Moikka,
Mä oon pitänyt hiljaiseloa täällä työkiireiden ja oman jaksamisen vuoksi. Kahlannut kyllä olen läpi nämä monen sivun viestit ja elänyt hengessä mukana! :) Onnittelut vielä kaikista plussista jokaiselle plussanneelle
Mä en millään pysynyt perässä, että kuka plussasi milloinkin, kun töissä tein pitkää päivää, niin kävin täällä vaan kurkkimassa tauoilla välissä mitä tapahtuu
Tänään mulla alkoi huikea 4 päivän loma
Tulee tarpeeseen. Heti herättyäni tietysti iski migreeni eli se siitä vapaapäivästä
Mäkin tunnustan, että pienen pistoksen sydämessäni tunsin plussista, mutta tässä ketjussa on niin paljon pitkän tien läpi käyneitä, että olen ihan vilpittömästi onnellinen jokaisesta alkaneesta raskaudesta. Kuitenkin km. muistuttaa minua siitä, mikä ei onnistunut ja mihin en pystynyt, siksi varmaan tunnen jonkin verran henkistä kipua, etenkin herkästi alkaneista raskauksista. Näin se vain on, mutta katkera en ole vaan onnellinen niiden puolesta, joilla onnistuu
Ja mitä nyt tähän omaan tilanteeseen tulee, niin suorastaan v*tuttaa, että mulla nyt joka paikka rikki, polvi turposi ja kipeytyi (voi olla, et juostessa olen reväyttänyt etureiden alaosan tai sit limapussi tulehtunut), selkä sekoilee ja oon ihan hajalla. Harmittaa, kun kohtahan tässä pitäisi uutta jo yrittää, mut en selviä nytkään näiden vaivojen kanssa, niin pakko odottaa et tilanne tasoittuu tai raskaana olen pää paketissa.
:
Surulliselle mielelle sai sekin, kun havahduin ajattelemaan, että kohta käynnistyisi yk.9, jos km. ei olisi ollut välissä ja pian tullaan siihen päivään, kun yritys aloitettiin. Sitten vielä tuttavapiirin raskausuutiset sosiaalisessa mediassa sai viimeeksi kohdallani aikaiseksi paniikkikohtauksen, joka sitten purkautui hysteeriseen itkuun (ei siksi, että en olisi iloinen heidän puolestaan, vaan siksi, kun olin niin surullisen järkyttynyt oman kehoni toimimattomuudesta). Lisäksi esimerkiksi kauppaan mentäessä tai vaikkapa tk.ssa asioidessa, kun näki raskaana olevia se riipaisi tosi syvältä, ihan itkua piti pidätellä. Onneksi nyt ei enää niin pahasti tule näitä tuntemuksia, että kaupassakin pystyn suhteellisen rauhallisin mielin asioimaan, kun lasken ajatukset toisaalle.
Mutta kyllä silti mä mietin, mikä tässä on, että kaikki tämä *aska on siunaantunut omalle kohdalle. En olis tarvinnut tähän tilaan enää mitään lisääntyviä fyysisiä vaivoja, tuntuu et ne oli ihan hännänhuippu
Anteeksi märehtimiseni, mutta uskon, että tiedätte, mitä tarkoitan. Mun tarvii varmaan olla nyt vaan täysin lomalla, ei liikuntaa, ei mitään.
Tsempit kaikille omiin tilanteisiin!
Plussailkaahan pian