Avaudun minäkin omasta puolestani siksi kun tuli olo että se olisi nyt paikoillaan nyt kun on selvää etten ole yksin tämän asian kanssa, eli aloin seurustella (tavallaan yhä nykyisen) miehen kanssa oikeastaan prikulleen kaksi vuotta sitten ja silloin oli kesä 2012 ja kiihko, tulin raskaaksi alku syksystä 2012 elämäni tiedettävästi ensimmäistä kertaa (18-vuotiaana) ja huomasin tämän menkkojen myöhästymisellä.. en osannut ottaa koko raskautta vastaan ja käyttäydyin kuin mitään ei olisi tapahtunut, en iloinnut enkä surrut, ei tullut mieleenkään mitään rv:tä laskea en tiennyt niistä mitään silloin enkä koskettanut mahaa, en tuntenut mitään muuta kuin pientä katumusta ja hämmennystä enkä edes tiennyt mikä on ovulaatio.. no se meni kesken viikolla 6-7 en tiedä tarkkaan mutta tavaraa tuli paljon ulos ja kivut oli saatanalliset ja myös silloin sain ekat paniikkikohtaukset joita ei onneksi ole tullut kuin pari kertaa sen jälkeen, nyt ei pitkään pitkään aikaan (päivystyksessä sain lääkettä piikillä) = spontaani keskenmeno. me ei yritetty sen jälkeen ja seksi jäi todella vähälle kiihkeän kesän jälkeen, tilanne oli outo koska tuore suhde, mä en halunnut edes tulla raskaaksi ja olin muutenki täysin eri ihminen silloin kuin nyt, todella lapsivastainen ja free life forever young meiningillä, lieneekö se ikä siinä vai mikä.. no tämän saman miehen kanssa alkoi lämmetä ajatus sitten talvella 2012 että hei mitä jos oikeasti oltaisiin perhe, tuli kauhealla puuskalla vahva tunne että haluan sittenkin vauvan, haluan raskaaksi ja haluan sitä kaikkea mitä en osannut arvostaa ennen keskenmenoa.. haluan sen plussan testiin, sen mielettömän tunteen. noh yritystä jatkui ainakin kesään asti 2013 ja sain plussan jonka vuoksi kesällä menin gynelle joka sanoi etten ole raskaana ja että ihan normilta vaikutan gynekologisesta näkökulmasta, karvas pettymys.. lienee kemiallinen koska plussa ei vahvistunut ikinä ja menkat tuli.. hohhoijaa noita kemiallisia tai mitälie haamuja mulla riittää. kesällä sit alotin pillerit kovan vauvakuumeen kourissa, se gynen tuomio oli liikaa, aloin seota ja tulin ihan hulluksi sen vauvakuumeen kanssa, paras ystävä raskautui ja olin niin kateellinen
söin pillereitä ajatuksella " en tule ikinä raskaaksi, helpompaa elää kun on varma ehkäisy eikä tarvitse pelätä tai jännittää aina josko nyt tärppäis" enkä syönyt sitten kuin kuukauden, jäljelle jäi 2 lätkää epilsuja zoely nimisiä (sain ehk.neuvolasta 3 lätkää ilmaiseksi) sitten se yritys jatkui toden teolla.. otin selvää ovulaatioista, luin kaikki raskausviikot läpi, aloitin foolihapot ja mamat, lopetin passiivisen tupakan polton, en juonut kuin tosi harvakseen, välttelin roskaruokaa, yritin kuntoilla, kävin kaikki poppakonstit läpi ja EI.. ei mitään.. kunnes loppukesästä 2013 sain clearbluen manuaaliseen + eli ristin/plussan joka jäi vajaaksi yhdestä kulmasta (luin että voi merkata ovistakin jos näin käy) mutta kuvittelin että tässä se nyt on, vihdoinkin raskaus.. mutta paskat, ovulaatio se taisi olla johon testi reagoi ja menkat alkoi ylläriylläri. sen jälkeen yritys jatkui ja kuvioihin tuli oviksen tikutus ja myös silloin tein profiilin TÄNNE marraskuussa 2013. greippi ja punkku jutut, peppu ylös tekniikat ja kaikki mahdollinen mitä täällä käytiin läpi kokeiltiin, sain joulukuussa cb digiin raskaana 1-2 mutta sekin muuttui menkoiksi, vitutus oli niin paha että muuttui masennukseksi ja elämänhalun loppumiseksi, samaan aikaan mieheni sisko tuli raskaaksi (miehen sisko koki kaksi keskenmenoa ja ollaan suht samanikäisiä, yrittivät yli vuoden, kuumeiltiin salaa samaan aikaan, pieni kateus iski) ja samaan aikaan myös majoitimme viikon viimeisillään olevaa mieheni veljen naista jonka raskautuminen oli näitä "kun katsoo mieheen tulee raksaaksi, eli kerrasta" ja tämä nainen on mua kaks vuotta nuorempi!.. voi herraparatkoon miten mä kestin! ja tammikuussa 2014 aloitin taas epilsut, toinen lätkä meni siinä, söin vaan yhden kuun satsin siis ja jätin sit siihen sen kolmannen heitinki sit roskiin.. varmaan jotkut täällä muistaakin.. ne ei sopineet mulle ja ne aloitin siksi kun tuli taas se ei tästä mitään tuu alan elää elämääni eri tavalla ja alan haaveilla jostain muusta kuin perheestä ja vauvasta ja äidiksi tulosta, raskaudesta.. siitä on nyt 7-8kk kun lopetin noi pillerit.. karulta tuntuu ja hiljaiseksi vetää, ei vieläkään raskautta vaikka tammikuun eli pillerikuun jälkeen yritettiin kuitenkin joka kuu.. paljon on tapahtunut, paljon on muuttunut parin vuoden aikana, olen kasvanut henkisesti PALJON, monta kyyneltä, monta unetonta yötä miehelle itkua tihrustaen miksi taas menkat alkoi, miksei me onnistuttu? en tiedä..
Ei muuta kuin tsemppiä rakkaat foorumilaiset, elämä antaa meille vielä paljon hyvää.. ainakin TEIHIN mä uskon
itsestäni mä en tiedä jotenki höntti olo..
Olen iloinen ja onnellinen. Toivon kaiken sujuvan hyvin :) Oltiin tänään vähä talkoilemassa anopin tykönä. Voi kun olisi niin mieleni tehnyt kertoa uutiset, mut ajateltiin et jos vaik tapahtuu jotain.. No Anopilla on synttärit ensi kuussa, et jos vaikka silloin olis jo jotain konkreettista näytettävää tuolloin. Kuinkas muuten milloin ultrataan ekan kerran? varasin ekan neuvolanki olis 28.7 silloin mennää jos oikein ollaan laskettu jollain vk 7. 
Eli näillä näkymin testailemaan pääsen tosiaan juuri, kun loma alkaa, mikäli vuoto ei ala ennen sitä. 
