Aida, mä oon täällä toitottanu ennen ja nyt sitä että mulla näkys vaan viivanpaikat ensimmäisen viikon raskauksissa, reilun viikon päästä oletettujen mekkojen alkamispäivästä vasta saanu sellasia hailakoita ja pikkuhiljaa vahvistuvia plussia :D että sormet ja jalat ristissä plussaa odottelen sulle! :)
Ja toki muillekkin :) mä oon niin huono tsemppaa sitä pettymystä joka tulee kun menkat alkaa, ehkä mulla on joku asenne vamma ja liian helpot raskautumiset takana. Ja miehen asenne että asiat menee niinkuin menee, eikä niitä auta surra. Toki se kuume kasvaa jatkuvasti vaan!
Mua on alkanu väsyttää _aivan järkyttävän paljon_ tässä parina päivänä ja etoo muoks: ja paleltaaaa koko ajan, liekö nestehukkaa vai voisko olla oiretta. Mun ei pitäs oikeesti olla tällä palstalla kun kasvatan vaan mielikuvitusvauvaa mahaan ja keksin oireita! Ja ois muutenki liian pieni ikäero jos nyt raskautuisin, mulla kun tulis vauva eniveis ennenaikaisena niinkuin toi poikakin oman perussairauden takia. Hää siis syntyi 36+0 (ei saanut keskosmääritelmää kun ei ole keskosuuden merkkejä) ja just just päästiin tolle päivämäärälle kun syntyi 01.01 kiireellisellä sektiolla, jota väläyteltiin aika pitkään jo... Viimenen kunnon muistikuva, kun paniikki vei suuren osan muistista vaikka tajuissani olinkin, oli kun hoitaja tuli synnärillä sanomaan että "otappa toi kielikoru pois, jos sillä vaikka säikyteltäis lapsi syntymään!" eli uhkasi sektiolla.