Tuli tuossa mieleen että kun ainut lapsi on teini-ikäinen, kohta jatkaa jatko-opiskeluiden perässä ja alkaa etsimään omaa kämppää niin minulle tuli ahdistus tyhjänpesän syndroomasta. Olen vielä liian nuori siihen ja en oikein tiedä mitä tekis jos lisää lapsia ei kuulu.
Exän kanssa (lapsen isän kanssa), yritimme vuoden kierukan poistosta, eikä perheenlisäystä kuulunut. Erosimme, joten asiat jäi sikseen. Nyt monen vuoden jälkeen kun nykyisen miehen kanssa yritetty jo kolme vuotta, eka leikkisästi että milloin pamahtaa ja nyt syksystä enemmän tosissaan niin kyl sitä itkua monesti tulee kun tajuaa että mitäs jos tämä nyt olikin tässä ja jatkossa perhe vain koostuu minusta, miehestä ja kissoista. Voihan itkuparku.
Noh, ovis bongattu vihdoin. Pitää vaan käyttää tuota Clearblue digiä, koska noi tikut on epämääräisiä ja helpompaa jos jokun laite sen oviksen tunnistaa ja itse ei tarvi tihrustella. Huonosti nyt yritelty kun kumpainenkin kipeä ja väsymys painaa, sen takia ajatukset hieman pyörii synkeimmissä fiiliksissä.
Tuli toissa iltana vaan mietinneeksi että tätäkö nyt se mun elämäni on, ovisten bongausta, testien jännäystä ja toivomista että joskus tärppäis tai tulisi vastaus miksi lasta ei kuulu. Ja sitä miten moni ihminen minun elämässäni ei tiedä tästä yrittämisestä ja paineesta mitä on. Nyt vihdoin ymmärtää sen miten viiltää kun joku kysyy oletko harkinnut tekeväsi lisää lapsia tai noh millos meille tulee vauva yms.
Jopa viime keväänä uskouduin luulluille ystäville yrittämisestä ja jostain syystä nämä ihmiset luulivat ja olettivat että yritän mieheni takana, vaikka kaikki ne vuodet ihan tietoisesti olemme yrittäneet. Mutta ainakin tajusi etten halua olla sellaisten kanssa tekemisissä jotka elävät ikuisessa teinidraamassa vaikka ovat jo erittäin aikuisia ihmisiä. Varsinkin kun itsellänikin teini-ikä jo erittäin kaukana! En vaan ymmärrä miten ihmiset voivat olettaa että kaikki lapsia kaipaavat ovat jotenkin epästabiileja ihmisiä jolloin kaikki pitää tehdä sen eteen saippuadraama tyyliin. Tuo tapaus oli erittäin outo ja miehen kanssa ihmeteltiin että mitä helkuttia oikein tapahtuu. Noh, mutta onneksi heidän kanssaan ei tarvitse olla tekemisissä.
Mieheni on tulee jos on tullakseen ja katsotaan, eli rauhallisempi. Itse reagoin vaan niin emotoniaallisesti asiaan ja kaikki nyt heti.
Ihme ailahteleva mieli nyt.
/endoff purkaus