Raskaaksi 2016

Ite valmistuin kun oli esikoisesta alkuraskaus menossa. Omi rankkaa käydä koulussa tekemässä päättötyötä ja oksennella samaan aikaan. Mulla vielä ala jossa pitäisi olla tekemissä liottimien kanssa. (tietenkään en ollut) ja seki hankaloitti asiaa.. No mut enivei.. Ite katsoin parhaaksi miehen kanssa tehdä tähän väliin lapset kun valmistuin ja miehellä vakityö (tosin hänellä todella hyvä palkka).. Nyt kerkeen olemaan kotona niin kauan kun ipanoita tehään ja töihin kerkeen vielä senkin jälkeen.. Mutta tuo on totta, että jos alkaa miettii millon olis hyvä tehdä niitä lapsia, niin sellasta hetkee ei oikeesti tule. Raha ei saa ollalasten hankinnan tiellä, olen minä sitä mieltä. Tässä yhteiskunnasss on kuitenki asiat sen verran hyvin, että jos rahahuolia on ja on lapsia hoidettava niin yhteiskunta ei jätä heitä pulaan.
 
Pätkis: voi harmitus, mutt Juu eihän se välttämättä vielä oikein näytä kun dpo vasta 9...samoilla mennään, itse huomenna pissin tikkuun.:)
Mulla tosiaan vaan jotain ulkomaalaisia puikkotestejä. Ja sit liuskatesteistä firststeps, tuosta luin että näyttää usein virheellisesti viivanpaikkaa... Onko kellään kokemuksia? Tuo Clearblue viikkotesteri on myös...siinä sanotaan että voi näyttää jo 4 pv ennen kuukautisten alkamista.

Apteekin oma olisi varmaan se luotettavin :love017
Mutta en nyt pääse tästä millään apteekkiin.
 
Clearblue viikkodigi ei ole järin herkkä, oliko 20 vai 25 IU/ml eli ihan sama mitä useimmat testit ilmoittaa herkkyydeksi. Mulla oli käytössä ekassa testauksessa Predictor early ja OneStep 10 IU/ml. Toisille nämä on antanut viivanpaikkoja, mutta kaikki on yksilöllistä.
Lasten hankinnan suunnittelusta itse olen näin jälkikäteen sitä mieltä, että ei voi tietää, onko edes itsestä kiinni missä ajassa tärppää. Toiset raskautuu heti, toisilla menee 10-11 vuotta ennenkuin onnistuu tai ehkei onnistu koskaan. Siihen väliin kun sitten "suunnittelee", että kaikki menee optimaalisesti ... :)
Katjusha rv. 17+2
 
Tillikkä Oikeaa aikaa ei ole. Jos saatkin uuden työn niin mietit ettet kehtaa heti jäädä pois. Jos olet vakitöissä mietit miten ne pärjää jos jäät pois. Itsellä mietitytti tämä toisen yrityksen alussa että milloin on hyvä hetki tärpätä töiden puolesta ja kuvittelin että jos pian tärppää niin ei ole sen puolesta hyvä. No nyt kun yk 6 alkoi olen kyllä jo sitä mieltä että kunhan nyt vaan tärppäisi. Turha ajatella muita. Asioilla on tapana järjestyä. Jos tuntuu siltä että nyt on hyvä hetki niin anna mennä vaan! Aikaa on kuitenkin naisella rajallisesti saada lapsia.
 
En tiedä, kuuluuko tämä avautuminen nyt tänne, mutta tuntuu, ettei minulla ole kovinkaan montaa paikkaa, missä kehtaisin tätä vatvomistani käydä. Tosiaan tämä mahdollinen työttömyys tuli vähän yllättäen. Jos työsuhteeni olisi jatkunut, tarkoituksenamme olisi ollut mennä naimisiin kesällä 2017 (hääpaikat varattu jne) ja sen jälkeen alkaa yrittää lasta. Nyt kuitenkin näyttää, että niitä häitä ei voida tuossa mittakaavassa järjestää, jos en jollain ihmeen kaupalla onnistu löytämään heti uutta työtä.

Olen aina ajatellut, että menisin naimisiin ennen kuin saan lapsia, joten mietityttää vielä, miten oikeasti pitäisi tehdä. Tänään olen lähinnä vellonut itsesäälissä ja päätymässä siihen, ettei työttömäksi jäädessä ole järkevää alkaa lisääntyä. (Tiedetään, ettei se tosiaan välttämättä heti tärppää, mutta pakko siihenkin on varautua.) Tuntuu, että olen nyt aivan sekaisin näiden kaikkien ajatusten kanssa ja kaikki vaihtoehdot tuntuvat enemmän tai vähemmän huonoilta. Onko täysin vastuutonta alkaa tässä tilanteessa tehdä lapsia? Pilaanko urani, jos saan nyt lapsen, juuri kun valmistun myös opinnoistani?

Vaihdan tällä hetkellä mieltäni kaiken suhteen noin kolme kertaa päivässä ja kyse ei kuitekaan ole tässä tapauksessa enää siitä, minkä makuista jäätelöä ottaisi. Olenko ainoa, jolla on epävarmoja tunteita?
Mulla oli vähän samanlaisia tuntemuksia kun yrittäminen alotettiin. Mä oon ollut pitkäaikaisella sairaslomalla ja siks myös kelan sairaspäivärahalla, eli käytännössä työtön. Mietin kans aluks, että onko järkevää tehdä lapsi kun vain toinen on vakinaisessa työsuhteessa mutta yhdessä tuumittiin, että jos tuntuu molemmista ajankohta hyvältä oli töitä tai ei, niin yritys aloitetaan. Mä oon kans sillä kannalla, että työt tai niiden puute ei saa olla esteenä perheenlisäykselle. Suomessa asiat on sen verran hyvin, että vanhempainpäivärahat on hyvät näin "työttömällekkin" ja muutkin sosiaaliset tuet jos niille tarvetta ilmenee. Ymmärrän myös kun mieli muuttuu kokoaika, niin mullakin alkuun oli. Koko lapsen yrittäminen oli aluksi niin uutta ja ihmeellistä jonka vuoksi varmasti tunteet heittelee laidasta laitaan. Koita olla miettimättä asioita niin kovin pitkälle ja elät vaan päivä- ja kierto kerrallaan. Tsemppiä yritykseen! :)
Jennyhannele ja poitsu rv28+2 <3
 
Kiitos kaikille tsemppauksesta :) oon kans miettinyt, että jos vain jään odottelemaan täydellistä hetkeä, niin hedelmällinen ikä on nopeasti ohi. Lisäksi suoraan sanottuna olen viimeiset vuodet tahkonut niin hulluna töitä ja opiskeluja loppuun, että tuntuisi suorastaan helpottavalta jäädä siitä maailmasta pois hetkeksi. Lisäksi olen siitä onnekkaassa asemassa, että mieheni on todella innoissaan tästä lapsiajatuksesta. Ja hän on niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan tee hätiköityjä päätöksiä, joten voisin kai luottaa ainakin siihen, että toinen osapuoli on harkinnut tämän asian loppuun saakka :D Itse kun olen enemmän tuulella käyvää sorttia...

Pakko kyllä sanoa, että tuntuu jopa hullulta, että nyt kun tämä hetki - jota joskus nuorempana niin paljon odotin - on käsillä, en oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Ehkä pitäisi murehtia vähemmän ja antaa elämän viedä. Jos se tuo meille lapsen ensi vuonna, niin sitten mennään sen mukaan ja jos ei, niin sitten sopeudutaan siihen. :)
 
Tillikkä kuulostaa niin tutulta :happy: uutena vuotena panikoin miehelle sitä että aletaanko me nyt oikeasti yrittämään. Pelottavaa ja jännittävää ja se tunne että se hetki mitä olen pyöritellä mielessäni jo pari vuotta oli nyt siinä. Kyllä se eipäs juupas taisto päässä laantui parissa kuukaudessa :joyful: Tsemppiä!
 
Ainahan uusi on jännittävää ja ajoittain pelottavaakin, mutta ei sitä voi jäädä odottamaan sitäkään hetkeä, että kaikki on täydellisen valmista, koska sitä ei ehkä tule. Elämässä on paljon muuttuvia tekijöitä, minkä vuoksi kaikkea ei voi aina suunnitella tai ennustaa etukäteen. Mekin mennään sillä ajatuksella, että perhemme kasvaa, kun se on niin tehdäkseen - vaikka olosuhteet ja ajatukset matkan varrella muuttuvatkin. Joskus lapsihaaveet tekevät kipeää, kun ne antavat odottaa toteutumistaan, mutta kun muut asiat ovat hyvin ja peruselämä kohdillaan, on sekin mielekästä ja onnellisuutta lisäävää, vaikka jotain siitä puuttuiskin.

En usko, että meillä tärppää tässäkään kierrossa, koska ovis oli varsin huomaamaton ja välivuodot ennen sitä ohensivat kalvoja. Yrittää silti pitää, koska sen lopettaminen ei tule kysymykseen, jos mielii kohti haaveita ja unelmia. Ja onhan hoitoihin hakeutuminenkin yksi vaihtoehto, jos hedelmöittyminen kestää ja kestää. Varmaan ensi vuonna sitten hakeudutaan avun piiriin, mutta tässä vaiheessa vielä annetaan luonnolliselle tapahtumalle mahdollisuus. Aika rankkaahan se on pettyä kuukausi toisensa perään, mutta minkäs sille mahtaa, kun ei stressaaminen tai itsensä syyllistäminenkään ainakaan auta asiaa. Parempi siis vain elää päivä kerrallaan ja nauttia siitä, mikä on hyvin.

Ottakaahan muutkin nyt se asenne, että tuli mitä tuli, se kestetään ja eletään läpi. Tietysti tärppiä toivoen!

Plussatuulia ja positiivista mieltä!
 
Huomenna ja mukavaa sunnuntaita kaikille!

Täällä käynyt keskustelua työnteosta ja raskaudesta. Itse oon ollut jo 6 v kotiäiti.. Ei kauheasti nappaa työhönpaluu, viihdyn kotona ja ajatusmaailmani on se että lapset on vain hetken pieniä eli annan heille sen kaiken ajan. :):Heartpink

En sit muistanut tehdä sitä raskaustestiä, onko se nyt sitten enää mahdollistakaan...kun eikös aamuisin se tulos ole luotettava... Olen aika Uuno näissä asioissa vaikka neljä lasta jo löytyykin.
Mutta nyt olen todenteolla alkanut miettiä näitä asioita :wink

Viikkotesteriä ajattelin käyttää sitten vaan varmistukseen ja myöhemmin jos nyt ne viivat joskus saan..

T. Enisa dpo 10/27 yk2
 
Enisa, ehtiihän tuota vielä testata :) Jos testaat ennenkuin on 14 dpo niin suositellaan ekaa pisua. "Myöhässä" ollen voi testata mihin aikaan vaan, oletettavasti hcg niin korkealla että erottuu ... Tsempit ja testionnea!
 
Katjusha: tiedän, mutta kun on malttamaton niin on :bored: jos huomenna sitten aamulla. Kiitos tsempeistä.
Oliko täällä joku testaamassa tänään? Muistelen että jonkun piti...
 
Yksi kotiäiti haluaisi mukaan keskusteluun. :) Kierukka lähtee ylihuomenna ja seuraavalle raskaudelle annetaan lupa. En osaa puhua vauvojen lukumäärästä, kun kotona on kaksoset 13kk. :) Vauvavuosi oli hektinen ja raskas, mutta nyt elämä tuntuu sen verran tasaantuneelta kahden taaperon kanssa, että voisi tässä yksi (tai kaksi :D ) vauva mennä hyvin lisääkin.

Yritystä meillä ei varmaan kovin aktiivisesti tule olemaan, kaksi pientä pitävät jo itsessään siitä huolen, mutta jos tämän vuoden puolella jotain tapahtuisi..? Tuplia yritettiin yli vuosi ja välissä ehti olla yksi kkm, joten kovin nopeaa raskautumista en odota. Jonkun verran keskustelua olen taustalta seurannut, mutta kai se on oltava ihan virallisesti nyt yrittäjäkin.. :)
 
Tervetuloa Elaffy. :)

Kyllä minäkin muistan viime keväänä/kesänä rumpanneen mielipidettä että haluanko lapsen vai en. Halusin, mutta jännitti ja pelotti. Muistan sen päivän kun sain testiin plussan niin kädet täris ja pelotti kertoa miehelle asiasta. :hilarious: Pelotti että mies ei haluakkaan lasta ja lähtee lätkimään. mistä lie moinen ajatuskaan mieleen tuli kun yhteinen päätös vauvva asia oli. Alkuraskauden ajan jännitti ja pelotti että mihin soppaan sitä on ihtesä laittanut. :hilarious: Mutta raskauden edetessä pikkuiseen poikaan kiinnyimme molemmat. :Heartred ja ajatus vahvistui että todellakin haluamme lapsen. Ja nyt tämä tyhjän sylin tunne on niin valtava että haluamme molemmat kovasti vauvan.
 
Hei onko tämä nyt se ovisplussa! :woot: Kp 13/27-28, Raskauskeijun herkällä testillä. Onko nyt siis dpo-1 ja huomenna dpo 0? Kannattaako nyt sitte enää jatkaa testaamista?
 

Liitteet

  • WP_20160612_15_38_39_Pro[1].jpg
    WP_20160612_15_38_39_Pro[1].jpg
    990.7 KB · Katsottu: 175
Parasta onnea testaajille, toivotaan hyviä uutisia tuleville päiville :)!
Elaffy, onnea yritykseen, jospa sieltä teillekin hyviä uutisia tulee tulevina kuukausina :)
Janniliini, sympatiaa ... Sylin täytettä teidän perheeseen ja Plussatuulia puhaltelen ...

Villisilmä, onhan se ja oikein hieno sellainen. Tämän päivän ja huomisen ohjelma on siis baby dancing :) Testaamista ei tarvitse jatkaa, vaikka vois huomenna viel näyttää plussaa. Lasket dpo:t ihan oikein ;)
Baby dust to all!!
 
Peukkuja testaajille täältäkin! Ja tervetuloa uusille :).

Samaa mieltä olen edellisten kanssa siitä, että koskaan ei ole oikeaa aikaa vauvan tulla, jos kaiken täytyy olla valmiina. Vaikka olisi ammatti, niin voi olla että maailmankuva muuttuu äitiyden myötä ja haluaakin tehdä muuta. Tai mitä jos työpaikka meneekin konkurssiin äitiysloman aikana. Kaikkea voi sattua, mut pääasiassa elämä kuitenkin kantaa:Heartpink.

On. Täällä mennään kp 7. Me käytiin eilen sormuskaupoilla, kihlat olis tarkoitus julkistaa juhannuksena. Jännittävän kutkuttavan ihanaa aikaa :Heartred
 
Takaisin
Top