Raskaaksi 2019

Joo, tuntuu että aika helposti kyllä leimattiin meidätkin. Tai ainakin joka käynnillä tulee esiin se, että kun onhan teillä jo lapsi jne. No eihän tää selviä kun ajan saatossa, että kuinka helppoa tää sitten lopulta tulee olemaan.

Ei meilläkään ole muuttunut muu kuin ikä, että en tiedä. Me ollaan niin hyvin sopivia toisillemme, niin tottakai sitten pitää olla tällainen riesa että meidän munasolut ja siittiöt näyttävät vihaavan toisiaan:bag:

Niin näyttää meilläkin vihaavan. Oikeesti pelkään et on joku dna-sopimattomuus. Ollaan jotain kaukasia sukulaisia tai jotain :hilarious: tai jotkut kromosomit joista ei yhdessä tuu mitään. Tai saisinko lapsen jonku toisen kanssa helpommin? No, luultavasti joku vika mussa. Miks en oo tuntenu samanlaista oviskipua kuin sillon kun tärppäs? Uskon et se vois liittyä tähän jotenkin, vaikka lääkäri väittää että ei aina tunne kipua vaikka ovulois. Varmasti niin onkin mut miksi tärppäs vaan siitä missä tietty kipu? Vaikka sekin tais olla roskamuna. Kiva ovuloida jollain paskoilla munilla. Ehkä oon liian vanha :wtf: :oops:
 
Joo, aamulla oli :) Kysta kadonnut, "uusi" tullut toiselle puolelle. Ja tää uusi kystannäköinen siis keltis. Limakalvo paksu ja kaikki hyvin, kohdunsuu napakasti kiinni.
Sullako oli nyt joku dpo10? Oliko kommentit jotenkin liittyen siihen plussaan vai näkeekö sitä jostain tässä caiheessa?
 
Sullako oli nyt joku dpo10? Oliko kommentit jotenkin liittyen siihen plussaan vai näkeekö sitä jostain tässä caiheessa?

Joo, luultavasti dpo10. Ei vielä näy muuten kuin paksuna limakalvona ja kiinni olevana kohdunsuuna. Veren hcg vasta kertoi varmuudella, että pieni on kyydissä :love017 Ultralla ei pystynyt myöskään varmuudella katsomaan, onko kohdussa väliseinämää... :confused: Epäili kyllä, että ei.
 
Joo, luultavasti dpo10. Ei vielä näy muuten kuin paksuna limakalvona ja kiinni olevana kohdunsuuna. Veren hcg vasta kertoi varmuudella, että pieni on kyydissä :love017 Ultralla ei pystynyt myöskään varmuudella katsomaan, onko kohdussa väliseinämää... :confused: Epäili kyllä, että ei.
Eli vähän niinkun veikkailtiinkin ettei ihan hirveenä voi kertoo... mutta oliko sulla joku fiilis että oot raskaana kun siitähän oli puhetta jo su vai ma? Tai oireita?
 
Niin näyttää meilläkin vihaavan. Oikeesti pelkään et on joku dna-sopimattomuus. Ollaan jotain kaukasia sukulaisia tai jotain :hilarious: tai jotkut kromosomit joista ei yhdessä tuu mitään. Tai saisinko lapsen jonku toisen kanssa helpommin? No, luultavasti joku vika mussa. Miks en oo tuntenu samanlaista oviskipua kuin sillon kun tärppäs? Uskon et se vois liittyä tähän jotenkin, vaikka lääkäri väittää että ei aina tunne kipua vaikka ovulois. Varmasti niin onkin mut miksi tärppäs vaan siitä missä tietty kipu? Vaikka sekin tais olla roskamuna. Kiva ovuloida jollain paskoilla munilla. Ehkä oon liian vanha :wtf: :oops:

Kyllähän tähän liittyy tosiaan useita kysymyksiä mitä mielessään välillä pyörittelee:sorry:
 
Eli vähän niinkun veikkailtiinkin ettei ihan hirveenä voi kertoo... mutta oliko sulla joku fiilis että oot raskaana kun siitähän oli puhetta jo su vai ma? Tai oireita?

Oli mulla vahva fiilis. Jo viime viikon lopulla. Sunnuntaina (dpo7) olin oikeastaan varma. Testi oli kuitenkin nega. Maanantaina sain haamun, jota mies ei nähnyt, mutta sanoi illalla (kun sanoin, että tiedän raskauden alkaneen), että tosiaan, viime seksikerrasta on aikaa, enkä oo vielä seonnut (minä se halukkaampi, raskaus vei halut) :hilarious: Eilen dpo9 näki mieskin jo viivan :) Eilen listasin oireita, niitä ainakin

- kova väsymys
- muuttunut uni
- ärsyyntyminen suunnilleen kaikesta
- palelu ja kun mittasin lämmöt, ne on olleet koko ajan iltaisin 37-37,5 c
- ihon nopea ja vahva rasvoittuminen, finnirykelmät kasvoissa
- pientä nippailua
- oma haju tuntuu kovin voimakkaalta
- suklaan himo (tämä oli edellisessä appelsiinimehu)

Ja oli jotain muutakin, mutten nyt muista :think005 Tuo väsymys ja palelu ehkä pisimpään kestäneet. Kunnolliset, "selvät" nippailut alkoi oikeastaan vasta eilen illalla.

Edit. Nuhaisuus ja reilu, kellertävä vv ainakin vielä ihan alun oireita.
 
Muokattu viimeksi:
Oli mulla vahva fiilis. Jo viime viikon lopulla. Sunnuntaina (dpo7) olin oikeastaan varma. Testi oli kuitenkin nega. Maanantaina sain haamun, jota mies ei nähnyt, mutta sanoi illalla (kun sanoin, että tiedän raskauden alkaneen), että tosiaan, viime seksikerrasta on aikaa, enkä oo vielä seonnut (minä se halukkaampi, raskaus vei halut) :hilarious: Eilen dpo9 näki mieskin jo viivan :) Eilen listasin oireita, niitä ainakin

- kova väsymys
- muuttunut uni
- ärsyyntyminen suunnilleen kaikesta
- palelu ja kun mittasin lämmöt, ne on olleet koko ajan iltaisin 37-37,5 c
- ihon nopea ja vahva rasvoittuminen, finnirykelmät kasvoissa
- pientä nippailua
- oma haju tuntuu kovin voimakkaalta
- suklaan himo (tämä oli edellisessä appelsiinimehu)

Ja oli jotain muutakin, mutten nyt muista :think005 Tuo väsymys ja palelu ehkä pisimpään kestäneet. Kunnolliset, "selvät" nippailut alkoi oikeastaan vasta eilen illalla.

Edit. Nuhaisuus ja reilu, kellertävä vv ainakin vielä ihan alun oireita.
Onhan sitä jo siinäkin :love7 ja se naisen vaisto, kuinka ihanaa!!
 
Moikka,

Mä oon pitänyt hiljaiseloa täällä työkiireiden ja oman jaksamisen vuoksi. Kahlannut kyllä olen läpi nämä monen sivun viestit ja elänyt hengessä mukana! :) Onnittelut vielä kaikista plussista jokaiselle plussanneelle :Heartred Mä en millään pysynyt perässä, että kuka plussasi milloinkin, kun töissä tein pitkää päivää, niin kävin täällä vaan kurkkimassa tauoilla välissä mitä tapahtuu :hilarious:

Tänään mulla alkoi huikea 4 päivän loma :grin Tulee tarpeeseen. Heti herättyäni tietysti iski migreeni eli se siitä vapaapäivästä :singing: Mäkin tunnustan, että pienen pistoksen sydämessäni tunsin plussista, mutta tässä ketjussa on niin paljon pitkän tien läpi käyneitä, että olen ihan vilpittömästi onnellinen jokaisesta alkaneesta raskaudesta. Kuitenkin km. muistuttaa minua siitä, mikä ei onnistunut ja mihin en pystynyt, siksi varmaan tunnen jonkin verran henkistä kipua, etenkin herkästi alkaneista raskauksista. Näin se vain on, mutta katkera en ole vaan onnellinen niiden puolesta, joilla onnistuu :shy:

Ja mitä nyt tähän omaan tilanteeseen tulee, niin suorastaan v*tuttaa, että mulla nyt joka paikka rikki, polvi turposi ja kipeytyi (voi olla, et juostessa olen reväyttänyt etureiden alaosan tai sit limapussi tulehtunut), selkä sekoilee ja oon ihan hajalla. Harmittaa, kun kohtahan tässä pitäisi uutta jo yrittää, mut en selviä nytkään näiden vaivojen kanssa, niin pakko odottaa et tilanne tasoittuu tai raskaana olen pää paketissa.:blackeye:
Surulliselle mielelle sai sekin, kun havahduin ajattelemaan, että kohta käynnistyisi yk.9, jos km. ei olisi ollut välissä ja pian tullaan siihen päivään, kun yritys aloitettiin. Sitten vielä tuttavapiirin raskausuutiset sosiaalisessa mediassa sai viimeeksi kohdallani aikaiseksi paniikkikohtauksen, joka sitten purkautui hysteeriseen itkuun (ei siksi, että en olisi iloinen heidän puolestaan, vaan siksi, kun olin niin surullisen järkyttynyt oman kehoni toimimattomuudesta). Lisäksi esimerkiksi kauppaan mentäessä tai vaikkapa tk.ssa asioidessa, kun näki raskaana olevia se riipaisi tosi syvältä, ihan itkua piti pidätellä. Onneksi nyt ei enää niin pahasti tule näitä tuntemuksia, että kaupassakin pystyn suhteellisen rauhallisin mielin asioimaan, kun lasken ajatukset toisaalle.

Mutta kyllä silti mä mietin, mikä tässä on, että kaikki tämä *aska on siunaantunut omalle kohdalle. En olis tarvinnut tähän tilaan enää mitään lisääntyviä fyysisiä vaivoja, tuntuu et ne oli ihan hännänhuippu :sad001 Anteeksi märehtimiseni, mutta uskon, että tiedätte, mitä tarkoitan. Mun tarvii varmaan olla nyt vaan täysin lomalla, ei liikuntaa, ei mitään.

Tsempit kaikille omiin tilanteisiin!:Heartred Plussailkaahan pian :hug013
anteeksi, mut nyt kuulosti ihan minun päivitykseltäni. terveisin toinen joka on fyysisesti myös rikki. tulenpa kuitenkin kertomaan, että esikoista odottaessani rikoin eturistisiteeni (poikki) ja sitä ennen toisen polven sivuside vääntyi. leikkaukseen en päässyt toetenkään,
koska raskaus.
no, nyt vasta sitten kun on raskaus mennyt ja imetystä takana 1v8kk ni nyt hajoan.
hormoonit kantoivat minua näin kauan.
nyt sitten uudelleen leikkausjonossa, saa nähdä tuleeko raskaus vai leikkaus aiemmin.
toki ei ole kiva pitkittää noita vaivoja,
mutta minulla polvet kesti niin hyvin lisäpainot ja kaiken.
varmasti parempi nyt antaa mielen ja kehon kuntoutua/rauhoittua ennen uutta yritystä, jos siltä tuntuu. tsemppiä :Heartred


ps. hirveä plussa-aalto täällä, en pysy enää kärryillä :smiley-bounce016
onnea hirveästi kaikille,viivijen vahvistumisia sekä tarrasukkia. varotaan myös kaikki tuota koronavirusta.
 
Kiitos tsempistä Turvonnut:Heartred

Ompa kurjasti sattunut sullekin nämä vaivat :sad001 toivottavasti leikkaus tuo kohdallasi avun!

Parempi on tosiaan nyt levähtää. Olen ihan liian nollakaloreilla juossut ja syönyt muutenkin yksipuolisesti, joten eipä ole ihmekään, että koko keho sanoo itsensä irti. Lenkkipolulle mulla ei ole nyt mitään asiaa... :stop:

Jos tuo värkki edes toimii, niin viikon päästä pitäis alkaa menkat, niitä odotellessa. :yuck: Jospa mä saisin itseni vielä siihen kuntoon, että vauva olisi mahdollinen :Heartpink
 
Kävin tänään kilppari verikokeissa. Vähän on ollu heittoo arvoissa. Tuskin alotetaan lääkitystä vieläkään :banghead:
Mä tappelin 3-4 vuotta tuon kanssa ennen kuin sain lääkitystä joten jaksa vielä! Jos se tosta pahenee niin kyllä joku antaa sulle kokeiluun edes sitä...
 
Samankaltaisia mietteitä täälläkin. Jotenkin näin lähes 24-vuotiaana tuntuu ihan uskomattomalta kantaa tällaista määrää terveysongelmia, vaikka omaan terveelliset elämäntavat ja urheilen. Itseasiassa olen miettinyt monesti, että raskaus kohdallani on varmaan ihme, kun on näin paljon häikkää joka paikassa. Alusta asti varauduin pahimpaan, mutta en silti uskonut, että se tuntuu näin pahalta.
Muistan lukeneeni, että sullahan oli keliakia epäily? Sehän saattaa vaikuttaa raskautumiseesi. Mulla vaikutti pelkästään epätasapainossa olevat allergiat hormonitoimintaan, niin et ovis jäi pois kokonaan ja mulla tosiaan vilja- ja maito-allergia, ei keliakiaa.o_O
Mutta älä syyllistä itseäsi, et ole voinut nille keskenmenoille mitään :Heartred Epätasaisesti onni täällä jakautuu, mutta uskon että me kaikki täällä raskaudutaan vielä onnistuneesti tavalla tai toisella :hug013
Työterveyslääkäri määräsi minut kokonaan gluteenittomalle dieetille, rautaa syön lisänä ja lisäkokeita tehdään väsymyksen ja aineenvaihdunnan hitauden takia. Katsotaan mitä löytävät... Mutta joo, olen lukenut mitä kaikkea voi olla syy keskenmenoille ja epäonnistuneisiin kiinnittymisiin... Ehkä tämä kohta menisi parempaan suuntaan taas. Lisäksi mietin kokoajan että mitä työpaikan kanssa teen kun tosiaan olen määräaikaisena vielä... Pitäisikö odottaa että saa vakituiseksi? Näitä ikuisuus kysymyksiä...
 
Takaisin
Top