Muurahainen, mistä tilasit digit ja mihin hintaan? Vingutin tänään Hulluilla Päivillä korttia siihen malliin, että pitää ihan tosissaan harkita et menisikö seuraava kierto sittenkin omien tuntemusten mukaan vai hymynaamojen kera...
Junttura, muistin jotenkin ihan väärin, kun luulin et sulla olisi yritys ihan aluillaan ja olisit vasta lopettanut hirmoniehkäisyn kans. Siksi tuli siis ihan omituinen kysymys ja kommentti!
Azalea, en usko että äitisi mitenkään pahalla tuota tarkoitti. Ne rakkaimmat on läheisimpiä, jotka uskaltaa ihan rehellisesti kertoa omista tunteistaan. Hänkin varmaan pelkää tyttärensä puolesta, koska kukapa tahtoisi omalle lapselleen mitään pahaa kokemusta ikinä, varsinkin jos sulla on ollut aikaisemmissa raskauksissa myös haasteita oman jaksamisen/voinnin kanssa. Raskaus kun ei (jollain kierolla tapaa toisinaan kuitenkaan valitettavasti) ole sairaus, johon löytyisi lääkettä tarjolle. Jännä juttu sinänsä, että näinkin alkukantainen biologiaan liittyvä mekanismi on edelleen monin paikoin täysin hallitsematon ja arvaamaton. Minä siis tavallaan ymmärrän äitisi sanat, ja pidän niitä vain rakastavan ja huolehtivan äidin tunteenpurkauksena. Mut en usko, että sun lapsesi nyt traumatisoituisivat, vaikka joutuisit vuodelepoon puoleksi raskausajasta (kuten Gatusa), tai synnytyksen jälkeen joutuisit ottamaan happea pidempään sairaalassa. Onhan totta, että kaikki tämä ihan konkreettisesti olisi pois jo olemassa olevilta ipanoilta, joten miksi tietoisesti haluta omien elämästä etäälle jo nyt (edellisiin raskauskikemuksiisi nojaten tämä olisi kai todennäköistä) kun heillä vielä kiinnostaa hengata sun kanssa? Miksi kaksi tervettä lasta ei riitä, miksi ei voi tyytyä siihen elämään joka jo on?
Mutta tunnistan tunteesi - ei meidänkään perhe tunnu kokonaiselta ja täydelliseltä vielä. Ja kun kerran lääkäritkin ovat todenneet, että hengenvaaraa tms kriittistä estettä ei ole, niin onhan se ihan teidän perheen sisäinen päätös, että oletteko valmiit kaiken tiedostaessa lähtemään "kävelemään heikoilla jäillä". Oikein varautumalla, ihan takuulla selviätte. Ja uskoisin kyllä, että äitisikin hyvää tarkoittaessaan on apuna.