Raskaaksi 2017

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja heidukka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla on ollut Primolutit, ja se meni kyllä ihan hyvin, kun täsmättiin aikatauluja. En tiedä, oliko siinä edes ovulaatiota alla, ei tainnut olla, piti vaan hoitojen takia saada kierto ajoitettua.
 
Miten te pärjäätte lähipiirin raskausuutisten kanssa? [emoji43] Tai ylipäänsä raskausuutisten kanssa. Mun on aivan tajuttoman vaikee päästä yli niistä. Hyväksyä, että toiset raskautuu tosta noin vaan. Tuntuu niin niin epäreilulta.
 
Turkooosi, riippuu just sen hetkisestä tilanteesta. Kyllähän se välillä otti ihan pirun koville, mutta omalla kohdalla kävi "onneksi" niin, että lähellä "muut" olivat lapsensa jo saaneet kun pääsin naimisiin jne päästiin yrittämään. Työkaverit toki lisääntyi kiivaaseen tahtiin, mutta sen kanssa vaan piti oppia elämään. Että haikara aina lentää meistä ohi.
Mutta: sitten kun lopulta olin raskaana oli ympärillä paljon paljon ihania ihmisiä iloitsemassa :) Se oli ihan parasta!
 
Nuo raskausuutiset on kyllä aika vaikeita, toisaalta ei haluais olla epäkohtelias, kun ei jaksa olla mukana iloitsemassa toisen suuresta onnesta, mutta toisaalta on myös oikeus ottaa etäisyyttä ja suojella itseään.. Oon huomannu, että itsellä helpottaa sitten kun ne vauvat on syntyneet :) Huoh, tänään kp1 ja sain vielä korvatulehduksen.. Mulla on nyt lyhyen ajan sisällä ollut silmätulehdus ja nyt tämä korvatulehdus, ihme lastentauteja nyt pesiytyy muhun :woot:
 
Täällä kans kp1.

Oon ottanu todella raskaasti lähipiirin raskaudet. Veljen tyttöystävä tuli raskaaks niin he oli ollut vähemmän aikaa yhdessä, kuin me oltiin yritetty lasta! Nyt mun yks lähimmistä ystävistä on raskaana ja sitä on todella vaikea käsitellä, koska heillä se onnistui todella helposti. Näinä hetkinä elämä tuntuu epäreilulta ja katkeroidun itsekseni kotona.
 
Täällä kans kp1.

Oon ottanu todella raskaasti lähipiirin raskaudet. Veljen tyttöystävä tuli raskaaks niin he oli ollut vähemmän aikaa yhdessä, kuin me oltiin yritetty lasta! Nyt mun yks lähimmistä ystävistä on raskaana ja sitä on todella vaikea käsitellä, koska heillä se onnistui todella helposti. Näinä hetkinä elämä tuntuu epäreilulta ja katkeroidun itsekseni kotona.
Heh, meillä on kyllä nämä kierrot synkässä :D Ymmärrän kyllä hyvin tuon katkeruuden, munkin kaveri yritti hetken toista lasta samaan aikaan mun kans ja kumpikohan tuli raskaaksi, no en minä tietenkään.. Välillä huomaan kuittailevani hänelle, että hän ehtii varmaan tehdä kolmannenkin lapsen ennenkuin minä olen raskaana.. Onneksi nyt ei ainakaan pitäisi lähimmiltä kavereilta kuulua vauva uutsia, mutta eiköhän nekin tule juuri kun ite on pahimmassa epätoivontilassa, tsemppiä pottu! Eikö meillä oo tässä kierrossa ne paremmat puolet pelissä ;)
 
Nuo raskausuutiset on kyllä aika vaikeita, toisaalta ei haluais olla epäkohtelias, kun ei jaksa olla mukana iloitsemassa toisen suuresta onnesta, mutta toisaalta on myös oikeus ottaa etäisyyttä ja suojella itseään.. Oon huomannu, että itsellä helpottaa sitten kun ne vauvat on syntyneet :) Huoh, tänään kp1 ja sain vielä korvatulehduksen.. Mulla on nyt lyhyen ajan sisällä ollut silmätulehdus ja nyt tämä korvatulehdus, ihme lastentauteja nyt pesiytyy muhun :woot:

Toi on kyllä totta että helpottaa kun vauvat on syntyneet! Vaikka kyllä mulla silloinkin tekee kipeää, miettii että milloin saa ite kokea sen oman lapsen ihanuuden vai saako ikinä.
 
Vilkasta keskustelua ollut täällä! Olen lueskellut mukana, mutta arki uuden talon rakentamisen yms ympärillä on melko hektistä. Kiva, että tänne on tullut mukaan myös uusia pitkän linjan yrittäjiä,vertaistuessa on voimaa <3

Mä joudun töissä jonkin verran kohtaamaan ei-toivottuja raskauksia, hyväksyttyjä vahinkoraskauksia ja esinerkiksi päihdevanhempien raskauksia. Se on välillä raskasta, koska sitä väistämättäkin miettii, että oma tilanteeni olisi ollut jotenkin otollisempi. Että minun raskautumiseni olisi ollut reilumpaa. Mutta toisaalta tarkastelen asiaa töissä niin eri tulokulmasta, että pystyn sivuuttamaan nuo ajatukset ja keskittymään löytämään parhaita ratkaisuja ja keinoja ha auttamaan.

Ystävien nopeat raskautumiset ovat välillä vaikeita käsitellä, mutta olen joskus aikoinaan rämpinyt tässä suossa niin paljon syvemmällä, että nyt on selkeästi helpompaa.

Mulla on nyt kp16, oon tehnyt ovistestejä ja mittaillut lämpöjä. Nyt tuntuu siltä, että ovis ehkä lähestyy.... voin toki olla aivan väärässäkin. Nyt on testejäkin niin paljon, että ei pitäis livahtaa ovis ohi!
 
Täällä kans kp1.

Oon ottanu todella raskaasti lähipiirin raskaudet. Veljen tyttöystävä tuli raskaaks niin he oli ollut vähemmän aikaa yhdessä, kuin me oltiin yritetty lasta! Nyt mun yks lähimmistä ystävistä on raskaana ja sitä on todella vaikea käsitellä, koska heillä se onnistui todella helposti. Näinä hetkinä elämä tuntuu epäreilulta ja katkeroidun itsekseni kotona.

Mä ymmärrän tuon hyvin. On hyvä jos pystyy antamaan itsellensä luvan olla pahoillaan. Koska epäreiluahan tuo on. Se on hemmetin epäreilua, että toisilla homma onnistuu hetkessä ja se oman sylin tyhjyys painaa tuhannesti enemmän kuin yksikään vauva. Mutta onneksi on myös erilaisia, toiveikkaampia päiviä. Ja on mahdollista tulla raskaaksi ihan oikeasti.

Pystytkö puhumaan sun ystävän kanssa tuosta asiasta?
 
Mulla on alkanut vasta hiljattain ottaa koville muiden raskausuutiset. Olin jotenkin varma yrityksen alkaessa että siinä kestää, ja 1.5v jaksoin olla iloinen muiden puolesta. Mut viimeiset puoli vuotta ne on ottanu koville. En oo koskaan ollut katkeraa ihmistyyppiä, mutta kyllä pikkuhiljaa alkaa niitäkin piirteitä löytyä.. Kun vaikka meillä alkiodiagnostiikka on kuvioissa mukana, ollaan ihan ilman ehkäisyä menty koko ajan ja jos olis tärpännyt, niin sitten olis eletty sen mukaan. Mun sairaus periytyy 50/50 todennäköisyydellä eikä ole sellainen että se maailmanloppu olisi vaikka lapselle periytyisi, toki kun pystyy ns valitsemaan niin toki alkiodiagnostiikkaa käytetään IVFssä.

Kp 4 menossa, toivottavasti loppuu vuoto kokonaan ennen tiistaita. Todennäköisesti loppuu, jos vanhat merkit pitää paikkansa. Ei meinaa nyt mieleen oikein muuta mahtua kuin se Naikkarin aika.
Tänne voin onneks tänki kirjoittaa.. Eli meillä on tarkoitus mennä Naikkarin ajan jälkeen mun parhaan ystävän luo kylään. Ja hällä on kaks pientä lasta, vanhempi mun "kummilapsi" (heittomerkit siks ettei meistä kukaan kuulu kirkkoon) ja nyt meinaan repiä siitä paniikkia, että mitä jos uutiset on huonoja tiistaina. Pystynkö menemään. Ja me nähdään tosi harvoin kun välissä on monta sataa kilometriä. Mutta mitä jos en vaan pysty.
 
Pene, voi että... en osaa muuta sanoa, katsot sitten ja tilanteen mukaan. Tsemppiä sinne kovasti!!
Tavallaan se, että on suunnitelmia ja menoja on hyväkin asia, jos oma projekti ajaa hetkellisesti päin seinää.
 
Pene, mä kannustan avoimuuteen jos vaan ystäväsi kanssa siihen pystyt. Tiedän kokemuksesta, molemmin puolin tuossa tilanteessa olleena, että avoimuus ei välttämättä palkitse siinä samassa hetkessä, mutta myöhemmin kyllä. Se ymmärrys muodostuu ajan kanssa. Toinen, joka ei ole ollut asemassasi, ei pysty täysin ymmärtämään ja samaistumaan, mutta se rehellisyys antaa mahdollisuuden kasvattaa ymmärrystä.

Joka tapauksessa, tee juuri niin kuin parhaalta tuntuu. Älä pakota itseäsi mihinkään, mutta toisaalta kummilapsen näkeminen voikin sitten todellisuudessa tuntuakin hyvältä.
 
Tsemppiä täältä myös Penelle [emoji173]️ ymmärrän niin hyvin ton tunteen... Just niin kuin muutkin on sanoneet, sulla on oikeus tehdä just niin ku susta itsestä tuntuu parhaalta.

Täällä mennään dpo 11 ja pms parhaimmillaan eli pahimmillaan. Itkettää kaikki ja ärsyttää kaikki ja inhottava olo fyysisestikin. Tän perusteella uskoisin että menkat alkaa viimeistään torstaina, vaikea uskoa plussaan, vaikka pieni ääni taustalla kuiskailee että jospa kuitenkin? Yritän olla testaamatta perjantaihin asti, jos tätiä ei kuulu. Ne negat on aivan hirveitä.
 
Voi Turkoosi, tuo pms on niin kokonaisvaltaisen veemäinen tunne! Tsemppiä! Mä olin viime kierrossa kaks viikkoa ihan kuin rääkätty koiraparka. Tuntui niiiin surkealta kaikki ja vuoroin sitten taas maailman ärsyttävimmältä.
 
Mihin aikaan vuorokaudesta teette muuten ovistestejä?

Mä oon tehnyt nyt sillai 15-17 välillä, koska tuun silloin töistä kotiin. Jostain luin että aamupissa ei olis hyvä ja toisaalta ei ehkä ihan noin myöhäinen iltapäiväkään. Mullq on vähän ongelmallista saada testiä tehtyä töissä, jollen asiasta halua tiedottaa koko työyhteisöä.
 
Mä tein kans 3-4h pidätyksellä iltapäivällä töistä tullessa, mut h-hetkellä tein myös aamulla, koska mulla lh-piikki on aika nopea ja pelkäsin ettei jää kiinni jos testaan 24h välein
 
Mä teen 3 krt päivässä, aamulla, töiden jäljeen ja illalla, mullakin on nopea lh huippu ja livahtaa nopeasti ohi :) Niillä cb:n kahden hormonin ovistesteillä, missä on se vilkkuva hymynaama ohjeistetaan testaamaan aamupissasta.. ne on vaan aika kalliita :/
 
Mä tilasin Raskauskeijulta aikanaan niitä tikkuja, mihin saa ”tulpan” kiinni - siten pystyin testaamaan klo 13 iltapäivisin töissä. Mun kohdalla se toimi. Ihan aamusta ei kannata testata paitsi just Cb kaksoishormonitestillä.
 
Kiitos vastauksista. Ehkäpä mäkin teen useamman päivässä. Nuo tulpalliset olis hyviä, mut yritän periaatteestakin olla käyttämättä näihin testeihin hirveesti rahaa. Koska näköjään saan niitä tehdä kierrosta toiseen.

Nyt noi kuuluisat testit ihan negaa, mutta keho viestii muuta. Eli keho viestii jostain aivan muusta asiasta.

Otin tänään myös elämäni ekan Maca-kapselin. Jännittävää!

Joten here I go again. Mittailen lämpöjä, testailen ovista, syön Macaa.... kuumeisesti myös pohdin minkä sorttista tavaraa tuolta toosasta millonki tulee. On tää kyllä melkoinen suo....
 
Takaisin
Top