Raskaaksi 2017

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja heidukka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla on kans kunnon maailmanloppu menossa. Ei tosin tällä kertaa lapsettomuuden kanssa, mutta muun jaksamisen. Töissä on ollut samaan aikaan paras viikko ikinä, mut samalla raskin työtaakallisesti ja oon ihan loppu. Lisäks nyt on leikkauksesta 2,5 viikkoa ja yhtäkkiä alko vuotaan melko paljon. Koko ajan on ollu satunnaista tiputtelua, haaleeta tosin. Mut nyt tulee ihan kunnon verta ja yllättävän paljon. Siis jos menkkojen ei pitäis alkaa vasta kahden viikon päästä niin olettaisin että ne on nyt päällä! Lisäks päätä särkee ja oon ihan kiukkunen ja nekin puhuis menkkojen puolesta. Mut en tiedä. Ovulaatio tuli ihan ajallaan ja se oli vasta nyt alkuviikosta et millään ei kyl menkat voi olla päällään. Mikä tää vuoto nyt on? Missään vaiheessa leikkauksen jälkeen ei tullut näin paljon verta.

Vituttaa ja särkee päätä niin paljon, että tekis vaan mieli mennä jonnekin ja vaan huutaa.
 
Oi voi <3 tsemppiä tytöt!
Kannattaa surra rauhassa sillon ku harmittaa mutta sitten nousta taas takaisin elämään!

Kyllä se siitä taas lähtee :)

Itselläni ajatus että kolmatta lasta ei tule alkaa upota ja saada jopa kannatusta. Se näkyy eniten siinä että enää ei harmita. Tietenkin mun tilanne on täysin eri koska mulla on jo kaksi.

Koittakaa jaksaa!! Etenkin te kaikki ekaa ja tokaa yrittävät! Tekisin itsekin todennäköisesti kaiken mahdollisen jos ei olisi näitä kahta.
 
Mulla se suru ja lapsen kaipuu kiteytyy haluun ja tarpeeseen olla äiti. Välillä musta tuntuu, etten ole mitään, kun en ole äiti. Monella tapaa olen kateellinen toista kaipaaville, koska he sentään saavat olla äitejä. Näin lapsettomana ei oikein koskaan uskalla osallistua esimerkiksi kasvatusta tai lapsia koskevaan keskusteluun, koska kuollakseni pelkään kommenttia ”mitä sä muka mistään tiedät, kun sulla ei ole edes lapsia”. En tarkoita tällä vähätellä kenenkään toisen kokemusta tai kaipuuta toisesta lapsesta, mutta itse en osaa kuvitella, miltä tuntuu kaivata sitä toista, kun ei mulla ole sitä ensimmäistäkään. Olen varsinkin keskenmenon jälkeen joutunut käyttämään paljon aikaa uskoakseni, että olen arvokas ja kelpaan, vaikka en onnistunutkaan pitämään oman lapseni alkua hengissä enkä ole saanut yhtään lasta tähän maailmaan.

Mulla on ollut myös todella mustia hetkiä, kun olen miettinyt, mitä järkeä tässä elämässä on ilman lapsia. Nyt ihan viime aikoina olen onneksi nähnyt taas niitä hyviä asioita, jotka olin jo melkein unohtanut. Onneksi mulla on rakastava mies ja ihana koira, joille kelpaan just tällaisena:Heartred Ja onneksi olen saanut korjattua ainakin yhden epäkohdan maailman tuhansista vääryyksistä ja voin sanoa tehneeni maailmasta ainakin vähän paremman paikan. Jos ei musta jäisikään lapsia, niin ainakin olen saanut aikaiseksi jotain muuta.
 
Olen varsinkin keskenmenon jälkeen joutunut käyttämään paljon aikaa uskoakseni, että olen arvokas ja kelpaan, vaikka en onnistunutkaan pitämään oman lapseni alkua hengissä enkä ole saanut yhtään lasta tähän maailmaan.

Mulla on ollut myös todella mustia hetkiä, kun olen miettinyt, mitä järkeä tässä elämässä on ilman lapsia. Nyt ihan viime aikoina olen onneksi nähnyt taas niitä hyviä asioita, jotka olin jo melkein unohtanut. Onneksi mulla on rakastava mies ja ihana koira, joille kelpaan just tällaisena:Heartred Ja onneksi olen saanut korjattua ainakin yhden epäkohdan maailman tuhansista vääryyksistä ja voin sanoa tehneeni maailmasta ainakin vähän paremman paikan. Jos ei musta jäisikään lapsia, niin ainakin olen saanut aikaiseksi jotain muuta.
Click to expand...

Niin kovin tuttuja tunnetiloja!:( Juurikin toi epäonnistumisen ja arvottomuuden tunne.

Täällä tuntuu välillä, että elämän ainoat hyvät asiat löytyvät kotoa neljän seinän sisältä miehen ja lemmikin muodossa. En muista olitkohan itseasiassa juuri sinä Mrs R, joka kerroit mulle lemmikin vaikutuksista, kun ilmoitin, että meille on tulossa kissavauva.:) Hän on toden totta läsnäolollaan tehnyt maailmasta moninkertaisesti paremman paikan!<3

Alinahille ja muille harmaudessa velloville paljon tsemppiä! Ette ole ajatuksinenne yksin!<3

Mä jatkan negatikkujen ihailua, vaikkakin ihan luonnollista, kun eletään vasta dpo kasia. Mutta tokkopa tuo tuosta plussaksi muuttuu!
 
Mrs R, hyvin kiteytät ja avaat ajatuksiasi.
Voin kertoa, että kun on ihan aikuisten oikeasti lapseton loppuelämä näköpiirissä (ikää 40+ ja kaikki keinot jo käytetty moneen kertaan), suru oli mitä itsekin kannoin: millaiseksi elämäni muodostuu ”ulkopuolisena” jne. Edelleen se on välillä pinnalla, ja päivä päivältä kasvava kiitollisuus siitä, mitä lopulta saimme...
Täällä haettiin viimeinen kyytiläinen matkaan, joten piinapäivät päällä. 7-10 päivää, niin pääsee näkemään, mitä tuli.
 
Mrs. R:n kirjoitus voisi hyvin olla myös mun! Ja siihen kun lisätään endo ja kuukautishäiriöt niin naisellisuus on hukassa. Olen usein miettinyt, että mikä mun tarkoitus täällä on, jos musta ei ikinä tuu äitiä. En vaan tiedä.
 
Onnea Unicorn! En tiedä muistatko mua mutta ite plussasin tässä ketjussa vuos sitten. Silti on aina välillä täytynyt käydä kattomassa ootko plussanut! Ihanaa <3 tarrasukkia <3
 
Alinah, tsemppiä! Nyt teillä on hyvin hoidot viritteillä, niin toivoa on paljon!

Voi Pottu ja tuo vuoto! :( Pitäisikö sinun olla leikkaavaan yksikköön yhteydessä ja kysyä, ettei tuo olisi merkki mistään hoitoa vaativasta? Toki kun iso leikkaus takana, niin varmasti kuukautiskiertokin voi heittää isosti häränpyllyä. Jos keho katsoi ovun jälkeen, että ei ole paikat kunnossa vielä raskautta varten ja päätti ottaa pari viikkoa lisäaikaa?

Mrs. R, olisin voinut kirjoittaa ihan samanlaisen tekstin. Niin epäonnistunut olo, kun kolme raskautta alkanut, mutta yksikään ei ole edennyt edes siihen pisteeseen, että oltaisiin nähty syke... Tilanteeseen lisää tekee ahdistus, kun ei tutkimuksiin kuulu aikaa, että jos tässä välissä tulee raskaaksi, kaikki menee niin kuin ennenkin ja terveydenhuolto on vain että voivoi, yrittäkää uudestaan, kyllä se siitä. Mietin sellaistakin vaihtoehtoa, että ovat naikkarilla katsoneet keskenmenoni kemiallisiksi (vuodot alkaneet 6+0,6+0 ja 7+4) ja ettei niitä lähdetä tutkimaan, mutta kuitenkin siinä mielessä kivasti raskauksiksi, ettei tutkita myöskään lapsettomuutta... Sopisi hyvin tähän soppaan. Parin viikon päästä puolitoista vuotta yrityksen alkamisesta.

Dpo 9 ja en malttanut olla testaamatta (tosin vain halppis-Sofilla), kirkas negahan sieltä tuli, kuten odottaa saattaa. Nänneissä lievää arkuutta, toisaalta kissa tassutteli yöllä rintakehällä liiskaten tissejä... Meilläkin lemmikit (2 kissaa) kyllä selvästi kohentavat mielialaa, toisaalta kissaa sylitellessä tulee välillä tunne, että tämä taitaa tulla olemaan lähinnä vauvaa oleva asia elämässäni ikinä...

Niin ristiriitaiset tunteet plussaamisen suhteen. Toisaalta niin toivoo, mutta toisaalta on kauhuissaan, jos. Jos plussa sattuisi tulemaan, varmaan ensimmäisenä soittaisin terkkaan ja vaatisin välittömiä tutkimuksia/hoitoja ja jos ei onnistu, sitten yksityiselle.
 
Ei tämä plussa tosiaan autuaaksi tee. Pelottaa ihan älyttömästi.

Mrs.R, teksi voisi olla minunkin kirjoittama, on se vaan luojan lykky että on paikka jossa voi puhua kaikista tunteista!
 
ImageUploadedByVau Foorumi1530290454.689704.jpg


Jo ties monennenko kymmenennen kerran vannoin itselleni, että ei enää testejä. Ja nyt mieli tekee kepposia ja viivalasit nenällä näen ties millaisia viivanpaikkoja!:0
 
Mä kans tunnen itseni niin ulkopuoliseksi usein keskusteluissa, tänäänkin työpaikan lounastauolla puhetta oli ensin lapsista ja sitten koirista, mulla ei ole kumpaakaan ja en voinut osallistua keskusteluun lainkaan. Harmittaa niin paljon, että nyt kun elän vielä aikaisempia vuosia terveellisemmin ja nyt mulla onkin joku hormoonihäiriö. Nuorempana mun keho toimi kuin kello, vaikka välillä elin kyllä tosi epäterveellisesti ja syömiset, juomiset ja nukkumiset oli mitä sattuu..
 
Täällä alko tulee jotain rusehtavaa valkovuotoa.. :/ onkohan ihan normaalia? Ei kipuja.

Viimeks km alko kunnon holahduksella ja kirkkaanpunaisella verellä.. ja kipuja.
 
Unicorn, luultavasti ihan normaalia. Istukan muodostuminen ja monen näköiset muut syyt voi tuota aiheuttaa just ekalla kolmanneksella. Toivotaan, että jääpi tuohon ja saat jatkaa nautiskelumuudilla :)
 
Huutelen vaikka en olekaan tänne kirjoitellut mutta seuraan sivusta (imettävissä kuumeilijoissa oleskelen)

Unicorn17, mulla on ollut tuulimunaraskaus jossa alkoi keskenmeno pyyhittäessä punertavalla valkovuodolla ja sitten kunnon holahdus ja kipuja. Tässä loppuu saakka menneessä raskaudessa (10kk vauva nyt) oli pari viikkoa pyyhittäessä ruskehtavaa "vuotoa" ilman kipuja ja kaikki oli hyvin.

Toivon kovasti että sinulla on harmitonta tuo. Tarrasukkia:Heartred
 
Ihana kuuulla <3 nautiskelu on ollu vielä kaukana kun en oo antanu itteni iloita. Pelko km on kokoajan takaraivossa. Oon antanu itelleni luvan iloita vasta sitten kun nään tyypin ultrassa, että siellä varmasti joku on!

Toivotaan että tää on harmitonta. Alakerta on vähän arka kun on ollut hiivaa ja vähän on haavaumillakin.. vois johtua tietty siitäkin.
 
Itsellänikin oli koko raskauden ajan pelkoja milloin mistäkin. Totesin että sitä se on, huolen aiheet ei koskaan lopu, ne vaan muuttaa muotoaan ja tulee eri aiheista. Ei ne huolet ja pelot ole vieläkään loppuneet vaikka tyypin sai syliin saakka. Aiheet on erilaisia kuin raskausaikana mutta silloin ne alkoi ja jatkuvat hautaan saakka. Koitat kaikin voimin nauttia hetkestä, ne on ohikiitäviä, lapsen kanssa ja raskausaikana. Kaikkea hyvää kaikille yritykseen, raskausaikaan ja äitiyteen :happy:
 
Keväthosu sanoi:
Itsellänikin oli koko raskauden ajan pelkoja milloin mistäkin. Totesin että sitä se on, huolen aiheet ei koskaan lopu, ne vaan muuttaa muotoaan ja tulee eri aiheista. Ei ne huolet ja pelot ole vieläkään loppuneet vaikka tyypin sai syliin saakka. Aiheet on erilaisia kuin raskausaikana mutta silloin ne alkoi ja jatkuvat hautaan saakka. Koitat kaikin voimin nauttia hetkestä, ne on ohikiitäviä, lapsen kanssa ja raskausaikana. Kaikkea hyvää kaikille yritykseen, raskausaikaan ja äitiyteen :happy:
Click to expand...

Totta!! Ja ekat yöt / viikot synnytyksen jälkeen oli yhtä pelkoa! Mitään uutisia tai ohjelmia ei voinut katsoa.. Mä en meinannut uskaltaa silloin edes nukkua! :P

Kiitos!
 
Unicorn17 sanoi:
Totta!! Ja ekat yöt / viikot synnytyksen jälkeen oli yhtä pelkoa! Mitään uutisia tai ohjelmia ei voinut katsoa.. Mä en meinannut uskaltaa silloin edes nukkua! :P

Kiitos!
Click to expand...

Jep! Mä en nukkunut kuin erittäin pieniä hetkiä sen ekan viikon synnytyksen jälkeen. Sit vasta rupes nukkuminen onnistumaan hieman paremmin, kun kokoajan sitä tarkisti että vauva on hengissä ja kaikki on hyvin. Meillä nukuttiin eka yö kotiutumisen jälkeen ronskisti vaan kattovalo päällä kun pienempää valoa ei ollut enkä voinut nukkua pimeässä, enhän näkisi nopeasti että onko vauva ok. Mies lähti seuraavana päivänä ikeaan ja haki spöka-lampun joka on semmoinen otus ja siitä tulee sopivan himmeä valo. :angelic:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top