Lucky, mä komppaan nyt edellisiä ja kysyn kans, et ootko varma et oot onnellinen? Muistan tammikuusta asti täällä olleena kuinka miehes käyttäytyy aika-ajoin aika sikamaisesti.. Mun mielestä kestät ja siedät huonoo käytöstä tosi paljon... Toki jokaiseen suhteeseen mahtuu omat riitansa ja murheensa, mut ootko varma että toi on sellasta mitä haluat kestää jatkossa?
Mulla ja eksällä oli myrskyjä, ja huomasin melkosen usein ajattelevani että kestänkö tätä oikeesti, pitääkö mun kestää, muuttuuko asiat mihinkään ja sit päälimmäinen ajatus oli loppuvaiheessa et vaikka elämässä riittäis vuosia vielä vaikka muille jakaa, elämä on liian lyhyt tuhlattavaks niin, et on koko ajan huono olla, on enemmän huonoo kuin hyvää. Ja se ajatus anto sit voimaa siihen päätökseen jonka tein vaikka tiesin että mun pitää niinollen lykätä lapsihaaveita, haaveita omasta kodista jne. Tein päätöksen, lähdin ja nyt en vois olla onnellisempi.
On mies joka ymmärtää mun arvon, joka kyllä sekin päästelee suustaan välillä asioita, jonka takia mieli pahottuu, mutta osaa pyytää anteeks ja suhteessa on paljon enemmän hyvää ku huonoo.
Mikä painaa sulla vaakakupissa enemmän? Oma ja esikon onnellisuus erossa miehestä joka selkeesti ainakin kertomasi perusteella tekee elämästä aika-ajoin vaikeaa, vai se että ne hyvät puolet joita teidän suhteessa on peittoaa ne huonot, vai peittoaako?
Kiivi, ihana kuulla et menee noin hyvin nyt miehen kanssa :)
ja jos sinnekin plussa tulis!
2 lasta ja 2 aikuista, onneksi ei henkilövahinkoja mut kaikki menny palossa.....
Onko sulla oikeesti hyvä olla? 
