Raskaaksi 2015

Täällä ois meneillään kp 28/?
Eilen otin asiakseni oikein laskea kalenterista ed. kuukausien kierrot ja ihan väärin olin muistanu. Viimeks ollu 26, sitä ennen 31, 29 ja 40. Ota näistäkin nyt sit selvää :D
Alunperin puhuttiin et kolmas saa tulla periaatteella tulee kun on tullakseen, mut eipä meistä sellaiseen ole, musta varsinkaan..Ois ollu niin kiva mennä rennoin mielin asiaa liiemmin pohtimatta, mut mähän stressaan varmaan itelleni samoin tein pidentyneet kierrot ja vaikka mitä ;)
Miehen patistin eilen syömäänvitamiinia et saadaan parempilaatuisia simppasia, niin raukalla meni maha ihan sekasin kun nappas multitabsin ja c-vitskun tyhjään mahaan! Soitteli töistä et nyt sit kärsii täällä paremmin voivien simppasten takia :D
Noh,viimeks mulla oli käytössä greippikuuri ja "pistin" miehen syömään foolihappoakin vitamaiinien lisäks, joten jos nyt vähän lunkimmin osais ottaa enkä alkais greippimehua juomaan ainakaan ihan saantien :)
 
Vähän myöhässä kommentoin Tyttötiikeri sulle, mutta I feel you! :hug013 Meillä alkoi vuosi sitten (kun aloin kuumeilemaan) keskustelut ensimmäisestä lapsesta ja pitkään sain vääntää ja järkeillä ennen kuin mies innostui ajatuksesta. Olin suoraan sanoen jo luovuttanut ja lopettanut asiasta puhumisen, kun yhdellä kerralla mies vaan ilmoitti, että kumeja ei enää käytetä :happy::Heartpink Tsemppiä sinne! Anna miehen ajatella asiaa rauhassa. Meillä tehosi parhaiten juuri järkisyyt (eli ikinä ei sitä täydellistä ajankohtaa/rahatilannetta tule olemaan) ja miehelle oli tärkeää että hän tavallaan sai tehdä sen päätöksen :wink Ja nähtävästi se ei todellakaan ole itsestään selvää, että se plussa pärähtäisi heti ekasta kierrosta (ja tämä on ehkä tullut miehelle hieman yllätyksenä). Kaikkea hyvää teille jatkoon :)

Voi kiivimamma! Vihdoin teillä on onnistanut!!! Olet todellakin onnesi ansainnut! Nyt vaan tarrasukkia, liimaa bodyja ja kaikkea mukaan pienelle :dummy::dummy1: Tsemppiä olojen ja miehen kanssa :Heartred

Milttis, todella mielenkiintoinen tarina sulla! Kiitos kun jaoit vähän erilaisen kokemuksen :)

Mariska, mitä sinne kuuluu? :)

Tikulle paljon tsemppiä ja haleja! :Heartpink

Lucky, olet ajatuksissa :Heartpink Rohkeasti ja asiallisesti toit oman näkökantasi esiin!

Tervetuloa kaikille uusille tähän mahtavaan porukkaan!


Ootte kaikki ihania ja käyn välillä kurkkimassa teitä :wink Pus pus! :grin
 
Täällä kärvistellään edelleen vauvakuumeesssa. Se vaan ei lähde kun on kerran tullut, eikä kyllä tarvikkaan.

Hymähdin ääneen tuolle Nyytin miehen kommentille kun voisin kuvitella ihan samat sanat mieheni suusta..

Ihana kun täällä monella on samoja ajatuksia, eikä miehet aina niin samalla aaltopituudella omien ajatuksien kanssa. Itse olen kans koittanut kertoa järkityitä ja ihan hyvin tuloksin. Ja siis siksi ihanaa että en ole ainut ihminen maailmassa joka toivoo että mies ymmärtäisi.

Omaa napaa... Elän pienessä haavemaailmassa jos se mies minullakin ihan itse jättäisi sitten kumit käyttämättä. En syökkään liuskaa loppuun vaan seuraaviin menkkoihin asti nii ei ainakaan mene sen takia kierto sekaisin ku lopettaa kesken kierron. Onkohan sillä ees merkitystä.

Päivärahat tuli ja meni! Kumpa löytys joku työ jo... täytyy alkaa tekemään kohta pikkusukilla bisnestä.. no hehheh.
 
Jokainen meistä tulee erilaisista lähtökohdista, mutta tavoite sama, mun puolesta täällä saa haaveilla raskautumisesta jokainen joka sellaisesta haaveilee! :)

On: lämmöt edelleen korkealla, kivana lisänä tullut närästys muutamana päivänä, ihan on joutunut samarinia ottamaan. Tänään siis kp 24/28-32 ja dpo 6 tai 7. Yhtään ei ole sellainen olo, että tästä kierrosta olis tärpännyt. Alapäässä ei ole moneen päivään ollut minkäänlaista tuntemusta.
 
minjelmiina, en ole ihan perillä että mikä tilanne teillä on (kun olen ollut foorumilta pois), mutta tsemppiä kuitenkin. Jos oikein ymmärsit niin ette vielä yritä vaan yrität vielä miestä taivutella? Mitkä pillerit sulla on käytössä? Ihan hyvä idea, että jätät pois niin, että menkat tulee normaaliin aikaan niin oot paremmin kärryllä luomu kierrosta sitten :) Tsemppiä työnhaun kanssa! Itse jäin viime kuussa työttömäksi ja lähetin yli 20 hakemusta ja sainkin töitä :grin

Itse olin ihan varma, että saisin haaveilla yksin vielä vuoden tai kaksi, mutta mies yllätti iloisesti. Pelkäsin jo, että hän ei halua lapsia ollenkaan, mutta hän vain pelkäsi (selvitäänkö rahallisesti, osataanko olla vanhempia, onko meillä enää aikaa vain toisillemme tai harrastuksille jne.) 5 tai 6 kk siis kuumeilin yksin, jonka jälkeen jätettiin nuvaring pois vaikeiden sivuoireiden vuoksi ja mulla oli tietty myös kuumeilu taka-ajatuksena :grin Siitä meni 1 tai 2 kk niin mies halusi jo jättää kumit pois. Tässä välissä en painostanut asian suhteen, yksi vakava keskustelu käytiin ennen miehen päätöstä. Kerroin faktoja naisen hedelmällisyydestä (olen kohta "jo" 28), siitä ettei se useimmiten heti edes onnistu (nyt on yk 7 menossa) ja että pelkään ihan samoja asioita kuin hän, mutta kyllä mekin onnistutaan jos kaikki muutkin tavalliset ihmiset meidän ympärillä onnistuu :) Eli nämä pointit ja se, että oltiin lopulta miehen kanssa asioista yllättävän samaa mieltä käänsivät miehen pään.

Toivottavasti tämä tarina antaisi tsemppiä kaikille teille, jotka vielä kuumeilette mutta ette ole saaneet miestä messiin. Itse etsin juuri tällaisia esimerkkejä vuosi sitten palstoilta kun kuume iski ja halusin miehen samalle aaltopituudelle :winkMiehet elää enemmän järjellä, kun taas me naiset tunteella, joten lyökää niitä faktoja pöytään niille teidän ukoille! :grin Ja antakaa ajatteluaikaa :wink

Ai niin, mitä muuten muurahaiselle kuuluu? Plussatuulia, olis sullakin jo aika plussata! :)
 
Minkä päivän te laskisitte kp1:ksi kun mulla alkoi tuhruttelu tiistaiaamuna ja semmoista jatkuin kolmepäivää. Nyt tänään on sitten tullut jo ihan siteeseen asti ja jo ihan punaistakin verta eikä pelkkää tuhrua. Onko nyt kp1 vai kp4? En osaa päättää.
 
Milttis, kunnon vuodosta lasketaan vasta kp 1 (näin ne vissiin gynelläkin neuvoo). Toi on niin tuubasta, kun tuhrutelee ennen menkkoja, mulla on ihan samaa :shifty: Lasken siis kp 1 siitä, kun vähäinen ruskea/punainen tuhru tai tiputtelu muuttuu kunnon vuodoksi menkkakipuineen päivineen. Mutta toi tuhru on mulla ainakin niiiiiiiiin lannistavaa :grumpy:

Edit. Sabetti ehti ensin :grin
 
Kiitos teille kaikille tsemppauksista ja sympatioista.
Ajattelin nyt kysyä mieheltä, että suostuisko se siihen jos alotettais yritys elokuussa. Vaikka heti tärppäiskin niin mies olis jo ehtinyt valmistua tai ainakin niin loppusuoralla koulussa, että sekään ei olisi enää esteenä.. toivottavasti edes se sopisi miehelle.. Mut aion kyllä silti yrittää kellistää mistä otollisiin aikoihin ja välttää niitä kumeja.... mutta toistaiseksi jään nyt taustalle seurailemaan muiden plussaamisia!
 
Tyttötiikeri, kuulostaa hyvältä suunnitelmalta :) Itse tein myös niin, että en todellakaan ottanut kumeja esiin hellänä hetkenä enkä myöskään niitä ostanut vaan mies sai hoitaa asian :grin Tiesi kyllä tasan tarkkaan mun mielipiteen :wink Tsemppiä odotteluun ja koittakaa nauttia toisistanne ja perheestä! :) Itse olen ollut täältä foorumilta ajoittain pois viikkoja/kuukausia plus poistin appsin puhelimesta ja se auttoi kummasti lievittämään mun kuumetta sekä stressiä.
 
Muurahainen, mulla vähän sama olo, eli tuntuu että nyt ei varmaan ollut se tärppäyskierto. Lämpöjä en oo mitannut, mutta oireet muuten lähes nolla. Viimeksi oli rintojen arkuutta ja nyt ei kyllä. No, toivotaan että meillä alkais oireet myöhemmin, jos kiinnittyminen ei vaan vielä ole tapahtunut. (No, mulla varmasti ei vielä, kun dpo4.)

Tyttötiikeri, mulle toi kuulostaa hyvältä kompromissilta, kumpa sun mies olis samaa mieltä.

Ai niin ja siitä luonnossa leikkimisestä vielä, toivon hartaasti että meidän lapset oppis asian. Itse oon viihtynyt suuren osan lapsuutta "takamettässä".
 
Varsin tuoreena foorumin käyttäjänä en tietenkään osaa sanoa, millaisia mielipiteitä täällä on aikaisemmin esiintynyt, mutta eiköhän tuo ole maailman luonnollisin asia, että kaikenlaiset pariskunnat ja yksineläjät voi sen oman lapsen haluta ja jokaisella pitäisi siihen oikeus olla. Sitä paitsi, kun lapselle usein se äiti on maailman rakkain, niin Beisla, teidän lapsesta tulee kyllä maailman onnellisin, kun sillä on kaksi äitiä. Ja Milttis, oot kyllä tosi rohkee nainen! Itellä oli samankaltainen varasuunnitelma muutaman vuoden päähän, ennen kuin tulevien lasteni isän tapasin. Ei kahden vanhemman perhe aina takaa lapselle onnellista lapsuutta; yh:lla, joka tarkoituksella vanhemmaksi ryhtyy, on ainakin alusta asti ollut vakaa tahto ja halu lapsen hankkimiseen, ja parasta lapselle on olla toivottu ja rakastettu. Ja saattahan se oikea kumppani kuitenkin sitten joskus siihen kaveriksi ilmestyä.


Mulla tuo miehen lapsentekoon suostuttelu oli jotenkin ihan ylimaallisen helppoa; ei tarvinnut järkeillä eikä puhuttaa, vaan kun ekan kerran otin asian puheeksi, niin pari päivää myöhemmin mies listasi jo parhaita kehtolauluja :cat:
 
Larissa Meillä tosiaan tilanne se että oli tarkoitus että keskustellaan kun on tuota microluton minipilleriä syönyt 4 liuskaa eli vielä tuonne kesälle asti. Mutta kerroin miehelle siitä et ois hyvä kiertojen tasaantua tai ainakin näkis millaiseksi kierrot muuttuu niin oli ok että jätetään ne sit piakoin pois ja saa mies huolehtia minne ruikkii :D mulle on ihan sama ;) mulla nyt vasta lähtee kolmas liuska tuota pilleriä ja ennen sitä oli mulla kans nuva mutta migreeni muuttui auralliseksi nii jätin sen pois..

Myös hän mainitsi että heti ku lainat pois ja pieni pesämuna niin antaa tulla vaan... arvatkaa haluanko töihin ja lainan pois! Tosin sitä on niin vähä jäljellä ja asia korjaantuis pelkästään auton vaihdolla paljon halvempaan. Eli ei nyt isoista asioista ole kyse.. laitoin jo auton myyntiin mutta ei oikein näin talvipakkasille ole monellakaan avolle tarvetta. Oon siis kahden auton loukussa :D eli menee ainakin sinne kevääseen. Ja ymmärrän ihan hyvin itsekin tuon miehen rahahuolen ja vituttaa mua suoraan sanottuna itsekin kun tuli laina otettua autoa varten vaikka oli ennen jo ihan hyvä.

Mut niin ne vaan muuttuu arvot elämässä. Ennen oli tärkeää autot ja niiden kanssa harrastaminen. Nyt on melkein yhdentekevää kunhan ois suht siisti ja turvallinen ajokki farmarina tietysti! :)
 
Tyttötiikeri sinähän sait miehen nopeasti käännytettyä :D mukavia uutisia. :)

Liliinan mies ihanan innokas! Vau :)

Minä puhuin miehelle jo vauvakuumeissani kolme tai neljä vuotta sitten, mutta minun mies halusi kans että molemmilla vakkari työ alla. Olisi se halunnut oman talonkin. Mutta se unelma siintää kauempana tulevaisuudessa. :) nyt se on kyllä mukana tässä, muttei kyllä noin innokas tai ainakaan näytä sitä :D
 
Meillä taas mies on ollut koko ajan se innokkaampi, mä olin se, joka halus ensin ammatin. No, esikoinen syntyi 1,5kk mun valmistumisesta, että aika helposti olin suostuteltavissa :D Tää kolmoshaave mullakin on kyllä ollut, mut näiden kaikkien mun raskausongelmien ja ympäristön painostuksen jälkeen olin jo valmis luopumaan siitä. Mies sai mut ymmärtämään, ettei muiden mielipiteet saa estää omien haaveiden toteuttamista ja että onhan meillä kuitenkin kaks tervettä lasta, ettei se raskaus nyt niin riskialtis ole. Lupas pyhästi sitten olla tukena ja auttaa, jos kolmaskin raskaus on samanlaista *piiip* kuin ne kaks aiempaa loppuun asti jatkunutta. Toivottavasti sitten myös pitää lupauksensa...kakkosta odottaessa se tuki ei kyllä mitään maailman parasta ollut, mut jospa tuokin ois siitä jotain oppinut :rolleyes:
 
Mä oon jäänyt kyllä niin ohi kaikesta täällä, kun isännän kanssa mennyt päivät ja yöt autoa rassatessa :D
Mutta nyt olisi TAAS Silv sun unikirjalle käyttöä! Oli tällä kertas uni oli tämänmoinen:

Oltiin kaverin pippaloissa ja kaaduin eteiseen. En enää päässyt ylös vaikka nostettiin, jalat ei pelannut yhtään ja ne oli tunnottomat. Yritin vaan nousta ja itkin vain kun en voinut.
Seuraavaksi olimme päässeet liikenteeseen autolla. Astuin ulos autosta ja jälleen kaaduin, enkä noussut. Jäin yksin ja yritin piiloutua poliisilta, mutten tiedä miksi. Itken vain mytyssä.
Seuraavaksi olen kotona. Sohvalla. Miehen kaveri on siinä sohvalla makaamassa ilman paitaa, ja kaveri oli ihan eri näköinen (paremman näköinen) unessa kuin oikeasti. Jäin halaamaan kaveria ja itkin koska jalat ei toimi. Miehen kaveri tuntui hieman siltä että yritti käydä iholle, muttei kuitenkaan. Ja niin uni loppui.

Tällästä jälleen. Mietin että onko tällä ja sillä edellisellä unella jonkin näköinen yhteys. Kyllä on harvinaista että näin paljon nähny unia taas :o
 
Mä olen vielä niin pihalla kaikesta täällä aiemmin puhutusta,niin Azalea millaisia sun aiemmat raskaudet oli?

Mulla meni raskaudet sinällään siedettävästi,vaik ei musta raskausaika mitään ihanaa ollu. Aina sattu jonnekkii,selkä oli ihan tuskan kipeä,olo väsyny ja voipunut. Kaukana oli olotila mistään raskaushehkusta :D Mut onhan se masu ihana ja lopputulos mittaamattoman arvokas :)
Yhtään normaalia synnytystä mulla sit taas ei oo. Esikoisesta meni vedet 35+4 ja jouduin sairaalaan,jossa poika leikattiin ulos 3pvää myöhemmin.
Kuopuksen synnytyksessä sain pahoja komplikaatioita ja vuodin niin sisään kuin ulospäinkin. Makasin monta päivää heikossa hapessa piuhoissa ja letkuissa,sain jatkuvasti veri ja plasmatankkauksia. Kävin kaks kertaa leikkaussalissa operoitavana ja pari kertaa kerroskuvissa. Vasta nejäntenä päivänä synnytyksestä pääsin osastolle vauvan luo. Yhdessä synnytystä seuranneista kontrolleista lääkäri kertoi minun tehneen sairaalaan vuotoennätyksiä. Kyseenalainen kunnia..
En usko et uskallan enää alakautta synnyttää..

Mut meillä on molemmilla vauvakuume,joten en anna pelolle valtaa vaan toivon joko rohkaistuvani,tai saavani suunnitellun sektion. Henkeäni en kuitenkaan halua vaarantaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top