Mikä tuo lista on? *ihan pihalla*
Mun raskauksista... Ekassa oksensin päivittäin (monestikin) 20+ viikkoa, jonka aikana laihduin 13kg (varaa kyllä oli, ei siinä mitään). Sen jälkeen olikin kyllä helppoa, ei edes mitään perusraskauksiin kuuluvia harmeja (ei turvotuksia, verenpainetta, selkävaivoja, painonnousua yms.), mut rv 33 alkoi, neuvolalääkärinkin mielestä ihan harmittomat, kivuttomat harjotussupparit. Se lääkäri kuitenkin kirjotti saikun äippäloman alkuun asti, kun työpäivien aikana en edes kertaakaan tuntenut vauvan liikkeitä mahan jatkuvan pingotuksen takia. Jäin saikulle rv 34+0, rv 35+0 kävin kuitenkin vielä pikasen tunnin keikan töissä, kun eivät olis selvinneet ilman. Sieltä suoraan menin neuvolaan, missä lääkäri kertoi kaiken olevan mallillaan, kohdunkaula täysmittainen, kiinteä ja kiinni. "Tämä ei ole tulossa täältä piiitkään aikaan." Rv 35+3 intouduin siivoamaan, oli siis oikein pakonomainen tarve. Petasin vauvan sängynkin valmiiksi ja pesin ja viikkasin kaappiin loput vauvanvaatteet (ja sain mieheltä pilkkanaurut, kun yli kuukauden ennen laskettua nuo tein :D ). Aamuyöllä 35+4 synnytys sitten alkoi ja illalla 35+4 oli vauva sylissä. Mitoin 2520g/46cm. Onneks kuitenkin kaikki meni hyvin. Tämä siis helmikuussa 2012.
Marraskuun alussa 2012 tein positiivisen raskaustestin. Mutta jo viikolla 6 se menikin kesken. Joulukuun alussa 2012 tikkuun ilmestyi taas kaks viivaa. Loppiaisena 2013 alkoi kuitenkin vuoto ja kesken meni, 8. viikolla. Siitä seuras kohtutulehdus antibioottikuureineen. Maaliskuun alussa tein jälleen positiivisen testin. Viikkoja oli 5+ jotain, kun taas alkoi vuoto. Ensin ruskeaa tuhrua, lopulta kirkasta verta hyytymineen. Raskaustesti kuitenkin napotti vahvasti plussana. Ultrassa rv 6+ näkyi pelkkä heikko syke. Lääkäri sanoi kyseessä olevan joko nuoremman alkion kuin viikkojen mukaan piti tai sitten kuolemassa olevan viikkojen mukaisen alkion. Sillä tiedolla lähdettiin kotiin. Kahden viikon päästä alkoi ihan tajuton pahoinvointi, päivystykseen asti jouduin, kun mikään ei pysynyt sisällä yli kolmeen päivään. Siellä sanoin, että haluan ihan ekana ultraan. Jos alkio on kuollut, ei ole mitään mieltä kärsiä pahoinvoinnista. Sieltäpä löytyikin ihan viikkoja vastaava tyyppi
Olin yön tiputuksessa ja aamulla kotiuduin pahoinvointilääkkeiden kanssa. Pahoinvointi jatkui taas 20+ viikoille, mut nyt sen lisäks ravasin ultrissa, kun vauva ei kasvanut viikkojen mukaan. Rv 26 sain supistuksenestolääkityksen ja sairasloman äippäloman alkuun, kun kivuliaita supistuksia oli päivittäin. Rv 35 lääkitys lopetettiin. Siitä lähtien supisteli säännöllisestikin joka päivä, ne kuitenkin aina jossain vaiheessa hiipui. Rv 36 käytiin jo synnärillä, kohdunsuu 1cm auki ja kätilökin arveli synnytyksen käynnistyneen. Aamuun mennessä kaikki kuitenkin tyssähti. Sama rv 37+5, silloin avauduin 2 senttiin, mutta taas se loppui kesken. En nukkunut sen viimeisen kuukauden aikana juurikaan, sillä iltaisin ja öisin supistelut oli pahimmillaan. Rv 39+2 menin ajoissa, jo klo 20.30, nukkumaan, kun kerrankin illalla EI supistellut. Yhdeltä heräsin vesien menoon ja klo 8 oli tyttö sylissä.
Nuo keskenmenot toki kummittelevat mielessä, mutta eniten pelottaa se, että mitä jos kolmonen syntyykin ihan liian aikasin, jos lääkkeet ei tehoakaan. Näiden kanssa pitää vaan elää, ei musta mitään konkreettista vikaa ole löydetty, joten kolmas raskaus voikin mennä vaikka ihan hyvin..
Mun raskauksista... Ekassa oksensin päivittäin (monestikin) 20+ viikkoa, jonka aikana laihduin 13kg (varaa kyllä oli, ei siinä mitään). Sen jälkeen olikin kyllä helppoa, ei edes mitään perusraskauksiin kuuluvia harmeja (ei turvotuksia, verenpainetta, selkävaivoja, painonnousua yms.), mut rv 33 alkoi, neuvolalääkärinkin mielestä ihan harmittomat, kivuttomat harjotussupparit. Se lääkäri kuitenkin kirjotti saikun äippäloman alkuun asti, kun työpäivien aikana en edes kertaakaan tuntenut vauvan liikkeitä mahan jatkuvan pingotuksen takia. Jäin saikulle rv 34+0, rv 35+0 kävin kuitenkin vielä pikasen tunnin keikan töissä, kun eivät olis selvinneet ilman. Sieltä suoraan menin neuvolaan, missä lääkäri kertoi kaiken olevan mallillaan, kohdunkaula täysmittainen, kiinteä ja kiinni. "Tämä ei ole tulossa täältä piiitkään aikaan." Rv 35+3 intouduin siivoamaan, oli siis oikein pakonomainen tarve. Petasin vauvan sängynkin valmiiksi ja pesin ja viikkasin kaappiin loput vauvanvaatteet (ja sain mieheltä pilkkanaurut, kun yli kuukauden ennen laskettua nuo tein :D ). Aamuyöllä 35+4 synnytys sitten alkoi ja illalla 35+4 oli vauva sylissä. Mitoin 2520g/46cm. Onneks kuitenkin kaikki meni hyvin. Tämä siis helmikuussa 2012.
Marraskuun alussa 2012 tein positiivisen raskaustestin. Mutta jo viikolla 6 se menikin kesken. Joulukuun alussa 2012 tikkuun ilmestyi taas kaks viivaa. Loppiaisena 2013 alkoi kuitenkin vuoto ja kesken meni, 8. viikolla. Siitä seuras kohtutulehdus antibioottikuureineen. Maaliskuun alussa tein jälleen positiivisen testin. Viikkoja oli 5+ jotain, kun taas alkoi vuoto. Ensin ruskeaa tuhrua, lopulta kirkasta verta hyytymineen. Raskaustesti kuitenkin napotti vahvasti plussana. Ultrassa rv 6+ näkyi pelkkä heikko syke. Lääkäri sanoi kyseessä olevan joko nuoremman alkion kuin viikkojen mukaan piti tai sitten kuolemassa olevan viikkojen mukaisen alkion. Sillä tiedolla lähdettiin kotiin. Kahden viikon päästä alkoi ihan tajuton pahoinvointi, päivystykseen asti jouduin, kun mikään ei pysynyt sisällä yli kolmeen päivään. Siellä sanoin, että haluan ihan ekana ultraan. Jos alkio on kuollut, ei ole mitään mieltä kärsiä pahoinvoinnista. Sieltäpä löytyikin ihan viikkoja vastaava tyyppi
Olin yön tiputuksessa ja aamulla kotiuduin pahoinvointilääkkeiden kanssa. Pahoinvointi jatkui taas 20+ viikoille, mut nyt sen lisäks ravasin ultrissa, kun vauva ei kasvanut viikkojen mukaan. Rv 26 sain supistuksenestolääkityksen ja sairasloman äippäloman alkuun, kun kivuliaita supistuksia oli päivittäin. Rv 35 lääkitys lopetettiin. Siitä lähtien supisteli säännöllisestikin joka päivä, ne kuitenkin aina jossain vaiheessa hiipui. Rv 36 käytiin jo synnärillä, kohdunsuu 1cm auki ja kätilökin arveli synnytyksen käynnistyneen. Aamuun mennessä kaikki kuitenkin tyssähti. Sama rv 37+5, silloin avauduin 2 senttiin, mutta taas se loppui kesken. En nukkunut sen viimeisen kuukauden aikana juurikaan, sillä iltaisin ja öisin supistelut oli pahimmillaan. Rv 39+2 menin ajoissa, jo klo 20.30, nukkumaan, kun kerrankin illalla EI supistellut. Yhdeltä heräsin vesien menoon ja klo 8 oli tyttö sylissä.Nuo keskenmenot toki kummittelevat mielessä, mutta eniten pelottaa se, että mitä jos kolmonen syntyykin ihan liian aikasin, jos lääkkeet ei tehoakaan. Näiden kanssa pitää vaan elää, ei musta mitään konkreettista vikaa ole löydetty, joten kolmas raskaus voikin mennä vaikka ihan hyvin..
) plussaa vielä tästä kierrosta, se olis jo vähän liian tehokasta raskautumista, vaikka se toki mulle helppoa on aina ollutkin. Imetän kuitenkin vielä tota kakkostakin 2x päivässä, se loppuu ens kuussa, kun neitonen täyttää vuoden.
