Meillä tuo ikäerojuttu on taas ihan eri tavalla. Kuulutaan siihen kastiin, että toivottaisi lapset nyt samaan syssyyn tai sitten ei ollenkaan.
Siihen ei varsinaisesti liity mikään sisarusten välisiin suhteisiin liittyvät uskomukset vaan puhtaasti itsekkäät lähtökohdat.
Meillä toiveissa siis 2 lasta ja yksi on nyt maailmassa. Esikoisen yritys ei ehkä siksikään tuntunut niin pitkältä, koska sillon sata lasissa touhotin mun omia juttuja.
Nyt elämä on jotenkin niin paljon erilaista, kun on jo se yksi lapsi. Haluaisin toisen tähän perään, koska olen mukavuudenhaluinen. Kun elämästä on tullut jo helpompaa, niin ajatus yöheräilyistä ja muista kuulostaa lähinnä painajaiselta. Lisäksi on kiva kun ne sitten vanhenee vähän samaa tahtia, niin sitten saa taas keskittyä touhottamaan omia juttuja.
En siis tarkoita sitä, etteikö lasten kanssa pystyisi toteuttamaan erilaisia asioita tai että en saa omaa aikaa tai että lapset ei olisi mulle kaikki kaikessa. Mutta mun bucketlistalla on paljon sellaisia asioita, mitkä vaatii niin valtavasti omistautumista, mitä en halua antaa niille asioille tällä hetkellä, koska koen että se olis sit mun perheeltä pois.
Olipa pitkä selitys lyhyestä asiasta. Lisäksi, en tästä nuorru:) mutta ollaan kaikki erilaisia. Ei näihin oo oikeita tai vääriä tapoja, on tapoja jotka sopivat just omaan tilanteeseen:)