Raskaaksi 2017

Mulla lopetti toi sovellus toimimasta! Nyt tajusin, että täällä netissähän tää kans on :D

Täällä kuule ollaan yksi alkio kohdussa :Heartred Tänään siirrettiin ja oli kyllä helppo toimenpide! Keskiviikkona oli tosiaan punktio ja sekin oli tosi nopea ja kivuton prosessi. 19 munarakkulaa kerättiin, mutta niissä oli vaan 2 munasolua :sad001 Lääkärikin ihmetteli, että oli noin kova tiputus, mutta sanoi että johtuu varmaan endosta. Onneksi molemmat kaksi hedelmöittyi normaalisti ja molemmat oli lähtenyt jakautuun normaalisti. Tätä toista viljellään maanantaille tai tiistaille ja jos se selviää niin saadaan se pakkaseen :Heartred

Oli kyllä tosi kova paikka, kun kuulin että tulos oli toi. Oon ollut nyt punktion jälkeen älyttömän turvonnut ja vähän kipeekin. Mutta nyt siirron jälkeen on tosi helpottunut olo!

Mites muilla? :)
 
Onnea matkaan pottu! Täällä sormet ja varpaat ristissä että pieni tarraa oikein lujaa kiinni! :happy::Heartred
 
Pidän kovasti peukkuja Pottu että tästä siirrosta onnistuu! Milloin sulla on testipäivä?

Tehdäänkö punktio muuten alakautta? Joku letku viedään vissiin nunasarjoihinko? Pitäs varmaan lukea noita omia lappuja mitä sain polilta.. Ja

Testipäivä on 12.7. :Heartred

Punktio tehdään tosiaan alakautta! Ei kannata hirveesti lukea netistä siitä, niin kuin itse tein. Se on täynnä kauhukertomuksia ja pelkäsin sitä ihan älyttömästi! Lopulta se oli todella helppo juttu! Ensin vaihdettiin sairaalavaatteet ja laitettiin kanyyli kämmenselkään (tämä oli se pahin osuus). Mää pääsin ensimmäisenä, meitä oli samassa huoneessa rivissä yhteensä 8 ja mää pääsin jo kotiin ennenkö viimenen pääsi punktioon. Kanyylin kautta saat rauhottavaa, joka on älyttömän hyvä! Sit käppäiltiin toimenpidehuoneeseen, joka oli pimennetty ja se rauhoitti entisestään. Yksi hoitaja istui vierellä ja jutteli, antoi heti lisää kipulääkettä suoneen, jos vähänkin tunsin epämukavuutta. En olisi edes tarvinnut, mikään ei niinkään sattunut. Yksi teki toimenpidettä ja yksi ojensi kerättyjä munarakkulanestekoeputkia ikkunaluukusta suoraan labraan. Toimenpiteen aluksi annettiin myös puudutuspiikit alapäähän, mutta en tuntenut edes näitä, niin hyvin olin jo lääkitty. Toimenpide itsessään oli todella nopea. Kaikki oli ohi ennenkö kerkesin edes tajuamaan. Sitten he kärräs mut pyörätuolilla takas huoneeseen ja siellä oltiin 2 tuntia ja katottiin että pystyy pissaan ja kaikki on hyvin. Sain vähän välipalaakin siinä.
 
Peukut pystyssä Pottu! :) Parempi kaks hyvää alkiota, kuin monta huonoa :) Onko sulla mikä tukilääke? Onko mitään tuntemuksia nyt siirron jälkeen?
Itellä kesti menkat vaan 6pv ja nyt kp9 on jo vähän eggistä havaittavissa, mulla kestää tuo limailu aika kauan, mut on silti kiva huomata, että ehkä keho toimis normaalisti :)
 
On tää kyllä masentavaa, että jos ei ois ollu sitä kohdunulkoista, ois tullu vauva 12/2017, tai kemiallinen ois kestäny ois tullu vauva 10/2018, tuon jälkeen ei ole tapahtunu yhtään mitään.. Toki välissä oli viime vuonna monta ovuloimatonta kiertoa ja mulla nämä mahdollisuudet on puolet huonommat joka tapauksessa, mutta saa nähdä ehtiikö tätä menoa saada vauvaa edes vuonna 2020 tai ollenkaan..sekin vaihtoehto yhä voimakkaammin mielessä.. Kauanko jaksaa elää tätä vaihetta "jos tulis raskaaksi"..
Onneksi kohta alkaa kesäloma..
 
Muokattu viimeksi:
Mun sisko otti asian nyt mun kans puheeksi, et alkavat yrittää kolmatta lasta vielä, toki tämän aavistin ja kiva, et hän huomioi myös mun tilanteen, että musta voi tuntua pahalle asia.. Siitä tämä masentunu fiilis kai nyt kumpuaa.. Noh, jos elän lapsettomana voin säilyttää kroppani :wink
Olin kyllä vähän piikikäs siskolleni, totesin vain, että siitä vain, teillähän nuita lapsia riittää :grin
Toki nuo sisarusten lapset on ihania ja maailman rakkaimpia, eritoten mun siskon tyttö on niin super suloinen, etten voi olla katkera :)
 
Kiitos tästä! Yritän olla lukematta! Mulla tehty vuodessa 4 sähkösilmukkahoitoa kohdunsuulla ja oon joka kerta pyytänyt rauhoittavaa kun se pelotti niin paljon. Sain aina vaan 5mg diapamin mut tuossa taitaakin olla eri lääkkeet :D saako mies olla mukana keräyksessä?
Aiotko testata aiemmin vai odotatko testipäivää?

Ihan aluksi saat tablettimuodossa rauhoittavan, mun kohdalla se oli dormicum. Tämä ei auttanut mitään, mutta onkin vain esilääke. Kun kanyyli on laitettu, saat rauhoittavaa suonensisäisesti ja tämä se vasta toimiikin! :D Kaikki huolet häipyi heti ja vaikka olin pelännyt toimenpidettä niin että hyvä kun en perunut koko hommaa niin kävelin vaan ilolla toimenpidehuoneeseen ja juttelin kaikkea hoitajien kanssa. Ei jännittänyt enää yhtään! Lääkkeet todellakin tekivät tehtävänsä enkä tuntenut lainkaan kipua. Tunsin kyllä että operoidaan, mutta en mitään kipupistoksia tai kärsimyksiä. Ja mies on mukana koko päivän! Aamulla kun saavuttiin naikkarille, mies kävi antamassa sperman (samalla käytävällä) ja kun minun aika tuli, menimme yhdessä (eli kaikki 8 naista ja kaikkien miehet) tähän seurantahuoneeseen, missä oli penkit rivissä, verholla eriytettyinä. Sieltä sitten haettiin penkkijärjestyksessä toimenpidehuoneeseen.

Koitan odottaa testipäivää, mutta en tiedä. :D Huomaan että toiveet räjähti ihan kattoon, vaikka kuinka yritin olla innostumatta liikaa. Voi olla että sortuu testaan aiemmin, mutta koitan odottaa täyden ajan!
 
On tää kyllä masentavaa, että jos ei ois ollu sitä kohdunulkoista, ois tullu vauva 12/2017, tai kemiallinen ois kestäny ois tullu vauva 10/2018, tuon jälkeen ei ole tapahtunu yhtään mitään.. Toki välissä oli viime vuonna monta ovuloimatonta kiertoa ja mulla nämä mahdollisuudet on puolet huonommat joka tapauksessa, mutta saa nähdä ehtiikö tätä menoa saada vauvaa edes vuonna 2020 tai ollenkaan..sekin vaihtoehto yhä voimakkaammin mielessä.. Kauanko jaksaa elää tätä vaihetta "jos tulis raskaaksi"..
Onneksi kohta alkaa kesäloma..


Meillä on nyt lugesteron tukilääkkeenä :)

Ja siis mietin tätä ihan samaa tässä joku päivä sitten! Se on kyllä rankka ajatuspolku käydä :sad001

Ootteko miettinyt, että aloittaisitte ne ivf-hoidot syksyllä?

Ja voin kuvitella miltä tuntuu toi siskon tilanne. Mulla vähän samaa tilannetta, mutta veljen kanssa. Se on raskasta. Ja juurikin näistä tilanteista kumpuaa se oman tilanteen epätoivo ja se että kauanko tätä jaksaa. Jaksamista :Heartred
 
Aikamoista! Siis tuo että siellä on monia muitakin pareja. En oo yhtään ajatellut, mut kaipa se niin on et julkisilla on tietyt keräys päivät jne.

Naistenklinikalla tää oli selkeesti niin, että 8-12 tehtiin punktioita ja yhden jälkeen siirtoja. Molemmissa on sama toimenpidehuone käytössä. Muakin vähän hätkäytti, että meitä oli niin monta samassa huoneessa, mutta rivien välistä sain käsityksen että on poikkeus, että kaikki paikat on täynnä. Ja mulla kävi tuuri, että olin ensimmäinen niin sain reunimmaisen paikan ja siellä oli sänky, siinä missä muilla vaan nojatuoli :D Mutta siinä on verhot välissä niin saa omaa rauhaa!
 
Mulla ei ole plussaa tullut yrityksen aikana joten ei ole itsellä ollut noita menetyksiä, mutta voin vaan kuvitella miltä tuntuu. Tsemppiä!

Itse vaan ajattelen että olis voinut syntyä jo 2011 kun aloitettiin. Tai 2012 tai 2013, mut kaipa mun on vähän turha enää sitä jossitella :sorry:
Saa nähdä ehditäänkö edes 2020..

Joo ei näitä kauheen pitkälle kannata alkaa miettiin. Huomaan kans että jos ite alkaa miettiin, että meillä on näin ja näin pitkä polku jo takana niin se aiheuttaa vaan enemmän tuskaa. Toivotaan, että teillä onnistuu viimeistään hoidoilla :Heartred
 
Voi kaikki peukut pystyssä Potulle täällä! ♥️ ♥️ ♥️

Täällä kp1... Tunteet sen mukaiset. Tässä kierrossa ei ollu ollenkaan niitä oloja ja tuntemuksia mitä viime kierron lopussa, ku olin varma raskaudesta ja menkat olikin päivän myöhässä. En siis odottanutkaan muuta ku menkkoja mut ainahan sitä silti toivoo toivoo toivoo...
 
Takaisin
Top