Hei tosi hienoa, että hommat lähtee vetämään eteenpäin!
Tsemppiä hirmuisesti
kyllä se painokin vielä varmasti kuriin saadaan, eka katotaan fyysiset vaan pois alta, helpompi varmasti sitten lähteä siihen painonpudotukseenkin, kun tiedetään onko taustalla miten paljon fysiologista ongelmaa :)
Mä oon kanssa kipuillut painon kanssa vähän aina, lapsuudessa oli ylipainoa ja vähän nuorenakin mut sit päätin laihduttaa ja teininä meninkin niin laihaks, että kk loppui kokonaan (näin on käynyt muutamia kertoja vähän vanhempanakin), vähän myöhemmin paino oli tasasempi, mut sit taas tänä keväänä laski ja nyt lääkkeiden takia uudestaan nousi.. Ja kyllä, mulla on bmin mukaan pari kg ylipainoa, eikä mun s-koon vaatteet tai jotkut tiukemmat 38 kokoset mee enää päälle (joo o siis wtf kuka suree tämmöstä, ihan hävettää myöntää :banghead:) ja koen siitä suunnatonta masennusta. Sanoin jopa miehelle yks päivä tosissaan, et pitäis laihduttaa ja lopettaa syöminen kokonaan nii se säikähti ja piti mulle palopuheen painosta.
Tiedän, ihan käsittämättömän typerää ajatella näin, mutta kai mulla jotain syömishäiriön kaltaista on ollut aiemminkin, johon kuulunut just ruokien säännöstely, jakaminen hyviin ja huonoihin sekä pakkoliikunta. Tietty mietin sitä, että jos ite oonkin tuhonnut oman kehoni aiemmin just tolla syömättömyydellä, että mun munasarjat lähenee vaihdevuosia sen takia liian nopee ja jäädään siks lapsettomiksi :bag:
Se, että aiemmin olin vähän lihava ja sitten kun laihduin, jäin ihan järjettömästi koukkuun siihen laihuuden ihannointiin. Muistan, miten aattelin et wau kun lonkkaluut näkyi ja jollain sairaalla tavalla olin ylpeä saavutuksistani
Jotenkin sitä vaan ajatteli, että kaikki ongelmat korjautuu sillä, ettei oo niin painava et se laihuus tuo sulle jotain enemmän. Eihän se niin oo. Paino voi toimia mittarina, mutta absoluuttinen totuus se ei ole. Mä oon ilmeisen ääripää ihminen ja kohtuus on vaikeaa molemmista päistä.
Mä oon aina ajatellut, ettei ylipainoa tartte hävetä. Ihmisillä on erilaisia tilanteita ja siihen voi olla monia syitä. Sitä vaan on usein itselleen liian ankara, jotenkin mittaa ihmisenä onnistumista sillä painolla, vaikka ei pitäis. Tää meidän ulkonäkökeskeinen maailmakin oikein tehostaa tän asian kanssa painivia. Kai mä yritän tässä nyt sanoa jotain sen kaltaista, että antakaa itellenne aikaa, isot muutokset ei tapahdu hetkessä eikä painon kanssa kipuilu tee teistä yhtään muita huonompia, pienin askelin kohti tavoitteita
Tälleen mä itteänikin lohduttelen, että pääasia on kunhan voin hyvin, sano vaaka sitten mitä vaan.
Niin ja itsehän työnsin ton meidän vaa'an syrjään. En oo nyt käynyt siinä enää, koska se ahdistaa turhaan. Koitan pitää peiliä mittarina ja mies sanoi, että se kyllä huomauttaa, jos joku on vinossa