loora84: Joo kyl se noi hormonit vaikuttaa vähän liiankin kanssa tähän naisena olemiseen, huoh. Joillakin enempi ja joillakin vähempi.
Pömpylä: Mäkin täältä peukutan tärpin puolesta!!
dawwe: Mä muutin porvoosta pois aikanaan vanhempieni mukana ja espoossa en viihtynyt ollenkaan... Ex-mies oli kotoisin täältä seudulta, joten tänne sitten suunnattiin yhdessä (ensin mies muutti mun perässä vuodeks espooseen kun olin vielä alaikäinen). Nyt nelisen vuotta turuuus, ja kyl mä varmaan tänne jään (no, eiköhän omakotitalon hommaaminen jo siitä kerro
)
s1n1: Voihan sanonko mikä! Toivottavasti lääkityksestä on hyötyä ja pääsette kattelemaan paria viivaa testissä piakkoin!
iines86: Jee, ovis!! :) Mä en osaa sanoa tuohon primojen vaikutuksesta ovulaatioon, mutta lukaisin tuossa viikon aikana kaksplussan terolut-mimmien keskustelun melkeen läpi, ja siellä monet oli teroluteja ottanut myöhempään kun määrätty, aloittaneet oviksen jälkeen vasta. Saitko kaapattua ovista testeihin?
Talletuksia tuli tehtyä?
Melkeen voisin itse miettiä tossa tilanteessa soittavani primot määränneelle gynelle ja kysyväni asiaa... Mut tosiaan mä nyt olen tän vastauksen kans vähän myöhässä ehkä :)
Joo, tiedän et tuhru voi olla raskauden merkki, ja ei välttämättä kyse edes kiinnittymisvuotoa, vaan oon huomannut tässä, et joillain saattaa tuhrua tulla hyvinkin, vaikka raskaana oliskin. Musta vaan jotenkin tuntuu et se olis ehkä ennemmin ihan vaan tuhrua ennen sitä varsinaista punaista...
elya: Ihan noin nopeasti ei välttämättä kyllä merkkejä raskaudesta tule, ne tulis varmaan suunnilleen noin viikko ennen oletettua punaista tätiä :)
kiwibird9: Ihailtava asenne
Pidä tuosta kiinni!!
jampula: Pahoittelut punahilkan vierailusta...
tsemppiä uuteen kiertoon!
freyja86: Toivottavasti nega on väärä hälytys ja plussa pärähtääkin! Koita malttaa
bluerose ja gatusa: Paranemisia!! :)
ommoonappoo:
Ristiriitainen fiilis!!
Eilen oli tuhruvapaa päivä, tänään jälleen yksi pieni rusehtava tuhru. Eilen kippasin kurkkuuni viimeisen terolutin, ja nyt vaan odotellaan missä mennään. Nännit yhä kosketusarat.
Viime yö oli jokseenkin levoton. Ennen nukahtamista tuntui, ettei tissit asetu millään "hyvään asentoon", ja päädyin nukkumaan selälläni pidellen tisseistä kiinni. :D Tuntui, että vaikka olin unessa, et olisin ollut puoliks hereillä. Näin hyvin monenlaisia erilaisia unia, yhdessä me saatiin miehen kanssa pieni poika, jonka puin ihanaan vaaleansiniseen velourpukuun, oli varmaan päivän/kahden ikäinen, ja katselin että kyllähän nyt kelpaa. Sit näin unta, että menin vessaan ja huusin miehelle että verensekaista juttua tulee. Seuraavaks tein raskaustestiä, johon pärähti kaks viivaa ja kiljuin onnesta...
Aamulla herätessä järkyttävän väsynyt olo, tuntuu että jokaisen noiden unien välissä käväisin hereillä jostain syystä.
Onhan se punahilkkakin tervetullut, pääsee vähän kuin tutustumaan omaan kroppaan uudestaan, tuliskohan ovulaatiota... Pääsis siihen yrittämiseen mistä niin on haaveillut pitkään. Nyt on varattu lämpömittari ja se sylkiovulaatiotesti yöpöydälle, että sit lähtee tutkiskelu. Muistelin että kaks vuotta sitten kun kävin lääkärin määräämissä verikokeissa, hän mulle mahtoi todeta, etten ainakaan verikokeiden mukaan ovuloinut. Mua pelottaa kyllä ihan mielettömästi, että sitä ei vaan tule.
pelottaa etten koskaan saa sitä kahta viivaa r-testiin
Jälleen naamakirjan avatessani päivitys rv sitätätätota, jälleen yks kavereista saa lapsen.
Ne nippaa pahasti, ja eilen koulussa jälleen luokkatoveri mainosti kovaan ääneen raskausoireitaan.
Sitä nyt on kuitenkin jatkunut jo viikkoja, eikä loppua näy. Huomionkeskipiste, argh
Okei... oliskohan tää tämmöinen tunteiden heittelyolo ennakointia punahilkasta....
Anteeks vuodatuksesta...