Mä aattelin, että pitäisin vähän taukoa foorumista tai ainakin muista ketjuista. Tätä on niin kiva seurata, kun täällä on tota pohtivaa keskustelua vähän kaikesta


Lähinnä, kun ei nyt yritetä, mut silti tulee aina jotain mitä haluun teille jakaa

Vähennän ehkä aktiivisuuttani, tai no yritän

otan löysin rantein tän suhteen eli en tee mitään "pakko lopettaa palstailu" vaan meen fiiliksen mukaan, mutta viestejänne aika varmasti luen :angelic:
Mies menee töihin taas ensi viikolla toiselle paikkakunnalle ja mä aattelin, et menisin siks aikaa anoppilaan rentoutumaan ja keksimään muuta tekemistä metän keskelle, ei tarvis yksin olla :) Mieskin lupas sinne tulla miten töiltään ehtii, kun tekee urakkaa.
Niin ja harkittuani jonkin aikaa kesäsuunnitelmia tulin siihen tulokseen, että otin kesäopintoja kampukselta ja niihin nyt sitten alan ihan rennoin mielin suunnata keskittymistäni. Jos vaikka muutkin asiat siinä sivussa hoituis omalla painollaan, kun ei kokoajan oo kyttäämässä jokaista omaa tuntemusta. Tänään jo vähän tein alustavia kurssisuunnitelmia ja tuntui ihan mukavalta pitkästä aikaa. Toki tää päivä on ollu muutenkin vähän parempi kuin edelliset ja koin iloa siitä, että meillä jotain pientä kesäsuunnitelmaakin on.
Mä ite edelleen oon sitä mieltä, että paljon on mukana tässä kaikessa myös hormonaalista epätasapainoa - akne puhkesi aika rajuna, sitten hiukset rasvoittuu ennätystahtia ja vieläkin on jonkin verran hikoilua. Semmosta oikein hormonihikeä, yh

Kai on odotettavissa pitkä toipuminen kaikkiaan, mut heti kun lupa tulee, niin yritys alkaa

Toivon niin, et saatais nopeaan tahtiin tää ihosairaus balanssiin, allergiat kuriin ja sit lääkitys purettua. Ens vuonnahan mun pitäis kuitenkin jo valmistua, mut en tiedä venähtääkö se nyt tän kevään takia.. Riippuu kai siitä, miten aktiivinen jaksan olla syyslukukaudella, mut en ota siitä stressiä. Kuha joskus ulos pääsee
Niin ja kiertoa en oikeen oo jaksanut tulkita, en oo edes selvillä mikä kp nyt on

ovis saattoi kyllä jo olla, jos nyt edes oli - tikuttelin vissiin liian myöhään, mut oireista päätellen, sillä oli ne ihme alavatsan kutinat, jotka on nyt loppuneet kuin seinään. Sillon mä myös turpoilin semipahasti ja olin ihan levoton
Tänne ei oikeestaan muuta, yritän ottaa asiat iisisti ja hoitelen itteäni lääkkeillä. Voinnin mukaan meen pienin askelin eteenpäin, kyllä tää tästä ehkä vielä toivottavasti
Voimiksia kaikille, plussia kehiin tyttäret