Mukava kuulla, Dawwe, että olosi on hyvä. :) Toivotaan, että uusi tärppi käy pian ja sujuisi ongelmitta!
On. Luvassa avautuminen! Tänään on kp 20, dpo 6. Kyttään itseäni ihan koko ajan ja jatkuvasti ja analysoin kaikkia pikkumerkkejä, jotka voisivat kieliä raskaudesta. Jotenkin oli alkukierrosta ihan sellainen olo, että tämä on se kierto ja onnistutaan vihdoin. Jotenkin kummasti ne ajatukset ovat vajonneet pohjamutiin ja olen jo valmiiksi itkenyt surkeuttani.. Ei sillä lapsellakaan ole nyt niin merkitystä, mutta koen aivan valtavaa epäonnistumista tällä hetkellä. Tiedän, että en voi itse juuri vaikuttaa raskautumiseen, mutta silti se tuntuu henkilökohtaiselta. MINÄ en voi onnistua. Leuka rinnassa odotetaan sitä syyskuun reumapoliaikaa, jos vaikka keksisivät jonkun syyn tähän ongelmaan tai voisimme päästä edes tutkimuksiin. Tekee rahallisesti melko tiukkaa lähteä yksityiselle puolelle, mutta sitten täytyy vain punnita, mikä on minkäkin arvoista..
Sitten ovat vielä nämä kaikki muka-oireet, joita kehittelen itselleni. Vielä olisi reilu viikko aikaa taistella oman päänsä kanssa ja takoa sinne vähän järkeä. Tai no, ehkä järki palaa, kun täti saapuu.
Lapsiajatusten vieroitushoitona kehrään lankaa ja neulon. Neulon pakonomaisesti, kun muuten ajatus ei pysy irti raskaudesta. Ainakin saa sukkia ensi talvelle. :D
Ainoa, joka mietityttää, on tuo jatkuva alamahan kipuilu. Vasen munasarja on huutanut hoosiannaa nyt ties jo kuinka pitkään.. Jos jokainen kierto on tällainen huonolla tuurilla vaikka kuinka pitkään, vaadin kyllä sterilisaation hyvinkin pian. Miten te muut kestätte tällaista kipua, kun suurimman osan kierrosta joku yrittää porautua kroppasi läpi tylsällä terällä?