Täällä on juteltu paljon, en erikseen kykene nyt kommentoimaan mutta kaikille vaan pelkkää rauhaa ja rakkautta.
Stressi todella saa aikaan mitä hirveempiä psykosomaattisia oireita, ihmisen mieli on vahva. Mulla on kokemusta asiasta, onneks ne ajat ovat ohi ja nykyään olen realistinen tän vauvakuumeilun kanssa.
Oireita ei oo mihinkään suuntaan, eilen nautin punkkua.. ja pari bisseä! Mutta todella vaan kaksi olutta ja 2 lasia viiniä. Merkistä en tiiä kun terassilla oltiin miehen ja parin kaverin kanssa. Nyt on siis dpo5 =) ja kp28
Tuosta linea negrasta: mua hävettää ku itse sorruin joskus tuohon väitteeseen, äitini nosti paitansa ja sanoi kato mullaki on (54v, eikä todellakaan raskaana) ja silloin tuli typerä olo. Kyllä sen tuntee kun on tärpännyt jos ei mukaanlueta niitä jotka tajuavat raskautensa vasta synnärillä! En tuomitse sellaisia ihmisiä jotka tarkkailevat jatkuvasti itseään, siitä vaiheesti ei voi kun päästä itse yli ja sen rajan ylitys on hyvä kokea ennen kuin voi ottaa lungimmin vauvahaaveet. Gynen mukaan mä olen saanut toisen keskemenon, mutta itse olen nyt ymmärtänyt etten voi pitää sitä sinä sillä mulle on lukuisia kertoja käynyt niin että olen plussannut liian aikaisin (eli keskenmenoja olisi silloin ainakin 6)mutta menkat ovat pärähtäneet käyntiin parin päivän päästä. Lisäksi mulle on käynyt muutamia kertoja niine että kierto on venynyt tosi pitkäksi koska oon ollut stressannut + hammaskipu ja antibiootit + flunssa eli ovis on siirtynyt rutkasti ja olen luullut olevani heti raskaana, onneksi tuokin on koettu ja kuopattu kokemus. Oikea ja ainoa keskenmeno oli 2012 mistä ei voi erehtyä. Sen jälkeen kroppa on temppuillut jonkin verran muttei merkittävästi. Ovulaatiokivuista tuli mieleen: ennen en kiinnittänyt huomiota niihin eli olivat suht olemattomia ennen joulukuuta 2013 siitä lähtien on ollut aina kovempia kipuja kuin menkkakivut. Aamen.