä sovussa et saadaan se vauva aluille n. 2vk päästä, vaikka pitääkin yrittää olla samalla ns. Karanteenissa ja poika kotikoulussa. Tällä menoa suututan se niiin et se mököttää seuraaviin menkkoihin :grin:grin
Vielä en oo sille mitää hermonnu vaikka ärsytti ku jätti roskia tiskipöydälle ja tyhjän lautasensa pöytään, olin hiljaa :grin
 
huomenta pöytään! ai että mitkä jomotukset oviksesta, josko siellä vihdoin tapahtuisi jotain ihanaa hedelmöittymistä :notworthy

aurinkoista lauantaita kaikille :)
 
Negavitutuksen purkaus: EI KOSKAAN SAADA VAUVAA VITUTTAA TOI MIESKI!!! Ja itseni tietty ku oon vammanen enkä voi saada vauvaa!!! Tänään vedän parit siiderit vähintään.

Kiitos ja anteeksi.
 
jannn Suositelen kyllä lämpimästi muutamia siidereitä. Ainaki itsellä auttoi oloon. Tänää ei oo itkettänyt vielä yhtään :) kyllähä se iltaan mennessä muuttuu, kun meinaa seinät kaatua päälle.

Lenkkeilykään ei mulla oikein siihen oloon auta ku muistuttaa nuo lenkkipolut vaan kun kävelin vielä raskaana ollessa niitä ja mietin asioita ja sitä pelkoa omasta terveydestä ja raskauden jatkumisesta ja ku tiesin kuinka toivotonta kaikki sillon jo oli.
Nyt tajusin et iskeeköhän mulle sit jos /kun plussaan, nii tuo kuolemanpelko mikä oli läsnä viime raskaudessa o_O se voikin olla ongelma. Toivottavasti pääsisin sit alkuraskauden ultraan, ku kuitenki takana kohdunulkoinen kokemus. Ei oo mulle puhuttu koskaan nimittäin siitä et pääsenkö uudes raskaudessa. Onko kellään kokemusta?
 
jannn Suositelen kyllä lämpimästi muutamia siidereitä. Ainaki itsellä auttoi oloon. Tänää ei oo itkettänyt vielä yhtään :) kyllähä se iltaan mennessä muuttuu, kun meinaa seinät kaatua päälle.

Lenkkeilykään ei mulla oikein siihen oloon auta ku muistuttaa nuo lenkkipolut vaan kun kävelin vielä raskaana ollessa niitä ja mietin asioita ja sitä pelkoa omasta terveydestä ja raskauden jatkumisesta ja ku tiesin kuinka toivotonta kaikki sillon jo oli.
Nyt tajusin et iskeeköhän mulle sit jos /kun plussaan, nii tuo kuolemanpelko mikä oli läsnä viime raskaudessa o_O se voikin olla ongelma. Toivottavasti pääsisin sit alkuraskauden ultraan, ku kuitenki takana kohdunulkoinen kokemus. Ei oo mulle puhuttu koskaan nimittäin siitä et pääsenkö uudes raskaudessa. Onko kellään kokemusta?

Mun mielestä linja yleisesti on se, että ku:n jälkeen pääsee varhaisultraan. Itse oon tosiaan nyt päässyt "vain" km:n ja kkm:n jälkeenkin. Ku voi kuitenkin olla tosi vaarallinenkin ja vissiin sen riski on suurempi, jos joskus on ku ollut.
 
Takaisin
Top