Puoliso (ja raskaus)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mippu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kysäisepä, Nanna, neuvolasta pääsisitkö jonkun ammattilaisen juttusille, jos lähipiirillesi et halua avautua. Meilläpäin ainakin tarjotaan kaikille raskaanaoleville neuvolapsykologin palveluja. Ei tarvi kuin vihjasta neuvolatädille, että tarttis hieman avautua niin saa ajan psykologille.
 
Meillä kans sanottiin et on mahdollista päästä neuvolapsykologille juttelee jos haluaa/on tarvis. Oma ja lapsen hyvinvointi edelle, ne on nyt kaikista tärkeimmät!!! :happy119
 
Mullekin on luvattu että jos tarvii päästä puhumaan niin järjestetään aika neuvolapsykologille. Toistaseksi ei oo ollu tarvetta (asia on sellanen mikä ei paina mua mitenkään, mutta mistä puhuminen aiheuttaa silmien vetistymisen).
 
Kiitos teille! Joo se mun neuola täti sano jo sillon 2kk sitten kun mun äiti kuoli että ehkä olis hyvä jos pääsisit puhuu ammatilaisen kanssa asioista että sulla on nyt aika raskas elämän tilanne ja joka kerta kun oon siellä käyny nii se on muistuttanu asiasta.. en oo vaan ite pyähtyny mietimään asioita niin syvällisesti mutte eilen kun kävin lapsuuden kaverin luona ja puhuin sille asiasta nii hän oli ihan kyyneleet silmissä ja sano että se on tosi huolisaan musta ja se sai mut miettimään asioita ja tajuumaan kuinka vakavista asioista on oikeesti kyse (hänellä on esikois tyttö reilun vuoden ikänen ja on ite käyny psykolgilla 7 vuotta alakulosuuden/masenuksen takii) Oon ite aikasemmin vaan miettiny asian niin että nää kaikki hormooni heittelyt ja mielialat johtuu tästä raskaudesta mut nyt oon kyllä tajunnu sen että tässä on ehkä kyse vähän muista kin asioista ja se että en oikeesti vaan enään jaksa.. ja tuntuu todella pahalta kun en voi edes tukeutia ja turvautua omaan mieheen kun en vaan pysty luottamaan siihen 100 prosenttisesti.. pieni esimerkki siitä miten meillä asiat on: pyysin viime viikon perjantaina että jos hän vois ostaa samalla yhen synttäri kortin kun käyn kumiski kaupassa lauantaina jotta mulla olis vähemmän stressiä sen kortin suhteen että ei ite tarttis alkaa askartelee sit töiten jälkeen launtaina.. Lauantaina vielä muistutin siitä kortista että muista se kortti sit.. no tunti ennen kun olin lähössä töistä nii se pistää viestin että hän oli unohtanu sen kumiski ja vielä kyseenalasti asian että onko se nyt niin tärkee??? Miks mun pitäis pyytää apuu jos tarviin jos en kumiskaan sitä saa?? Jos ei näin pienissä asioissa mies osaa olla avuks nii missä asioissa se set pystyy.. Mut oli miten oli nii oon kyllä tullu siihen tulokseen että tarviin oikeesti ammatilaisen apua nyt ja mahdollisimman nopeesti.. pääsen heti 11 soitaa neuolaan ja sanon että tarviin nyt oikeesti apuu.. En ehkä oo osannu olla täysin rehellinen neuolassa kun multa on asioita kysytty kun mies on ollu mukana joka ikinen kerta enkä mä haluu dissata sitä tai tuotaa sille pahaa mieltä kertomalla kuinka surkee mies se on ollu mulle viime aikoina..
 
Tsemppiä Nanna88! Hienoa, että olet itse nyt havahtunut asiaan ja otat apua vastaan. Tiedän, että kynnys on suuri. (Itse läpikäynyt masennuksen ja 3 vuotta terapiaa.)
 
Kun kerroin miehelleni että meinaan soitaa neuolaan niin sain häneltä tälläsen vastauksen:

Kyllä mä autan sua jos vaan tietäisin että miten? Eilen esimerkiks pyyhin pölyjä ja imuroin. Mun mielestä on väärin mennä neuvolaan pyytää apua jostain mitä mä en tee ku en edes taas tiedä mitä pitäis tehdä. Plus että siitä jää varmaan ikuinen merkintä sinne mikä tarkottaa suoraan sitä että musta jää ikuinen merkintä sinne ennen ku koko lapsi on edes syntyny

Mä oon pyytäny apua siltä monessa eri asiassa ja kertonu tunteistani että mitä mä tarviin just nyt tällä hetkellä.. Tuntuu kun kaikki olis menny ihan kuuroille korville.. eikä se takuulla olis eses siivonnu/imuroinu jos ei sen vanhemmat eilen olis tullu kylään.. Kauheen omahyvänen ja miettii vaan omaa mainettaan eikä taas kaan mun hyvinvointia..
 
Hienoa, Nanna! Oot jo ottanu ensimmäisen askeleen ja usein se päätös hakea apua taitaakin olla kaikista hankalin. Toivottavasti pääset pian juttelemaan ja saat apua!
 
Apua! Mun pitäis nyt oikeesti soitaa sinne neuolaan mut mua vaan iteketää ja pelotaa ja tuskin saan asiaani sanottuu kaiken tän itkun keskellä :sad010
 
Nanna, nyt on just oikea hetki hakea se apu. Auttaa pikkuista sinun lisäksi :). Kyllä se mieskin vielä sen tajuaa, että jotain oli tehtävä. Huono vedota tuohonkaan, että sun pitäis aina sanoa hänelle miten kuuluu käyttäytyä ja mitä tehdä milloinkin. Kyllä aikuisen miehen pitäis ite osata miettiä elämää teidän molempien kannalta ja ennen kaikkea toimia niin. Jos ei osaa, niin ei auta ku mennä kotia kasvamaan tai hakea apua hänenkin.
 
Nanna rohkeasti vaan!!! Se haittaa mitää vaikka samalla itkettää :3some Tuleepahan varmasti selväksi et sulla on oikeesti paha olla... halaus :love2
 
Anteeksi vain mut ei helvetti sun äijää.. On jo tarpeeksi itsellä tekemistä et saat ajan soitettua ja toinen käy sit viel tollee "syyllistää" ja omaa egoa kiillottamaan. Ei prkl. Kai sait kuitenkin soitettua neuvolaan Nanna88? Kuulostaisi siltä et olisi hyvä hetki saada ulkopuolista näkemystä ja keskusteluseuraa, ei ole ollut helppo raskaus sulla henkisesti (miehet toilailut ja äidin kuolema yms). tsemppiä sulle.
 
Voimia Nanna! Nyt tosiaan ehtii viel vähän setvii päätä ennen vauvan tuloa joka on uskoakseni kans melkonen tunne- ja hormonimyrsky. *halaus*
 
Toivottavasti sait Nanna soitettua ja pyydettyä apua! :Heartpink Ei tuosta nyt sentään mitään rikosrekisteriä (lievästi liioiteltuna:rolleyes:) tule miehellesi! Kyllä niiden on hyvä tietää neuvolassa missä mennään ja minkälaiset voimavarat sulla on tulevaa ajatellen! Jospa miehesikin saisi otettua sen jälkeen itteään niskasta kiinni!!!
 
Tekis mieli käydä vähä kovistelee sitä sun miestäs... :mad: vihaksi kyllä pistää miten toinen ajattelee vaa itseään vaikka vierestä näkee et toisella paha olla.

Meillä ei tilanne ehtiny onneks mennä tohon... En ite enää jaksanu toitottaa miehelle et tarviin sen apua jne ja sit ne sen ryyppy reissut siihen päälle, avauduin meidän kaveripariskunnalle ni ne oli sit sanonu miehelle asiasta et nyt kannattaa alkaa muuttaa asennetta enkä oo sitä avautumista katunu päivääkään se kannatti, mies ku toinen ihminen ja oikeesti tukee, auttaa ja huolehtii. :love7
Ota Nanna siis vaan härkää sarvista kii ja avaa suusi, se helpottaa, voin luvata!!! :Heartbigred
 
Joo sain soitettuu sinne neuolaan ja sain ylimääräsen neuola käynin kin kun mulla on vasta neuola lääkäri 15.1 eli kuukautta ennen laskettuu aikaa tyylii.. sit sain sen neuola psykoloogin numeron mut sillä oli puhelin aika vaan 8-9 välillä nii pääsen vasta huomenna aamusta soittamaan sinne.. toivottavasti niillä olis aika mahdollisimman nopeesti.. mulla olis tänään yövuoro töissä ja uskon sen tekevän ihan hyvää että pääsee hetkeks pois kotoo ja huomenna aamusta sit tosin heti soitaa sinne.. se neuola täti ei ehtiny edes vastaamaan kun olin jo ihan itkusena kun se sit vastas.. seki tais mennä vähän paniikkiin kun vaan änkytin puhelimeen eikä se oikeen saanu selvää ensin että mikä mun hätä oli.. Voi sitäki raukkaa kun hänki on aika nuori varmaan 30v ja iteki odottaa nyt esikoistaannja LA aika samoihin aikoihin mun kaa.. Voi jeesus mä kyllä nostan joilleki hattua jotka kestää tän kaiken ja vähän lisää..
 
Nanna. Hyvä että sait soitettua. Luulen että on ihan ensiarvoisen tärkeää että sä pääset jutteleen asiasta jonkun objektiivisen ammattilaisen kanssa ensin itseksesi. Mulle tuli myös hyvin vahvasti se fiilis, että teidän kannattaisi myös mennä yhdessä jutteleen psykologin kanssa jotta miehesikin oppisi ymmärtämään sun näkökulmaa ja ymmärtäisi miksi asioista puhuminen on niin tärkeää juuri nyt ja tulevaisuudessa. Ehkä hänkin oppisi puhumaan sinulle sen sijaan että syyllistää tollaisilla kommenteilla. Mun exä harrasti tota syyllistämistä ja oon vasta vuosia myöhemmin tajunnut miten vahva manipulaatiokeino se oli.
Tsemppiä tähän. Hae voimaa siitä että nyt jos jaksat viedä asian loppuun asti ja kulkea tän raskaan polun niin siitä hyötyy koko perhe. Eli älä jätä puolitiehen, älä anna mahdollisuutta luistaa asian halkipuhumisesta. Jos miehesikin saisi näkemään asian koko perheen hyvinvoinnin kannalta ja hänelle saisi tunteen että käytte asiaan yhdessä käsiksi, syyllistämisen sijaan, niin pääsette eteenpäin ja kasvatte yhdessä. Tilanteen pitää vaan olla psykologisesti turvallinen myös hänelle jotta hän voi luottaa siihen ettei menetä kasvojaan. Tämä pelko taisi näkyä siinä rekisterikommentissakin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top