Hihii, I'm back!
Katoin että melkein sata sivua ootte kirjottaneet, joten en nyt ala lukemaan kaikkea läpi. Kymmenisen sivua kahlasin takaspäin, mutta nyt oon vielä niin jetlagissa että menee omanapailuksi tämä viesti.
Kuitenkin hurjasti onnea ja vauvaliimaa plussanneille, tervetuloa uusille ja voimia niille jotka ovat kohdanneet tädin, painivat luovutusfiiliksen kanssa, tai parisuhdeongelmien, tai minkä tahansa.

Oma nimikin vilahti muutaman kerran, voi teitä ihania kun olitte jo kaipailleet.
Tauko teki mulle kyllä hurjan hyvää. Ei ole harmittanut, ettei tässä kuussa päästy yrittämään. Samaan aikaan kuitenkin vauvakuume ei ole laantunut yhtään. Näin pari yötä sitten unta, että kaveri oli raskaana (tämä kaveri ei oikeasti ole raskaana tai edes yrittämässä) ja mun piti valita tulevalle vauvalle pikku töppöset lahjaksi. Sitten mua alko itkettää hirveästi kun ei ole vielä omaa vauvaa jolle valita töppösiä, ja musta tuntuu että heräsin silmät kosteana. Silti valveilla ollessani en reissuintoisena kyennyt olemaan pahoillani siitä, että ei vielä tärpännytkään. Viiniä juotu ja muutenkin ollut tapahtumia täynnä oleva reissu, joten en tiedä miten olisin jaksanut esim. pahoinvoivana. Myöskään matkalla ei tullut samaa pahaa oloa kuin Suomessa aina kun näkee jonkun pienen vauvan kanssa. Tapasin jopa noin 7kk raskaana olevaa kaveria, ja olin vain vilpittömästi iloinen heidän puolestaan.
Nyt odotan kuitenkin innolla uutta kiertoa. Täti on ikävä kyllä unohtanut tapaamisen, yleensä mulla kierto 28-32 pv ja nyt vissiin kp34 eikä tätiä kuulu tai edes normaalia tuhruakaan. Tuntuu kyllä että menkat olis alkamassa mutta mitään ei näy. Varmaan matkajännitys syynä, mulla on ennenkin käynyt näin. Valemenkat ei edelliset voineet olla, koska kävin kierron puolivälissä gynellä ja eiköhän se viimeistään olis huomannut jotain.
Huh, mutta mahtavaa olla takaisin!
