Danonina, meillä on yksi yhteinen ja miehellä edellisestä suhteesta yksi. Eli mies on sitä mieltä, että hänen lapsiluku on täysi.
Mää en aikoinaan tajunnut olevani raskaana, kun kierto oli ihan sekaisin ja edellinen kierto oli varmaan 45-52 päivää. Niin en tajunnut edes testailla, kun ovistesteillä en saanut ollenkaan siinä kierrossa tulosta. Oli eka kertaa käytössä silloin. Oottelin menkkoja alkavaksi, kun oli selkeät oireet. Oltiin mökillä ja yhtäkkiä tajusin, että ai juu, voihan syy olla jokin muukin. Eipä siellä testejä ollut tietenkään, niin tiukkaa teki, kun piti oottaa, että kotiin pääsee. Ja odotella vielä, että isompi lapsi menee nukkumaan. Neuvolassa ihmetteli, kun aikaa varasin, kun en yhtään tiennyt, millä viikolla voisin olla. Edellinenkin kierto kun oli niin sekaisin.
Ikinä en oo ennen tuntenut niin voimakkaasti ovista, kun nyt synnytyksen jälkeen ensimmäisiä kuukautisia ennen. Ei ois tikkuja tarvinnu
Mutta nyt tuntuu olevan kierto taas sekaisin, että saa nähdä, miten mieli heittelee. Oispa niin ihana, jos pääsis ees yrittään toista. Mulla ei toistaiseksi olis mitään paniikkia asian suhteen, se yrittäminen ois ees jännää
Nyt en nauti yhteisistä hetkistä, kun ahdistaa ja itkettää se, ettei ole mitään mahdollisuuksia tulla raskaaksi, paitsi tietty jos ehkäsy pettää, ja se taas ei oo oikein miestä ajatellen. Kyllä siellä se halu lapseen pitää olla miehelläkin