Onnenomena kyseli kuulumisia. :)
Muuten menee nyt ihan hyvin, mutta pojalla atopia puhkesi äskettäin ja yöt on olleet tosi rikkonaisia. Allergioista selvisi kookos, maissi, maito, soija ja kananmuna. Oon nyt täysimettänyt pelkästään, imetän sinne vuoden ikään saakka ja kiinteitä aloiteltiin tuossa muutamisen viikko sitten. Pari päivää sitten saatiin rokotukset 5kk ja niistä ollut lämpöilyä sekä pientä rauhattomuutta. Pääasiassa ei enää ole meillä kipuitkuja, mutta aivan tosi huono nukkuja vauva on. Päiväunet on luokkaa 30minx2 ja öisinkin on nyt heräillyt tunnin parin välein, teki ekat alahampaatkin hetki sitten. En tiedä, vähän on semmoista meininkiä et noi ylähampaat taitaa tulla aika pian perässä.. Jossain välissä nukkui yöt sentään hyvin, nyt ei niitäkään, mutta allergiaitkuja tms ei heräillyt ole, koska poika on hyvätuulinen ja kovasti oppinut uusia taitoja sekä on supersosiaalinen. Eikä atopia liity myöskään allergiaan, vaan on meidän tapauksessa itsellisenä sairautena.
Meillä refluksiakin auttoi nuo kiinteät vähän, mutta edelleen nukkuu päivisin pidempiä unia vaan liikkuvissa vaunuissa ja silloinkin pitäisi kävellä vähintään 5km, usein 7km, että jatkaa unia sitten ulkona sen 45min.
Ei tässä ihan hirveän ihmeitä ehdi, väsymys on aika kova, vaikka mieskin nyt onneksi kotona auttelemassa. Kämppä ihan pommin jäljiltä ja lähinnä oma toive olisi, että saisi edes yhden 4-6h mittaisen unipätkän yöllä. Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto, joista osa käyneet auttelemassa meillä kotona ja äidilläni oon käynyt välillä nukkumassa pojan kanssa, niin et äitini on ollut poikaa viihdyttämässä ja mä oon sit hoitanut syötöt ja nukkunut loput ajasta.
Aika vähän jää aikaa parisuhteellekaan, mutta tämä vaihe nyt on elettävä läpi, eiköhän sitten myöhemmin sitä vielä joskus ole.
Harmittaa siltikin, että meidän vauva-aika ollut kaikkine allergiakoliikkiongelmineen aivan äärettömän raskas, jotenkin se painaa sen verran, että kovasti pohdin jääkö tämä lapsi ainoaksi.
Mutta joo, päivä kerrallaan. Vauva on kaikesta huolimatta meille tositosi rakas ja ollaan siitä tosi onnellisia, että tämä vanhemmuus ollaan saatu kokea Blue Heart
Muuten menee nyt ihan hyvin, mutta pojalla atopia puhkesi äskettäin ja yöt on olleet tosi rikkonaisia. Allergioista selvisi kookos, maissi, maito, soija ja kananmuna. Oon nyt täysimettänyt pelkästään, imetän sinne vuoden ikään saakka ja kiinteitä aloiteltiin tuossa muutamisen viikko sitten. Pari päivää sitten saatiin rokotukset 5kk ja niistä ollut lämpöilyä sekä pientä rauhattomuutta. Pääasiassa ei enää ole meillä kipuitkuja, mutta aivan tosi huono nukkuja vauva on. Päiväunet on luokkaa 30minx2 ja öisinkin on nyt heräillyt tunnin parin välein, teki ekat alahampaatkin hetki sitten. En tiedä, vähän on semmoista meininkiä et noi ylähampaat taitaa tulla aika pian perässä.. Jossain välissä nukkui yöt sentään hyvin, nyt ei niitäkään, mutta allergiaitkuja tms ei heräillyt ole, koska poika on hyvätuulinen ja kovasti oppinut uusia taitoja sekä on supersosiaalinen. Eikä atopia liity myöskään allergiaan, vaan on meidän tapauksessa itsellisenä sairautena.
Meillä refluksiakin auttoi nuo kiinteät vähän, mutta edelleen nukkuu päivisin pidempiä unia vaan liikkuvissa vaunuissa ja silloinkin pitäisi kävellä vähintään 5km, usein 7km, että jatkaa unia sitten ulkona sen 45min.
Ei tässä ihan hirveän ihmeitä ehdi, väsymys on aika kova, vaikka mieskin nyt onneksi kotona auttelemassa. Kämppä ihan pommin jäljiltä ja lähinnä oma toive olisi, että saisi edes yhden 4-6h mittaisen unipätkän yöllä. Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto, joista osa käyneet auttelemassa meillä kotona ja äidilläni oon käynyt välillä nukkumassa pojan kanssa, niin et äitini on ollut poikaa viihdyttämässä ja mä oon sit hoitanut syötöt ja nukkunut loput ajasta.
Aika vähän jää aikaa parisuhteellekaan, mutta tämä vaihe nyt on elettävä läpi, eiköhän sitten myöhemmin sitä vielä joskus ole.
Harmittaa siltikin, että meidän vauva-aika ollut kaikkine allergiakoliikkiongelmineen aivan äärettömän raskas, jotenkin se painaa sen verran, että kovasti pohdin jääkö tämä lapsi ainoaksi.
Mutta joo, päivä kerrallaan. Vauva on kaikesta huolimatta meille tositosi rakas ja ollaan siitä tosi onnellisia, että tämä vanhemmuus ollaan saatu kokea Blue Heart
