Tuosta odottamisesta. Mulle jäänyt keskenmenosta inhottavat muistot piinallisesta odottamisesta. Aamulla neuvola, jossa sydänääniä ei löytynyt. Käskettiin soittamaan, että pääsis kunnan maksusitoumusultraan tarkistamaan asian. Soitan, päässy olis maanantaina (soitin siis torstaina). Ihan ku tollases tilantees jaksais odottaa 4 yötä!! No, itse maksavana asiakkaana sain ajan toiselle yksityiselle alkuiltaan. Elämäni pisimmät tunnit, vaistosin että kaikki ei oo hyvin. Olin itseasiassa vaistonnut jo aamulla, ennen neuvolaa. Yksityiseltä tyksiin, odotusta. Uus ultraus, odotusta. Lauantaina esilääkkeille, odotusta. Maanantaina osastolle tyhjennykseen. Koskaan ei oo neljä päivää tuntunut noin pitkältä, ahdistavalta.
Anteeksi synkistely, tarkoitus ei oo pelotella ketään!