Anis, tiedän tunteen. Meillä tärppäsi vasta 11kk yrittämisen jälkeen ja oma kiertoni on melko lyhyt, joten yrityskertoja taisi olla vähän useampi. En ole laskenut. Päätin, että jos tästä kierrosta ei tärppää, soitan lääkärille ja lähdetään sille tielle. Hassu juttu kävi ja olinkin jo noiden ajatusten aikaan raskaana. :) Se tosin ei ollut kovin pitkä ilo, sillä raskaus meni kesken 8+4. Nyt odotellaan, että kierto alkaisi. Tänään kp 29/25-27. Eli tsemppiä paljon yritykseen! Kärsivällisyyttä se vaatii ja itse uskon, että kaikella on tarkoituksensa - myös sillä odotettavalla ajalla. Se ei tosin helpota yhtään siinä vaiheessa, kun on se "minulle kaikki heti nyt" -olo.
Onpas
Janehin masu jo iso! Ihana!
On. Täällä ei mitään maata mullistavaa ole tapahtunut. Mahaa vähän juilii ja päätä on tänään särkenyt. Muuten olo on ihan normaali. Kohta lähden tallille katsomaan heppoja ja ratsastamaan. Se on terapiaa ihan kaikkeen, kun siellä ei voi ajatella yhtään mitään muuta. Uutta testiä ajattelin tehdä varmaan maanantaina, mutta tietenkin toiveissa olisi, että täti sieltä voisi saapua jo ennen sitä. Testi kuitenkin on todennäköisesti edelleen sitä samaa hailua haamulaista edellisestä raskaudesta..
Mies oli eilen tapaamassa vanhaa ystäväänsä ja oli kertonut meidän raskaudesta ja keskenmenosta. Selvisi, että myös heillä on ollut 10kk jo yritystä takana. Tavallaan ihanaa tietää, että ei ole ainoa, joka painii tämän asian kanssa. Toisaalta sitä niin toivoisi heille tärppiä ja onnistunutta raskautta pian. Itselleni tuli kuitenkin jotenkin hyvä mieli, kun mieskin on löytänyt jonkun, jonka kanssa puhua meidän keskenmenosta. Vaikka hänen ystävällään ei olekaan kokemusta, on ajatukset ja mietteet sekä kysymykset kuitenkin samat. Mies jutteli illalla jopa minun kanssani asiasta. En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että keskenmenosta puhuminen on hänelle ollut vaikeaa. Varmasti osin senkin takia, kun minä olen ollut niin rikki ja hän on kokenut varmasti jonkinnäköistä velvollisuuden tunnetta olla se vahvempi meistä ja kantaa tämän asian yli. Se on jättänyt myös minut vähän yksin, sillä vaikka olen saanut purkaa omaa oloa ja itkeä miehen olkaa vasten, ei hän ole puhunut omista tunteistaan mitään ja on tuntunut välillä jopa sille, ettei asia haitannut häntä mitenkään. Tiedän kuitenkin, että mies olisi myös halunnut lasta niin kovin.. Äh, vaikeita asioita nämä. On niin lohdullista tietää, että ei ole ainoa ihminen maailmassa, joka on samaa käynyt läpi.
Oli vielä niin koominen näky kun tamma oli niin pikkuinen että lopussa se oli ihan pelkkää mahaa vaan. Kai se vaan kuuluu asiaan että tavalla tai toisella menee välillä vähän vati jumiin raskausaikana, oli laji mikä hyvänsä...
Tänään kp 3/27-34. Nyt pari vikaa kiertoa olleet 33 ja 34. Oisko sitten niin, et puol vuotta pillereiden lopetuksen jälkeen palaa kierrot mulle tyypillisiin lukemiin. Et noi 27-29 kierrot pillereiden jälkeen oli jotain hakemista vaan. Tuumin, että jos kierrot alkaa enempi venyy, niin sitten Terolutteja kysymään. Oviksen bongasin viime kierrossa eli ainakin jotain munasarjoissa tapahtuu 
? Tai sitte käsitin ite jotain väärin
