En tiedä, kuuluuko tämä avautuminen nyt tänne, mutta tuntuu, ettei minulla ole kovinkaan montaa paikkaa, missä kehtaisin tätä vatvomistani käydä. Tosiaan tämä mahdollinen työttömyys tuli vähän yllättäen. Jos työsuhteeni olisi jatkunut, tarkoituksenamme olisi ollut mennä naimisiin kesällä 2017 (hääpaikat varattu jne) ja sen jälkeen alkaa yrittää lasta. Nyt kuitenkin näyttää, että niitä häitä ei voida tuossa mittakaavassa järjestää, jos en jollain ihmeen kaupalla onnistu löytämään heti uutta työtä.
Olen aina ajatellut, että menisin naimisiin ennen kuin saan lapsia, joten mietityttää vielä, miten oikeasti pitäisi tehdä. Tänään olen lähinnä vellonut itsesäälissä ja päätymässä siihen, ettei työttömäksi jäädessä ole järkevää alkaa lisääntyä. (Tiedetään, ettei se tosiaan välttämättä heti tärppää, mutta pakko siihenkin on varautua.) Tuntuu, että olen nyt aivan sekaisin näiden kaikkien ajatusten kanssa ja kaikki vaihtoehdot tuntuvat enemmän tai vähemmän huonoilta. Onko täysin vastuutonta alkaa tässä tilanteessa tehdä lapsia? Pilaanko urani, jos saan nyt lapsen, juuri kun valmistun myös opinnoistani?
Vaihdan tällä hetkellä mieltäni kaiken suhteen noin kolme kertaa päivässä ja kyse ei kuitekaan ole tässä tapauksessa enää siitä, minkä makuista jäätelöä ottaisi. Olenko ainoa, jolla on epävarmoja tunteita?