Puoliso (ja raskaus)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mippu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo kyllä me olaan aika ajoin puhuttu siitä että pitäis oikeesti mennä ja että se olis viimenen oljenkrsi sellanen parisuhde terapia/psykoloogi.. ja kyllä mä senki sanon että mä en ehkä oo helpoimasta päästä oleva ihminen kenen kassa elää.. mä vaadin todella paljon suhteelta jotta se Toimis mut oon myöski valmis antamaan kaikkeni sen tette että kaikilla olis hyvä olla.. Ja fakta han on vaan se että ei ne miehet vaan voi sitä käsittää mitä meijän naisten kehossa/päänsisällä tapahtuu jatkuvasti.. Onhan tää raskaus ollu mulle aika myllerystä jo pelkästään senki takii että äiti kuoli mut vaikka se olis kin hengissä vielä nii on tää silti aika rankaa ajoitain.. Ja mulla ollu kaikin puolin muuten hyvä raskaus kun kaikki on sujunu tosi hyvin eikä oo ollu mitään ongelmia minkään asian suhteen että oon kyllä pääsy todella helpolla.. nyt vasta alkaa painon nousu tuntuu jaloissa ja nukkuminen hankalaa tän vatsan kaa mut ei muuta.. Sain lopulta mun miehenkin tajuumaan että se tekin mulle hyvää käydä vähän keskustelemassa ammatilaisen kanssa.. jotenki tää päivä on kääntyny positviiviseks ja ihan kun mun mies olis tajunnu nyt jotain todella oleestista kun koko ihminen ja sen luonne muutu ihan muutamassa tunnissa.. ehkä se teki sille hyvää että se oli yksin 3 tuntii joulu ostoksilla..
 
Nanna, koko homma syyllistämisine kaikkineen kuullostaa liian tutulta. Samoin se, että ulospäin pitäis esittää jotenkin täydellistä. Ole rehellinen omista tunteistas, myös ääneen neuvolan tädille ja psykologille, äläkä kyseenalaista tunteitas siks että se antaa ymmästää ettei ne olis oikeutettuja.
Kuten muistaakseni aiemmin valotin omaa stooriani, kyllästyin totaalisesti siihen, ettei voinu arkiasioissa luottaa. Ja jos rakastaa toista ja arvostaa toista oikeesti, niin ymmärtää myös arvostaa asioita jotka on toiselle tärkeitä, vaikka nut se kortin hankkiminen teidän tapauksessa.
Niin ja ikähän ei muuten tuo vastuuta mukanaan, että vielä 50v voi hyvin jauhaa suun täydeltä paskaa vastuun ottamisesta tai sen aloittamisesta, ilman että mitään käytännön tasolla tapahtuu. Eli sitä ei munkaan olis kannattanu jäädä sillon odottelemaan, vaikka puheet olikin niin ammattimaisten hienoja. Nyt kun muistelen, niin mun joulut ja synttärit ja lomamatkat oli exän kanssa aina melkoisen perseestä, kun aina se osasi ne pilata jollain konstilla, jos ei nyt kännisekoillu niin vähintään jätti ilmestymättä jonnekin mun sukulaisten luo jonne meitä odotettiin, ja mä sitten siinä selittelemään. Tai sanoi ettei ostanu mulle vaikka synttärilahjaa kun olin käyttäytyny jotenkin ikävästi häntä kohtaan, esim moittinu huonosta käytöksestä mua kohtaan. Ja sitten sen sukulaisten luona täytyi kyllä käydä hymyilemässä oikein valokuvien täydeltä, vaikka automatka sinne olis ollu mitä henkistä väkivaltaa. Että sellaisia hymykuvia mulla on albumien täydeltä.
Paras oli että lomamatkalla huono sääkin oli jollain lailla mun syytä, kun olin halunnu siinä kuussa siihen kohteeseen matkustaa! Itsekin oli ihan innoissaan lähdössä, ja mä olin vielä etukäteen hyvin selvittäny kyseisen kuukauden kaikki sääkeskiarvot...mut silti mun olis pitäny tietää ettei sinne sillon pidä matkustaa, keskimääräisistä hyvistä säistä huolimatta, ja koko matkan mökötti ja kiukutteli mulle ja vittuili kun HÄN ei saanutkaan viikossa niin täydellistä rusketusta kun oli aikonut. Kostoksi emme mm.lähteneet retkelle jolle MINÄ olisin halunnut, vaan koko loman teimme mitä HÄN halusi, silti säävalitusten ja vittuilun kera. Ja sitten kotona esiteltiin hymy-lomakuvia sukulaisille. Jotain pielessä?
 
Eli nanna, vaikka sulla varmasti joissain asioissa eri tilanne, niin kuvsilin vaan lähinnä tota syyllistämistä, että mitä se myös voi esim olla. Ja se vastuu...siihen kasvetaan, koo, mut kaikki ei kasva, koskaan. Valitettavasti.
 
meillä ei ehkä oo menny vielä ihan noin pitkälle asiat eikä mun mies mua oikeestaan syytä kauheesti mistään.. jos joku meistä syylistää ja haukkuu nii se oon kyllä minä.. Nyt näin joulun alla kin oon haukkunu sitä tyhmäks kun ei se tajuu alkaa suunittelee joulu lahjoja etukäteen ja käydä hakee niitä kun vasta nyt 2 päivää ennen jouluu.. se aiheutaa itteleen ihan turhaa stressiä just ennen jouluu kun nyt vaan vois ottaa rennosti ja nautii.. myöns kyllä ite että oli vähän tyhmä kun ei taas mua kuunellu.. ja kyllä meki lomalla riidellään ja yleensä se riitä tulee siitä kun ei mennä "mun pillin" mukaan koska mä yleensä suunittelen kaikki lomat ja luulen tietäväni mikä meille on parasta.. Mun mies on vaan luonteeltaan sellanen yli laiska ja oon asusta asti tehny sen virheen että oon hemmotellu sen ihan pilalle eikä sen ikinä oo tarvinnu tehdä mitään ylimäärästä ja nyt mä sen sit kostoks saan kun en enään ite jaksa.. Kyllä mä tiedostan ite suurimman osan mun ongelmista ihan Perus arjessa mut tällä hetkellä en vaan jaksa mitään ylimäärästä ja kauhee väsymys kaiken kukkuraksi.. meillä molemmilla on todella vahvat luonteet eikä kumpikaan oo kauheesti valmis joustamaan omista perjaateista ja mielipiteistä.. Tässä jo 6 vuotta etitty sitä kultasta keskitietä ja ajoitain se myös löytyy mut suurimaks osaks se on kyllä melko kateissa.. Ja vaikka tää on ollu yhtä myllerystä sen kohta 6 vuotta nii Aina me vaan ollaan saatu asiat selvitettyy ja Aina vaan pysytty yhdessä oli sitten myrsky mikä hyvänsä.. MUT oli miten oli nii oon edeleen vahvasti sitä mieltä että soitan huomenna sille psykoloogille ja varaan ajan puhumaan mun asioista.. enkä mä sinne oo menossa kaukkumaan mun Miestä vaan puhumaan omista tunteista ja asioista mitkä mieltä painaa..
 
Oikein. Toivottavasti saat sen ajan pian. Se psykologi sitten auttaa sua näkemään, mikä on pään sisällä ja mikä ulkona ja miten niistä päästään irti.
 
Tää asia ei välttämättä tänne kuulu mutta kävin joku 3-4 vuotta sitten psykoloogilla keskustelemassa mun sairaanloisesta harahaluuloista ja epäilyksistä.. aika nopeesti se selvitti sen asian että se johtuu mun lapsuudesta kun kaikki on ollu niin epävarmaa ja "verhojen takana" kuiskimista plus että faija oli alkoholisti jonka kanssa ei pystyny mistään puhumaan tai kysymään yhtään mitään.. oli helpotus tietää syy siihen asiaan ja mies kin alko ymmärtämään mua paremmin sen jälkeen eikä pitäny mua ihan sekopäänä.. oli aivan järkytävän sairaita asioita mistä mä sitä epäilin eikoinaan aivan ilman mitään syytä.. moni mies varmasti olis jättäny mun jo aikoja sitten mut se sentään jakso olla mun rinnalla oli se ongeman mikä tahansa.. Vielä kin kyllä ajoitain huomaan että oon kauheen epävarma ja vedän nopeesti omia johtopäätöksiä asioista jos en jostain asiasta tiedä tarpeeks paljon ja kuulen vaan puolet tarinasta.. Ja myös kin se että oon todella hellyyden kipee ihminen nii seki johtuu mun lapsuudesta koska en oo ikinä tunteni itteäni rakastetuks eikä vanhemmat ikinä pusutellu, halaillu ja näyttäny sitä rakkauta ja välittämistä.. ei edes vanhempien välillä ollu sellasta yhteistä mitä jo pienenä huomas muissa perheisä.. Mutta oon kyllä oppinu todella paljon ja jääny todella paljon muistoja omasta lapsuudesta mitä mä en missään nimessä haluu että mun oma lapsi joutuis kokemaan..
 
Nanna, haluaisin sanoa tähän kyllä vaikka mitä mutta tyydyn nyt sanomaan, että toivottavasti hankit itellesi kaiken mahdollisen avun mitä saat ja niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista. Yksityisiä terapeuttejakin on saatavilla sitten kun neuvolan psykologikäynnit loppuu. Noi lapsuuden kokemukset kannattaa selvittää juurta jaksain, muuten ne vainoaa vuodesta toiseen tavalla tai toisella.
 
Rakastunut taas uudelleen! Tällä minun kumppanilla on niin kiirettä, että menee helpostikin 2-3 päivää ettei nähdä ollenkaan. Tai no onhan se omissakin menoissani syytä. Puhelimessa puhuminen ja toisen äänen kuuleminen yleensä vaan lisää ikävää. Ja sitten jos sovitut yhteiset menot peruuntuu niin voi luoja miltä se tuntuukaan! Nyt raskausaikana mä en oo kestänyt näitä ollenkaan. Oon kiukutellut tai piettänyt mykkäkoulua, erittäin rakentavaa vuorovaikutusta parisuhteessa ;)
Mutta nyt taas kaikki on hyvin! Tämä kuulostaa varmaan ihan perusjutulta naimisissa oleville ja/tai yhdessä asuville, mutta me sovittiin että vietetään tammikuussa 1 yhteinen päivä jossain tehden jotakin yhdessä, ihan sama mitä. Mä en muuta Joululahjaa halua kun yhteistä aikaa. Vielä kun voi... eilen halatessa mies sanoi, että oudolta tuntuu halia kun häntä potkitaan samalla. Terveiset Tirpalta→ Huomioi äitiä!
 
Mä oon kans pistäny merkille et meillä on menny paljon paremmin sen jälkeen ku jäin saikulle (vaikkei meillä huonosti asiat oo ollukkaa) Vaikuttaako sit se et nyt mulla on aikaa pitää enemmän huolta itsestäni, kodista ja parisuhteesta? :rolleyes: Molemmat ollu paremmalla tuulella ja tässä talossa halataan, suukotellaan, puhutaan, ollaan lähekkäin ja yhdessä paljon enemmän ku ennen :hug003 Jopa seksiä meillä on nyt paljon enemmän ku esim pari kuukautta sit ja oo huomannu et molemmat nauttii siitä enemmän ku ennen...:love022
Voi kyllä sanoa et Rakastan tuota miestä enemmän ku koskaan!!! :love017:love7
 
Kyllä Tää meijän kin suhte töstä vielä puhkeaa kukkaan tai ainaki mä toivon niin.. On niin piristävää lukee teijän positiivisia ja ihania rakkaus kommenteja että ihan kateeks käy.. Onneks mulla kaan ei oo kauheen montaa viikoo töitä enään ja sit pääsen iteki päippä lomalle kun ei oo saikkuun ollu mitään syytä.. Ja kuka sen tietää mistä se kenkä aina meijän parisuhteessa puristaa.. menee meillä kin aina työvuorot ihan ristiin kun ite teen kolimuoro työtä ja harvoin on oikeesti sillei yhteistä aikaa.. meki puhutiin tossa aikasemmin että jos ei tänä vuonna hirveesti mitään lahjoja ostettais vaan lähettäis sit alku vuodesta jonneki hotelli/kylpylä lomalle ihan kahestaan että se varmasti tekis tosi hyvää meille kumalleki.. nii ja hei! hyvä minä.. mä sain nyt ihan oikeesti varattuu sen ajan sinne psykoloogille ja vitsi että tuntuu hyvältä.. pääsen sinne kyllä vasta 5.1 mut nyt on ainaki jotain hyvää mitä odotaa ja kaverit saa luvan tukee mua sen aikaa kunnes pääsen sinne..
 
Just ku pääsin kehumasta :angry1 onneks naurattaa näin jälkikäteen :grin mies tuli äsken töistä ja laitto moottorikelkan kärryyn, aiko lähtä vaihtaa sen uudempaan, ei ristus OIKEESTIKKO?!?!?! :wtf Ihan niinkö sitä rahan menoo ei ois muutenkaan tulossa... :think005 teki mieli polkee ukko ja kelkka tonne hankeen :violent001
Sit ku se tuli hakee kelkan rekisteriotteen sisältä ja jätti ulos mennessään välioven auki, siitä minä riemastuneena ampasin ylös ja menin ulos karjuu et perkele se rupiaa tuo ovi menee kii!! :smiley-angry016:smiley-angry019 Olin itekki vähä et mitä hittoo äsken tapahtu :smiley-angelic006
Onneks tuntu mies ymmärtävän ku tuli sisälle ja kysy nauraen et onko mammalla hormoonit taas vähä sekasin :p ai miten nii? :gen054

On tästä kelkan vaihdosta puhuttu ja oon luvannu tehä sen mut veetuttaa siltiki ku mä en pääse nyt ajelulle :smiley-angry017:smiley-angry016
 
Joulu sujui rauhallisissa merkeissä ja ei sitä itkuilta selvinnu yhellä tai kahella kertaa.. liikutuin tosi kovin kun sain lahjaks delux jalka hoidon <3 paras lahja ikinä ja siltä se tuntu <3 Varotin kyllä kaikkia etukäteen että oon ihan kauheen itkupilli tuulella nii ei kellekään tullu yllätyksenä..

Joo voi saatana tota kelkka hommaa.. Vituttaa ihan suunattomasti että ei ite voi/pysty ajamaan.. Mies tuolla autolallissa ruuvaa omaansa tällä hetkellä kun se pääti alkaa jatkaa telastoo ja sano tossa eilen että jos ei se nyt saa kohta omaa kelkaa valmiiks nii hän kaivaa mun kelkan esiin ja ajaa sillä sit.. Vietiin mun kelkasta jo kilvet kesällä tois et ei tuu mitään ylimääräsiä kustanuksia..

Jos synnytys menee hyvin eikä toi alapää repee tosi pahasi nii kyllä mä niin haluun käydä vetää lenkin kelkalla mut se jää nähtäväks ja jos edes lunta on sillon enään..
 
Mulla on välillä huono omatunto kun mies yrittää hyvittää mulle exän tekemiä virheitä. :( Alkuaikoina kerroin miehelle joitakin asioita jotka kalvoi exän käytöksessä (ja varmaan silloin tällöin nyt raskauden aikana tullut sanottua jotain edellisistä raskaus- ja vauva-ajoista) ja nyt mies tekee kaikkensa ettei hän tee samoja virheitä! Siis aivan ihana ajatus ja rakastan häntä yli kaiken tuosta hyvästä mutta itelle tulee vaan huono omatunto ja pelkään käyttäväni häntä hyväksi.
Esimerkkinä exän ajoilta kun oli enemmän vieraita kylässä mä leivoin, katoin pöydän, pidin huolen ettei mikään loppunut kesken, täytin tiskikonetta ja vieraiden lähdettyä totesin olleeni keittiössä koko vierailun ajan. Tottakai pystyin puhumaan vieraiden kanssa sen aikaa kun olivat keittiössä mutta mies istui tyytyväisenä olohuoneessa viihdyttämässä vieraita ja toi vaan likaiset astiat mulle hoidettavaks välillä. Nykyinen mies ei niin viihdy isossa porukassa ja hän heti alusta ehdotti että mä teen kaikki alkuvalmistelut siihen asti että vieraat tulee ovesta sisään ja sit hän keittää lisää kahvia, hoitaa tiskit JA siivoaa keittiön kokonaan vieraiden lähdettyä! Välillä mun on vaikea jopa keskittyä vieraisiin kun vaan hämmästelen miehen aktiivisuutta ja käskyjä mulle pysyä poissa keittiöstä. :) <3
Joskus vaan pilkahtaa miehen pelko tehdä exän virheitä mulle uudestaan ja se saa mut surulliseks... Täytyyhän hänelläkin olla oikeus tehdä virheitä, ei ole hänen velvollisuus korvata mulle exän aiheuttamia huonoja muistoja. :(
 
Ihana mies - ja itekin oot ihana kun huomaat sen, muistathan kiittää! Mutta ehkä se on tapa hänelle osoittaa sulle tunteitaan, koska ne on asioita, joiden hän tietää merkitsevän sulle. Ja tietysti mies samalla osoittaa sulle olevansa parempi kuin edellinen ;)

Eli jospa ne onkin suorasta ihan itsekkäitä pyrkimyksiä eli jalat pöydälle vaan ja takakenoon nauttimaan :D (Noh, vitsi.)
 
Minä olin vähän hämmentynyt mun joululahjasta. Siis jonka sain tuolta rakkaaltani. Se on se TV-shopin Dice&Dine-vekotin :eek:
Oikeesti mietin, että mikä tämä on ja eihän nämä toimi ja ennen kaikkea: Miksi...? No huono kun olen peittelemään tunteitani niin mies jo äkkäsi mun hiljaisuudesta vähän valottaa lahjan ideaa... Siis minä syön kuulemma niin paljon salaatteja, että tuon vehkeen kans se pilkkominen ja paloittelu sujuu nopeemmin! Eli siinä on kuin onkin ajateltu lahjan saajaa ;)
Ihana toinen→Rakastan!
 
Happy79 sanoi:
Minä olin vähän hämmentynyt mun joululahjasta. Siis jonka sain tuolta rakkaaltani. Se on se TV-shopin Dice&Dine-vekotin :eek:
Oikeesti mietin, että mikä tämä on ja eihän nämä toimi ja ennen kaikkea: Miksi...? No huono kun olen peittelemään tunteitani niin mies jo äkkäsi mun hiljaisuudesta vähän valottaa lahjan ideaa... Siis minä syön kuulemma niin paljon salaatteja, että tuon vehkeen kans se pilkkominen ja paloittelu sujuu nopeemmin! Eli siinä on kuin onkin ajateltu lahjan saajaa ;)
Ihana toinen→Rakastan!
Click to expand...

Mä totesin miehelle seuraavaa (se on Sveitsissä sen lasten kanssa) ja mä Suomessa ja meidän tilanne oli alkuraskauden aikana todella vaikea.

Jouluaattoaamuna kun se toivotti hyvää joulua vastasin että " älä nyt kauheasti stressaa mun joululahjaa kun mua meinaa tän raskauden myötä väsyttää niin paljon etten ainakaan kauhean isoa timangia jaksa kantaa mun vasemmassa nimettömässä"
Johon tuli vastaus että "rakastan sun sarkasmia" johon vastasin se ei ollut sarkasmia ja näin laskeutui syvä hiljaisuus ja joulurauha ;)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
^ mä itseasiassa seuraan mielenkiinnolla millon mies hommaa mulle kihlasormuksen (tai ottaa sen asian puheeksi), tuossa kesällä ennen plussaa nimittäin sanoi että "haluan sun kanssa lapsen ja kihloihinkin, vaikka sitten kun on se vauva tulos" tai sinnepäin. Mä nimittäin oon sille joskus sanonu että haluisin sormuksen ihan sen takia että mä oon sellanen kiltti höpöttelijä joka ei tajuu kun toinen flirttaa, monesti sitten tullu näitä "no lähtisitkö joku kerta kahville?" miehiltä ja sit vähän tulee nolo-olo kun pitää toiselle sanoa että mä oon kyllä tiukasti varattu ollu jo monta vuotta (muuten mulla ei oo kiire naimisiin eikä se sormus muuttais mitään mei välillä).
 
Untuva, sun miehelle alkaa tulla jo kiire jos aikoo ennen vauvaa ehtiä sen sormuksen hankkia!

Mekin mentiin kihloihin tossa kuukausi sitten. Ollaan oltu yhdessä iät ja ajat, mutta miehelle ei noi avioliittoasiat vaan oo mitenkään olennaisia olleet ja se kammoaa ajatusta hääjuhlista. Sain sen sitten vissiin viime kesänä vihdoin ymmärtämään, että mä en halua mitään prinsessajuhlaa, mutta naimisiin ois kiva mennä ihan juridisistakin syistä. Kuukausi sitten mies yllätti mut täysin kosimalla mun synttärin kunniaksi (arki-iltana). Nyt me suunnitellaan salahäitä ensi vuodelle ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top