Täällä on kyllä tunteiden koko kirjo. On surua ja murhetta keskenmenoista, parisuhteesta, lekureista yms. Ja toisaalta ihania iloisia ja valoisia uutisia ja asioita, kuten plussia (ovistikkuun tai r-tikkuun), ihania neuvolakäyntejä, ultrakuvia, tai muuten vain elämästä nauttimista. Antaa paljon että saa elää mukana näissä!
Meilläkin menee niin että minä yritän tosissani ja mies on "tulee sitten kun on tullakseen" -asenteella. Utelee kyllä nytkin aktiivisesti että joko alkoi menkat, millon testataan seuraavan kerran yms.
Nyt kp43 menossa, ei menkkoja. Alamahavihlaisut jatkuvat, oli viikonlopun vähän vähemmällä, mutta nyt palanneet takaisin. Muka huonoa oloa pukkaa myös välistä. Kaksi negaa testattuna kp 35 ja 40. Tänään en ehdi apteekkiin, mutta jos huomenna hakis testin ja tekis sen sit ke aamuna. Kait pitää sit soittaa gynelle, että mitä tää oikein on...