Nyt vain pikainen omanapailu. Keksin eilen hyvän esimerkin millä selittää miehelle sen et miltä musta tuntuu, kun haluisin kaks lasta pienellä ikäerolla enkä sitä saa. Hetki siinä puhuttiin, ja pinnalle nousi kaikki muutkin ongelmat ja itkien menin nukkumaan. Mies ei halua vielä toista lasta. Sen mielestä se ei oo nyt järkevää. Tavallaan se onki oikeessa, mutta oon huomannut sen et on hyvin epätodennäköistä et meidän elämässä tulis ikinä sellasta hetkeä et kaikki olis täydellistä lapsen tuloa varten. Siis et olis niin paljon rahaa koko ajan, ettei tarttis laskea, olis niin iso kämppä, et tilaa olis vaikka muille jakaa, pystyis olemaan vaan kotona lapsen kanssa jne jne jne... Eihän meillä ollut esikoistakaan varten kaikki täydellistä, mut sitä oppii pärjäämään sillä mitä on. Mun mielestä me pärjättiin ihan samalla tavalla mm taloudellisesti ku oltiin kahdestaan, sen jälkeen kun hankittiin koira ja nyt kun tuli vielä lapsi. Sitä vaan jättää aina automaattisesti jotain vähemmälle kun pitää laittaa rahaa enemmän johonkin muuhun.... No joo... Mut mun äiti on huomenna tulossa muutamaksi päiväks meille, joten pieni hengähdystauko tähän tulee nyt joka tapauksessa. Sit ku äippä lähtee niin alkaakin melkein olla jo hedelmälliset päivät ja ovis käsillä. Pitää kattoa saanko miehen sänkyyn ilman niitä kumeja vai en....