Pakko taas huudella laitamilta. Meillä on ollu kans vastaavia juttuja, aikoinaan kun lapsettomuushoidot ja menetykset jne oli päällä. Mies kyllä hali ja helli lasta/lapsia mutta mua ei välttis koskenutkaan. Alunperin sanoi että johtui väsymyksestä ja stressistä jne ja mitä enemmän mä ”työnnyin” ja omassa epävarmuudessa testasin ja ihmettelin asiaa sitä ärtyneemmäksi homma meni. En toki tunne taustaasi mitenkään (paitsi sen KM taisin ymmärtää) ja syitä tohon voi tosiaan olla tuhamsia mutta meillä mies sanoi lopulta pari vuotta pahimman jälkeen, että hän koki ettei me enää oltu pari. Että miehen ja naisen välinen kemia katosi siihen lapsen tekoon jne ja seksi oli pääsääntöisesti (kulisseista ja itselleen selityksestä huolimatta) vähän lapsentekoseksiä. Mies koki että oltiin vain kaksi lapsenlikkaa eikä eroottisessa parisuhteessa elävä mies ja nainen. Hän pakeni tota kaikke siihen ettei tullu lähelle ja mun lähentelyt kuitattiin maks nopealla halauksella. Paljon jouduttiin puhumaan ja repimään koko parisuhteen tilaa auki että saatiin asiat kohdalleen, luopumaan (mun) lisälapsihaaveista jne
Toki mies on edelleen herkästi tollanen, halii spontaanisti lapsia ja pusuttelee jne. Jos mulla on paha olla ei osaa tulla lähelle halailemaan. Mut se menee hänen persoonansa piikkiin. Kyllä muuten läheisyyttä ja hyvää seksiä palautui hiljalleen noiden aikojen jälkeen ja nyt ollaan ok. Nuo 2015-2016 vuoden kuviot oli paljon syvempiä ja paljon selkeempää torjumista. Meillä oli silloinkin seksiä mielestäni paljon mut se oli semmosta erilaista kuitenkin.
Paljon sympatiahalauksia. Nosta joku päivä kissa pöydälle ja sano ettet liikahda minnekään ennenkuin puhutte.
Meillä onneks nyt taas ihan normaali päivä eilen, en sit enempiä kysellyt mieheltä, mutta ehkä oli vaan niin väsyksissä jostain syystä, ettei ees tajunnut koko asiaa, että oli kylmä mua kohtaan Ja mä oon sen verran herkillä ku kroppa vetää täysiä itseänsä käyntiin keskenmenon jälkeen. Tai jotenki tunnen ku hormonit kohisee kropassa
(vai oisko sit vielä edelleen anemiaa ja korvien kohinaa
) Meillä kun täs ei oo ollut yrittämistäkään varmaan 4 kuukauteen, kun raskauduin ja rv 9 meni kesken. (Raskauduin vielä sellasesta kierrosta jossa ei yrittämällä yritetty, vaan seksiä oli 3-4 päivää ennen ovista ja päivä oviksen jälkeen, koska esikoinen oli kipeä ja heräili koko ajan ja suunniteltiin matkaa kesä-heinäkuulle, joten kierto oli vähän vajaa, sinälllää ihme että ees plussasin) , Ja sen jälkeen oon vaan toipunut verenhukasta/raudanpuuteanemiasta ja siitä keskenmenosta.
Meillä ei ees oteta siitä yrittämisestä mitenkään stressiä, totta kai mä vauvakuumeilen, tikuttelen välillä ovista("salaa" en siis kerro miehelle, ettei tuu ovispaineita, vaikka tuskin tuliskaan) vaikka tiedän koska se mulla on ihan muutenkin oireista ja siitä että mies on tuplasti kiinnostuneempi sängyn puolella, joten luonto hoitaa nää hommat
ei siis oo kokemusta (ainakaan vielä) pakkopullasta tai tekemällä tehdystä.
meillä ei ees puhuta paljoa vauvoista koska ei voi koskaan tietää tuleeko sitä, jätetty vaan ehkäisy pois. Mieshän ei ees varsinaisesti vauvakuumeile, sille se nyt on vasta todellista ku alkaa vatsa olla sen kokoinen että sieltä tosiaan vauva tulee, tai sit vasta synnärillä
kuten esikoistakin tippa linssissä leikkas napanuoraa ja piteli sylissä, vaikka ennemmin oli jotenki etäinen vauvaan, vaikka potkuja kokeili välillä ym.
Mies osaa enempi luottaa siihen että vauva tulee sitten jos ja kun on sen aika, ja mustakin se on hyvä ja osaan toki itsekin niin ajatella, mutta oon kuitenkin aina ollu hetinyt ihminen, nii odottaminen on vähän mun huonoja puolia
Nyt vaan ei tiedä koska ees jatketaan yrittämistä, heti vai vasta kesällä ulkomaan matkan jälkeen, sillo olis kroppa toipunut, Rautavarastotki varmaan korjaantunut ym. Varmaan mennää fiiliksen mukaan. Tekis mieli hetinyt, mut sit taas pelottaa jos tärppäis ja ulkomailla tulis ongelmia, tai taas keskenmeno , ku ollaan kuitenkin 2vk.
Eli meillä mies ei vauvajuttuja osaa stressata, ei varsinkaan sen tekemistä, kun se on aina ollu samanlaista
jätetty vaan ehkäisy pois.
Kyllä se keskenmeno taas varmasti harmitti miestäkin, kun oli toinen samalle vuotta ja vielä joulun alla. Mutta enemmän hän oli huolissaan musta, kun tää nyt oli vähä rajumpi vuotoineen ym.
Eli ei johtunut vauva jutuista sen päivän kylmä käytös, vaan puhtaasti väsystä ja mä oon herkkis hormoonihirviö syystä x
Eiköhä aika korjaa tai siiis tasaa taas munkin hormonit
Matala ferritiini kannattaa ehdottomasti hoitaa, mutta myös selvittää syy.
kunpa kaikki menisi nyt hyvin!
selkeä tarve oli tuolloin aiemminkin, mutta rauta tökki silti.
